Midhill on tähtikokkina tunnetun Hans Välimäen ja vaimonsa Marian ravintola Helsingin ydinkeskustassa, Citykäytävällä. Saimme kutsun sinne brunssille ja olimme kovasti iloisia kun saimme saapua paikalle koko perheenä.
Pidimme koko sakki kovasti ronskista, kierrätystäkin hyödyntävästä sisustuksesta. Sen ovat paikkaan luoneet yhdessä Martina Rosenqvist ja Vera Öller. Menun rento kieli, tarjoilijoiden hymyt ja paikan ulkoasu loivat yhdessä puitteet rennolle aamupäivälle, jollainen kaksituntisemme ravintolassa lopulta olikin.
Midhillin brunssilla kaikki ruuat tilataan keittiöstä, minkäänmoista noutopöytää ei ole. Tarjoilijan pienellä yllytyksellä tilasimme sitä, tätä ja tuota, sillä listalta löytyi todella paljon houkuttelevia vaihtoehtoja. Annoskoot olivat yllättävänkin suuret.
Alkucavat nautittuamme siirryimme alkoholittomiin juomiin, vaikka paikasta olisi saanut mielenkiintoisen kuuloisia drinkkejäkin. Olimme sentään liikkeellä muksujen kanssa ja autolla. French press-tyyliin tarjoiltu luomukahvi Mountain High maistui molemmille. Mehuvalikoima oli tavallista laajempi, mistä muksumme ilahtuivat kovasti. Veriappelsiinimehu oli tytön mielestä yhtä hyvää kuin kesällä Sisiliassa ja poikamme tykkäsi mansikkamehustaan.
Me söimme Jukan kanssa kaikenmoista puoliksi, myös tämän "Double meat burgerin". Tuhti hampurilainen sisälsi mediumiksi paistetun jauhelihapihvin lisäksi häränhäntää ja luuydintä sekä kananmunaa, kurkkua, salattia ja tomaattia. Juuston sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta, joista me halusimme vuoden ikäisen cheddarin. Hyvää oli! Burgerpihvien liha jauhetaan kuulemma Midhillissä itse Tammisen toimittamasta Black Angus-rotukarjan lihasta.
Tarjoilija suositteli meille raikasteeksi "smashed" salaattia, joka olikin oikein passeli juttu. Kurkku ja vesimelonit toimivat hyvin kaiken tuhtiuden keskellä.
Päivän ehdottomasti ylistettävin setti on tämä lautasellinen. Se sisältää maa-artisokkaa, luomumunaa ja sieniä. "Local mushrooms" meinasi nyt herkkusieniä, mutta vannoimme kotona kokeilevamme tätä juttua metsäsienillä, vaikkapa lampaankäävällä.
Tryffeliranskikset olivat vinkeän hyvän makuiset. Maistamaan rohkaistunut poitsumme totesi nauruttavasti: "Ajatella et mä tykkään sellasesta ruuasta jossa maistuu sieni."
Tyttäremme kysyi minttu-suklaapirtelöä pelkästään suklaisena ja sen myös sai. Pikkunainen oli kovasti tyytyväinen pillittäessään juomaansa.
"French toast" tarjottiin klassisesti pekonin ja vaahterasiirapin kera. Annos jakoi mielipiteitä, mutta minä pidin. Paistetuista leivistä puuttui tosin rapsakka pinta kokonaan.
Makeapalana maistui myös "keksitaikina ja m&m"-pirtelö. Me jätkän kanssa tykättiin myös pannarista banaanilla ja marjoilla.
Varsinaisia jälkiruokia emme tilanneet lainkaan. Ei MIL-LÄÄN enää kyennyt.
Runsas settimme olisi maksanut 129 euroa plus cava-lasit. Tällä kertaa kaiken tarjosi Midhill. Hinta oli mielestämme ihan kohdallaan näin kookkaasta ja pääosin tosi hyvästä kokonaisuudesta. Midhillistä saa brunssia myös lauantaisin, mistä iso plussa. Brunssien pitäisi olla ohjelmallisia, mutta ainakin tänään esiintyvä artisti saapui vasta kahden aikoihin meidän jo lähtiessä.
Paikkaa voi lämpimästi suositella esimerkiksi krapulan paikkaamiseen ja rentoon brunsseiluun kun haluaa jotakin tuhtia. Voisimme hyvin mennä Midhilliin uudestaankin, sillä viihdyimme mainiosti pari tuntia maistellen ja rupatellen. Poikamme totesi paikasta että "10 +, kerrankin".
Vatsat pinkarallaan suuntasimme Espooseen leffaan, jossa piti kuitenkin olla mutusteltavaa. Lapset ottivat kotoa mukaan tuotenäytekarkkeja ja kaupasta halusivat ostaa keralle myös tomaatteja. Perus. Jukka keksi loistoidean mukeista, kun mutusteltavat piti jakaa rapistusvapaisiin rasioihin. Mukit mahtuivat myös penkin viereiseen telineeseen.
Loistava sunnuntai loistoseurassa.
Tällaisia lisää!