SILLÄ SIPULI

En muista mistä se lähti. Siis idea tähän matkaan. Veikkaan, että Jukka katseli maailmalta kiinnostavia kohteita syyslomaviikoksi meille kahdelle ja ravintolaperusteisesti valitsi Modenan. Siellä sijaitsee meinaten maailman kolmanneksi parhaaksi rankattu ravintola Osteria Francescana, jonne me onnekkaat saimme pöydänkin. Siitä kokemuksesta lisää täällä.

Matkan suunnittelu jatkui niin, että päätimme lentää Milanoon ja Milanosta, mutta yöpyä kolmessa eri paikassa, yön kussakin. Vuokrasimme siis auton ja aloimme etsiä sopivia kortteereita. Ensimmäisessä kohteessa eli Modenassa valitsimme hotellin keskeisen sijainnin vuoksi. Muut kaksi yötä halusimme nukkua maatilamajoituksissa eli "agriturismoissa". Toteutin etsinnän kirjoittamalla googlemaps hakuun oikean seudun kohdalla "agriturismo", jonka jälkeen klikkailin auki kartalle ilmestyneitä palluroita. Suljin heti ne nettisivut, jossa piirretyt lehmät tanssivat tai jotka eivät ilmoittaneet selkeästi yöpymismahdollisuuksista tai ruokailusta. Löysimme kaksi oikein ihanaa paikkaa, joista niistäkin lisää myöhemmin.

Koko matka painottui nautiskeluun, nautiskeluun ja ...nautiskeluun. Se merkitsee meidän kohdallamme syömistä, juomista, hyviä yöunia, aamupussailua ja fiiliksen mukaan etenemistä. Tällä matkalla fiilis vei välillä tilavierailuille ja toisinaan shoppailemaan.

Modenasta löytyi ensimmäinen nautiskelukohde, Trattoria Aldina. Jukka löysi ravintolan jo kotoSuomessa tripadvisorista huomaten, että täällähän ne Suomen Master Cheffitkin kokkasivat taannoin. Hauskaa! Saimme kuin saimmekin pöydän pian täpötäydestä lounaskattauksesta ja hyvä niin. Pidimme Aldinan konstailemattomasta, mutta makuja täynnä olevasta ruuasta.

Jukka otti alkuun lasagnen.

"Tortellini in brodo". Liemi oli huumaavan ihanaa ja hurjan syvän makuista.

Oma pääruokani oli scamorza. Juuston savuisuus hurmasi!

Jukka valitsi pääruuaksi Stincon, joka oli possun jalkaa (aloituskuva). Liha oli mehevän irtonaista, todella maukkaalla kastikkeella.

Nautiskelimme viinimme ja ruokamme rauhassa poistuen melkeinpä viimeisinä. Palvelu paikassa oli erittäin lämmintä ja hymyilevää keskellä kiireistä lounastakin. Loppulasku ei päätä huimannut - 36 euroa koko setti.

Trattoria Aldina sijaitsi aivan kauppahallin vieressä, toisessa kerroksessa. Sahasimme muutaman kerran ohi ennenkuin älysimme nostaa katseemme.

Lounaan jälkeen oli hyvä kuitata aamulennon vuoksi lyhyeksi jääneet yöunet päikkäreillä hotellilla.

Hotelli Cervetta oli täynnä kauniita asetelmia ja harmoniaa.

Aamupalakin oli katettu kauniisti. Pidimme erityisesti raikkaista marja- ja hedelmämaljoista.

Modenan kauppahalli Mercato Albinelli on aivan pakollinen käyntikohde ruuasta kiinnostuneelle.

Itku meinasi tulla etenkin kalatiskin edessä, sillä kaikkea ei vaan voi pakata matkaan.

Kolme Michelin tähteä ja San Pellegrino listalla maailman kolmantena: Osteria Francescana, Modena, Italia.

Saadessamme tiedon pöydän varmistumisesta elokuun loppupuolella olimme sanalla sanoen aika innoissamme. Taisin ilmoittaa asiasta melkein kaikille tutuille, vaikka h-hetkeen oli kaksi kuukautta aikaa. Toisaalta olimme yllättyneitä että näin huippuravintolaan sai pöydän niinkin lyhyellä varoajalla.

Osteria Francescanan keittiö edustaa modernia italialaista keittiötä. Huippukokki Massimo Bottura kuvailee keittiötään hyvin sanoilla "Traditional seen from ten miles away".

Massimo Botturan luotsaamassa ravintolassa on mahdollisuus valita annoksia ala carte listalta tai ottaa joku kolmesta maistelumenusta. Me päädyimme ottamaan laajimman mennuun, sensations, koska olihan tämä varmasti ainutkertainen kokemus meille. Halusimme myös ammattilaisten valmiiksi valitseman juomamenun, joka sisälsi viinien lisäksi myös esimerkiksi olutta.

Pönöttävä tunnelma tarjoilijapaljouksineen, vessaansaattamisineen ja noustua tuolin pyyhkimisineen laantui onneksi alun jälkeen mukavaksi kokemukseksi. Tarjoilijoilta irtosi jopa hymyjä ja rupattelua lautasten välillä.

Nutrition is not mathematical.

It's emotional.

Tähän ajatukseen ihastuin kovasti Osteria Francescanan nettisivuilla. Mutta sitten jo itse ruokailuun. Pahoittelen paljoa englanninkielen viljelyä, mutta onnettomat kielenkääntöyritykseni latistivat niin paljon nimiä etten siihen lopulta kyennyt.

The key to Italy: Macaroon with oysters

and macaroon with anchovies, served

with Almond “granita” with capers,

coffee cream and bergamot

Baccalà Mare Nostrum

Kalassa oli upea rakenne, jota vahva tomaatti ja sitruunainen kastike kapriksineen täydensivät.

How to burn a sardine in three days

Risotto where the river meets the sea

Ja missä heijastukset ovat sydämen muotoisia. Yllättävän mieto esitys, odotimme enemmän.

An eel swimming up the Po river

Ankerias vei kovasti mietteet Tokioon. Vihreästä omenasta tehty kastike ihastutti kalan kanssa.

Ankeriaan kanssa juotiin oikein hyvin makuihin sointuvaa olutta, Beltainen olutta savuisella pähkinällä ja katajanmarjoilla. Olutta on valmistettu kuulemma erittäin pieni erä.

Tribute to Normandy

Osterinkuoresta tarjoiltu lammas ja vihreästä omenasta tehty granite huuhdottiin alas Boronin akvaviitilla (distilled gentian). Yksinään juoma oli hurjan tymäkkä jo tuoksultaan, mutta yhdistettynä ruokaan sai tosiaan aikaan luvatun elämyksen metsässä kävelystä. Sorapintainen tie ja vuoripuro olivat selvästi läsnä.

Think Green

Vihreät edustivat vuoristolehmien ruokaa ja nestemäinen parmesaani taas sitä mitä me voimme lehmiltä saada. Tämän ruuan seuraksi akvaviitin joukkoon kaadettiin vettä, jolloin alkoholi jäi vain raikkaudeksi lasiin, tymäkkyys hävisi kokonaan.

Snails under the grapevine

Etanat todella nauttivat vihreydestä ja punajuurikastikkeesta. Tässä kohtaa tapahtui todella odottaman asia, sillä etukäteen ilmoitetulle punajuuriallergikolle tuotiin sama annos kuin minulle. Asia kyllä korjattiin syvien pahoitteluiden kera, mutta tunnelma viileni hetkeksi tarjoilijoiden puolelta selkeästi. Kai tämä moka harmitti.

Ravioli with leeks, foie gras and truffles

Upean syviä makuja. Tryffelit hienosti esillä "tikkuina".

Hunting the pigeon

Kyyhkyä punajuurikastikkeella ja piparjuurta. Nyt allerginen Jukka sai heti oikeanmoisen lautasen, jolla kastikkeena oli punaviinikastike.

A thousand layers of leaves

Suklaisen makuiset vaan ei näköiset lehdet olivat suutuntumaltaan upeita.

Oops! I dropped the lemon pie

Lautanen ja "pudonnut" sitruunapiirakka yhdessä muodostivat upean visuaalisen kokonaisuuden. Maku oli raikas.

Lopuksi eteemme nostettiin vielä ihana valikoima pieniä makeita.

Ilta maksoi meidän mittakaavassamme huimasti, 650 euroa.

Upeana elämyksenä se oli kuitenkin kaiken sen arvoinen.

Kokemusta piti sulatella kävelemällä pitkin tunnelmallisia Modenan katuja.

Myös seuraavien tiedän käyneen Osteria Francescanassa:

Cacio e Pepe-blogista löytyy ruokien nimet italiaksi ja muutenkin tarpkempaa luonnehdintaa, suomeksi
Pieni keittiö Kontulassa-blogi kertoo sujuvasti Massimo Botturan ja Osteria Francescanan taustoista ja ansioitumisesta
Campasimpukka on käynyt ravintolassa vain vajaa kuukausi sitten viihtyen hänkin. Mutta mitä tapahtui ennen ravintolaa?

Modenasta Pohjois-Italian matkamme jatkui kohti Hombren luomu parmesaanitilaa. Maatilalle oli aivan lyhyt ajomatka, mutta kovin kuoppainen ja kapea.

Perillä ujuttauduimme jonkun seurueen mukana parmesaanikiekkojen kanssa samaan tilaan, jonne ei muuten yleisöä päästetä. Ikääntyvien juustojen tuoksu oli uskomattoman intensiivinen.

Hombressa prosessoidaan päivittäin 6000 litraa maitoa kahdeksitoista juustokiekoksi. Uskomaton määrä maitoa sitä tarvitaankin Parmigiano Reggianon tekoon! Me hamstrasimme tilan 36 kuukautta ikääntynyttä juustoa 4,5 kiloa, joten sitä löytyy nyt myös pakastimesta.

Seuraava etappimme oli Agriturismo Cascina Solive Brescian ja Bergamon puolessavälissä. Luottaen Jukan kännykän karttasysteemiin päädyimme aluksi aivan tuskastuttavan pienille teille ja loputtomalta tuntuvaan liikenneympyräkierteeseen. Onneksi matkallemme osui lounastushelmi, ristorante La Tavernetta Casalbellotassa, Viadanasta jonkun matkaa Casalmaggioreen päin. Jukka hoksasi ravintolan ohiajaessa. Koska sapuska näytti kelpaavan monelle paikalliskilpiselle autoilijalle ja rekkamiehillekin, päätimme luottaa onneemme.

Päivän menu sisälsi alkuun kasviksia buffasta, primin ja secondon. Jälkiruokaakin sai toiveesta.

Buffa näytti aika aneemiselta, mutta ei sitä lopulta ollut. Kauhoimme lautaselle muunmuassa napakaksi kypsennettyä kurpitsaa ja sipulia, lihaliemessä muhevaksi kypsennettyä kaalia, artisokkaa ja kuohkeaa focacciaa.

Jukka otti seuraavaksi tortellineja, joissa oli maistuva juustoinen kastike.

Minä haarukoin napaan oikein mainiota sienirisottoa talon viinin kanssa kuskin tyytyessä veteen.

Paikan isäntä toi meille secondiksi aimo setin maistuvaa lihaa. Ja me hullut olimme tilanneet myös paistettua possua.

Tunnelma paikassa oli välittömän hauska ja lämmin. Koko henkilökunta puhui parhaan taitonsa mukaan englantia, kuten toki mekin. Asiakkaana ollut vanha herra kävi meille tokaisemalla muutaman sanan saksaksi, kun kerran ulkomaita muutenkin puhuttiin. Keittiössä näkyi hääräävän myös makuluottamusta herättävä mummoihminen.

Jälkiruuille ei oikeastaan enää olisi ollut tilaa, mutta en voinut vastustaa tarjoiluvaunun kutsua. Pyysin pienen palan suklaakakkua, jolloin saimme yhteislautaselle aimo annokset kaikkia jälkiruokia. Oli vadelmapiirakkaa, tiramisua, sacher-kakkua ja tuplasuklaakakkua sekä jotain viinerimäistä baakkelsia. Hyvää...!

Kaiken kruunuksi eteemme ilmestyi odottamatta pari palaa hyvin pähkinäistä, keksimäistä kakkua kookoslisällä. Opimme että se on Mantovan paikallinen ylpeys, Sbrisolona. Laseihin kaadettiin vielä maistiaiset talon omista puista tehtyä pähkinäistä, hyvin alkoholipitoista juomaa. Kyllä meitä hellittiin.

Päälle nautittiin vielä kahvit ja yksi sbrisolona-kakkukin napattiin mukaan. Lasku oli käsittämättömät 35 euroa, jolloin oli pakko tarkistaa että otittehan kaiken mukaan.

Lähtiessä pohdittiin, että on hienoa kokea sekä Osteria Francescanan tyyppisiä paikkoja, että tällaisia mutkattomia ravintoloita.

Italian reissumme jatkui mainiosta tienvieriravintolasta Outlet-myymälään, joka osoittautuikin todelliseksi helmeksi. Kun matkassa on ilman lapsia, shoppailukin on ihan toisenmoista kun ei tarvitse tsempata muksuja kestämään vielä hetki.

Seuraava yö ja illallinen oli varattu Soliven tilalta. Paikka näytti kalliimmalta mitä olikaan. Yöpyminen kahdelta oli 70 euroa ja illallinen viineineen toisen 70 euroa.

Illallisemme oli onneksi varattu etukäteen, sillä perjantai-iltana tämä meidän näkövinkkelistä "keskellä ei mitään" sijainnut ravintola oli aivan täynnä. Tarjoilijan ontuvasta englannista ymmärsimme, että voisimme ottaa omat alkupalat tai jakaa ne. Onneksi päädyimme jälkimmäiseen, sillä kaikki oli todella hyvää! Soliven risotto oli tehty tilan omaan kuohuviiniin, kuivaan franciacortaan, eikä parmesaania oltu säästelty.

Jukan possu pähkinöillä oli aika perus.

Tarjoilijan kertoman perusteella luulin saavani secondina veriruokaa (palttua tai muuta perinteistä italialaista, tiedäthän), mutta eteeni tuotiinkin mediumia nautaa. Erinomaista!

Jälkiruuan sijasta nappasimme mukaan tilan omaa franciacortaa ja kääriydyimme huoneemme suuren parvekkeen sohvalle viltin alle ihailemaan tähtitaivasta.

Aamupala sisälsi kakkua, kahvia, jogurttia ja mehua. Toisaalta tällainen niukempi aamupala on hyväkin, jotta voi taas lounasaikaan syödä oikeasti nälkäisenä.

Solivessa taidettiin lauantai-aamuna järjestellä juhlia.

Franciacorta-tilalta suuntasimme seuraavaan majapaikkaamme Golaseccassa.

Viimeiseksi yöksi majoituimme maatilamatkailupaikkaan nimeltä Tenatu Tovaglieri. Paikka valikoitui sillä, että sen ravintola kuulosti sesonkisuuksineen mukavalta ja koko paikka sijaitsi vain 15 minuutin ajomatkan päässä Milanon Malpensan kentältä. Vastaanotto oli lämmin ja auttavainen. Yöpyminen maksoi täällä kahdelta 75 euroa ja illallinen viinipullolla ja jälkiruokaviineineen 69 euroa.

Aperitiiviksi ennen illallista päätimme käydä muutamalla viinilasillisella kylän keskustassa. Kahdesta baarivaihtoehdosta testasimme molemmat. Tarjolle tuotiin baaritiskille (ja meille uunoille turisteille pöytään) pientä naposteltavaa: sipsejä, pizzapaloja ja salamileipiä. Tämä on luemma yleinen tapa Italiassa alkuillasta.

Toisessa baarissa oli takka.

Agriturismo Tenatu Tovaglieri pelästytti meitä tarjoamalla varauspalvelua myös kylän muihin ravintoloihin. Uumoilimme, olisiko ruoka niin keskinkertaista etteivät sitä edes itse suosittele. Onneksi luulomme paljastui vääräksi.

Pohdimme ääneen minkä hyvänkuuloisista annoksista valitsisimme, kun tarjoilija ehdotti josko toisi monta pientä annosta. Ja sehän passasi!

Keittiön tervehdys oli oikein mainiota kasvispiirakkaa.

Kurpitsaraviolit oli pyöräytetty salviavoissa ja päälle oli murusteltu amaretto-keksiä. Mikä loistava makuyhdistelmä! Keksimurut toivat myös mukavaa rakennetta annokseen.

Mustikka-herkkutattirisotto kuulosti korvaani hyvin -miten sen nyt kauniisti sanoisi- eksoottiselta, mutta lopputulos olikin aivan taivaallinen. Mustikka näkyi annoksessa värinä ja mietona makuna joka haarukallisen lopussa. Muuten suun täytti todella täyteläinen ja syvä sienirisoton maku, jossa riisin kypsyysaste oli aivan täydellinen. Seudulla on saatu kuulemma tänä syksynä hyvä sienisato. Tämän paikan sienet kerää emännän ystävä.

Kala, jonka päälle oli ripoteltu hiukan parmesaania, oli juuri oikea kypsyydeltään ja suolaisuudeltaan.

Grillattu polenta uppoaa meihin puuropolentaa paljon paremmin.

Jälkiruuat maistelimme varmuudeksi kaikki. Onneksi.

Aamupala.

Tässä reissumme ruoka- ja nautintoanti jotakuinkin kokonaan. Toivottavasti kuvista ja kirjoituksista on voinut aistia sen, että viettämämme pidennetty viikonloppu oli aivan ihana!

Pohjois-Italian reissun muut jutut:

Modena - trattoria Aldina ja kauppahalli
Osteria Francescana
Luomuparmesaania ja mainio ravintola La Tavernetta

Olutta ja suklaata yhdessä...Mieltä kutkuttava innostus tuli Sinebrychoffin ja Blogiringin yhteisen kampiksen myötä.

Meillä lopputulos meinasi tummasuklaista, mutakakkumaisen mehevää leivonnaista, johon lisättiin rakenteeksi ja makumielenkiintoistajaksi suolapähkinöitä. Suolaiset pähkinät nyt toimivat aina oluen kanssa, myös baakkelsin sisällä. Tämän makeuden kumppaniksi keiteltiin vielä helposti kokoonsaatettavan olutkinuski, josta tuli mukavan luonteikas.

Kakku oli parhaimmillaan seuraavana päivänä, huoneenlämpöisenä nautittuna. Mehevyyden ansiosta kakku on kuitenkin herkuttelukunnossa monta päivää leipomisesta. Kinuski kannattaa keittää kokoon nautiskelupäivänä, mutta sen pitää toki olla jäähtynyt.

Muutkin bloggaajat ovat kehitelleet reseptejä eri oluiden ja suklaiden ympärille. Kaikki ohjeistukset osallistuvat kilpailuun, joka löytyy House of Beer-sivulta. Klik vaan.

Käytimme kakkuun "Two tree porteria". Sinebrychoffin "Kahden puun portteri" on kekseliäs nimi juomalle, joka on kehitelty kahden panimon toimesta ja josta löytyy sekä vaahterasiirappia että kuusenkerkkää.

Nyt jo itse kakkuun, jonka uskoisi ilahduttavan myös isänpäivän juhlapöydässä.

SUKLAA-SUOLAPÄHKINÄKAKKU

150 g voita

200 g tummaa suklaata

3,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1,5 dl (cashew-)suolapähkinöitä

1 dl Sinebryckoff & Brooklyn Two Tree Porter-olutta

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Lisää joukkoon sokeri ja vahnäjauhot. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon edelleen kaksi kananmunaa ja sekoita hyvin. Rouhi suolapähkinöitä veitsellä noin kolmeen osaan. Tarkoitus on etteivät pähkinät ole kokonaisia, mutta niihin jää kuitenkin purtavuutta. Sekoita suklaataikinan sekaan vielä rouhitut suolapähkinät sekä olut. Levitä taikina leivinpaperin päälle piirakkavuokaan.
Kypsennä 170 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarkoitus on jättää taikina mehevän kosteaksi, mutta kuitenkin siirreltävän koossapysyväksi.
Anna kakun jäähtyä ja makujen tasaantua. Parasta kakku on seuraavana päivänä huoneenlämpöisenä tarjoiltuna.

PORTER-KINUSKI

¾ dl kermaa

¾ dl fariinisokeria

¾ dl Sinebryckoff & Brooklyn Two Tree Porter-olutta

20 g voita

Laita kerma, fariinisokeri ja olut reilunkokoiseen kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien noin 10 minuuttia. Varsinkin alussa kinuskimassa kuohuaa voimakkaasti. Kun kinuski on valmis, siirrä se pois levyltä ja lisää voinokare tuomaan kiiltoa. Kinuski on kymmenen minuutin jälkeen melko löysää, mutta tömäköityy jäähtyessään.

ANNOKSEEN

pala suklaa-suolapähkinäkakkua

päälle porter-kinuskia noroina

mukaan vielä rouhittuja (cashew-)suolapähkinöitä

Yhteistyössä Sinebryckoff

Ystäväperheen tullessa kylään intouduimme pitkästä aikaan tekemään vietnamilaisia rullia. Lounaspöytä saatiin kokoon aika nopeasti, kun tarjolle nostettiin pääasiassa raakoja juttuja. Riisipaperit sai jokainen lilluttaa itse vedessä ja sitten koota siihen päälle mitä mieli.

Tarjolla oli valkosipuliöljyssä paistettuja jättikatkiksia, suirotettua porkkanaa, pilkottua fenkolia, huuhdeltuja ituja, kylmäsavulohta, pinaattia, pehmitettyjä riisinuudeleita, minttua, chilistä korianteria, ruohosipulia...

...lampaankääpäpaloja paistettuna ja siivutettua maa-artisokkaa raakana.

Paitsi että jokaisen sopi rullata mitä huvitti, jokaisen onnistui rullata myös miten huvitti. Tämän setin dippaaminen kastikkeeseen olisi ollut ehkä hieman haastavaa, JOS lapset olisivat dipistä innostuneet.

Rullaamistekniikkaan saa hyvää esimerkkiä Kauhaa ja rakkautta-blogista. Munakastäytteistä(kin) rullaa voi matkia Riikan blogista.

Dippikastikemallia haettiin Ruokalasta, näin:

DIPPIKASTIKE RULLILLE

1 dl vettä

4 rkl sokeria (josta 3 rkl palmusokeria jos omistat)

1 rkl kalakastiketta

2 rkl riisiviinietikkaa

1 limen puristettu mehu

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Keitä vesi ja sokeri yhteen. Jäähdytä. Sekoita joukkoon muut aineet.

Sisäelinruokia tuumaillessa käännymme usein "Forgotten skills of cooking"-kirjan puoleen. Upean opuksen on kokoonsaattanut hurjan monipuolinen ja taitava irlantilainen leidi nimeltä Darina Allen. Vaikka teemme kirjasta aika harvoin mitään, selailen sitä usein todella vaikuttuneena siitä, miten upeasti tämä nainen osaa käyttää eri ruhonosia, villiyrttejä ja muitakin luonnonantimia. Esimerkiksi simpukat käydään kirjassa poimimassa itse rannalta.

Nyt etsinnässä oli mielenkiintoinem, uusi ruoka luomupossun sydämelle. Löysimme leivänpaloilla, yrtillä ja sipulilla täytetyn naudansydämen ohjeen, jota sitten sovelsimme röhkijän lihaan. Sydän avattiin, täytettiin ja rullattiin sekä paketoitiin. Paketti upotettiin lihaliemeen ja sitten muhiteltiin uunissa.

Samassa liemessä, paketin ulkopuolella keiteltiin myös possun kieli. Lapsille se maistui täytettyä sydäntä paremmin. Ja kyllä, me kerromme lapsille aina mitä syömme.

Tämä kokonaisuus oli oikein hyvä ja täyttävä. Täytettyä sydäntä tehdään varmasti toistekin.

TÄYTETTY SYDÄN

1 (luomu)possun sydän

suolaa ja mustapippuria

täyte

75 g voita

175 g sipulia pilkottuna

1 rkl ruohosipulia silputtuna

1 rkl timjaminlehtiä

1 rkl meiramia

1 rkl persiljaa silputtuna

175 g vaaleaa (kuivahtanutta) leipää murusteltuna

suolaa

mustapippuria

voipaperia

narua

600 ml lihalientä

Leikkaa sydämestä ylimääräiset jänteet. Pese sydän hyvin kylmällä vedellä. Poista sisältä suonia (tms) jotta saat helpommin tehtyä taskun. Jukka avasi koko sydämen levymäiseksi (samaan tapaan kuin täällä), jolloin ylimääräisyyksien poistaminen oli helppoa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tee seuraavaksi täyte. Kuumenna pannulla voi ja lisää sipulipalat. Pehmitä sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Ota pois levyltä ja lisää leipämuruset ja yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä.

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Täytä sydän täytteellä. Jos olet leikannut sydämen auki, rullaa se nyt kiinni. Kääri sydän voipaperiin ja sido tarpeen mukaan narulla paketti kiinni. Aseta paketti pataan. Kaada pataan lihaliemi. Laita pataan kansi. Kypsennä uunissa 3-3 ½ tuntia tai kunnes liha on pehmeää.

Pilko kypsä sydän siivuiksi ja asettele tarjolle.

Jos mielit, keitä liemestä kastike.

Possun sydän tarjottiin kermaisen maa-artisokka-lampaankääpäpaistoksen kanssa. Ruusukaalit paahdettiin nopeasti pannulla.

Muita sydänruokia blogissa:

possun sydän palasina
pintasavustettu karitsansydän
grillattu broilerinsydän
suusta suuhun - paistos karitsan sydämistä ja kielistä
villisian ilmakuivattu sydän

Arkena meitä uhkaa turhan usein hirviö nimeltä Nälkäkiukku. Se alkaa hiippailla sisällemme jo lopputyöpäivästä. Päiväkodin pihalla lasta hakiessa se kasvaa ja kasvaa ja nakerruksellaan saa ärtyisyyden kohoamaan. Kaikilla.

Siksi takataskussa on hyvä olla muutama ruoka, jolla nälkäkiukku taltutetaan alta aikayksikön kun kotiin päästään. Me emme perusta eineksistä (jos maksalaatikkoa ei lasketa), joten jotain muuta pitää olla saatuvilla. Toisinaan se on edellisiltana pakkasesta sulamaan otettua ruokaa, toisinaan taas alkaa veitsi viuhumaan ja kattilat kolisemaan.

Pasta on monesti helppo vaihtoehto kun jotain pitää saada nopeasti nenän alle. Meillä nopein on lasten kestosuosikki pestopasta. Hangon Makaronitehtaalla vierailu sai meidät ihastumaan melkein yhtä nopeaan pastaan nimeltä Alfredo. Tämä pasta meinaa sitä, että napakaksi keitetyn spagetin tai vastaavahkon sekaan lisätään voita ja raastettua parmesaania. Maku on enemmän kuin osiensa summa. Kasvikset loistavat poissaolollaan tässä tuhdissa pastassa, mutta voihan rinnalle koota vaikka salaatin. Me narskutimme pastan valmistumista odotellessa raakoja porkkanoita.

Nopeat arjen pelastaja-reseptit ovat osa Fiskars-kampanjaa, jota peruja saimme komean setin erilaisia Functional Form-sarjan keittiövälineitä. Monet välineet ovatkin osoittautuneet todella toimiviksi. Raastimet ovat esimerkiksi hurjan teräviä, joka tekee niiden kanssa työskentelystä todella nautinnollista (kunhan ei vain työnnä sormiaan teriin). Pastaa tehdessä hyödynsimme myös lävikköä, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Lävikön saa meinaten kätevästi kokoon, jolloin säilyttäminen on helppoa. Lähes kaikki sarjan tuotteet ovat konepestäviä. Lisätietoa mm. Fiskarsin facebook-sivulla.

PASTA ALFREDO
neljälle-viidelle

300 g linguine-pastaa (tms.)
suolaa keitinveteen
50 g parmesaania
40 g voita

Keitä pastat runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. .
Pilko tai höylää voi ohueksi, jotta se sekoittuu pastan kanssa nopeasti sitä jäähdyttämättä.
Raasta parmesaani.
Kaada pasta lävikköön ja palauta takaisin kattilaan ilman vettä.
Nakkaa sekaan voi ja parmesaani. Sekoita hyvin. Tarjoile heti.

VINKIT:

Pastassa olisi hyvä olla röpöliäinen pinta, jonkamoinen pronssisuuttimilla tehdyissä pastoissa on. Tällöin voi ja parmesaani kiinnittyvät pastan pintaan huomattavasti paremmin.
Veden saat kiehumaan nopeammin, kun kaatelet sitä kuumennettuna vedenkeittimestä.
Hyvin ohuita voisuikaleita saa aikaan juustohöylällä tai liikkuvateräisellä kuorijalla. Voin tulee olla kylmää höyläämishetkellä.
Fiskarsin raastimella saa ihan unelmankevyttä raastetta parmesaanista

Yhteistyössä Fiskars

Tämä voisi olla minun ja varmasti monen muunkin herkkusuun kuvitettu lahjalista.

Kävin nappaamassa nämä kuvat ostosten lomassa herkkupuodissa nimeltä Hella & Herkku. Puoti sijaitsee Museokadulla Helsingissä. Hellaa ja herkkua luotsaa Anna, joka jakaa pyytämättäkin asiantuntevaa palvelua ja tietämisenarvoista knoppitietoa. Anna on tunnettu myös ruokabloggaajana. Ihailen suuresti tätä rohkeaa naista, joka on uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa! Ihailin myös monia puodin tuotteita. Annasta tuli kertaheitolla ainakin perheemme pasta-toimittaja.

Tätä viikunahilloa ostan seuraavaksi itselleni lahjaksi ja nautin jonkun rakkaan kanssa hyvän juuston kanssa.

Savulla maustettu öljy oli hienon makuista! Anna meinaten maistatti sitä lusikalla pullosta.

Minä satun rakastamaan jättivateja. Näistä mieluisampi olisi valkoinen tai lila.

Omia ostoksiani:

Acquerello-riisiä, jolla saa kuulemma täydellistä risottoa. Suosittelijoina esimerkiksi Heston Blumenthal, Paul Bocuse ja Alain Ducasse eli lienee kokeilemattakin selvä peli.
Ihania keittiöpyyhkeitä todella tarpeeseen
Tryffelisuolaa myös tuliaispakettiin
Sitruunapastaa ja jo toimivaksi todettua linguine-pastaa. Pastan teossa on käytetty prossisuutinta, joten kastike tai vastaava tarraa paremmin pastan pintaan kiinni. Herkku tulee Napolin seudulta, Gragnanon pastatehtaasta.
Sivaris:n Bomba-riisiä, jonka on luvattu soveltuvan erinomaisesti paellan tekoon
Rapean rouskuvia tortas-"lettusia", jotka toimivat testatusti esimerkiksi juuston ja hillon kera.

Suosittelen puotia lämpimästi!

Ruokabloggaajien kokoontumisissa ei ole pruukattu olla nälkäisinä. Nyt kuitenkin kävi niin, että söin (usean blogaanitoverin tavoin) itseni niin ähkyksi, että oli pakko etsiä mukavaa asentoa ennestään tuntemattomalta olohuoneen lattialta. Helpotti.

Kokoonnuimme tovi sitten Soppaa ja silmukoita-blogin tukikohtaan noin kymmenen blogaanin* voimin. Kaikki toivat yhteiseen pöytään jotain ja sitten syötiin. Alkupalapöytä oli tällä kertaa se runsain.

Etiopialaiset injera-letut mausteisine kastikkeineen olivat minulle aivan uusi, herkullinen juttu.

Jälkiruokapöydästä en jaksanut mi-ten-kään maistaa enää kaikkea. Harmitti.

Paitsi makoilu, myös nauraminen varmasti eheytti kaikki herkut oikeisiin lokosiin, jotta auton ajaminen kotiin yöllä oli mitenkään mahdollista.

Suurkiitos kaikille blogaaneille* loistoillasta, etenkin tietysti isäntäparille.

On suuri ilo ja kunnia olla osa tätä porukkaa.

*isäntäperheen tyttären keksimä osuva nimi blogin pitäjille

Tämä kokkailu sai alkunsa raaka-aineesta. Hoksasin marketista kotimaisia, Ahvenanmaalta tulevia päärynöitä. Pienokaiset olivat hurjan kauniita ja maistettuamme makeita. Näitä ostetaan toistekin!

Kotona tuumasin että raakana maistelun lisäksi kaunokaisista voisi tehdä jälkiruokaa. Päädyin Jonnan ohjeistamana nakkaamaan päärynät yksinkertaisesti voiselle pannulle. Haudutustarkoituksessa lisättyyn sokeriliemeen lurautin sekaan myös rommia. Ei pöhkömpi lisä näin kalseana syyspäivänä! Maistui oikein makealle ja ihanalle!

MAKEAT PÄÄRYNÄT ROMMILLA
kahdelle

2 päärynää
2 rkl voita
30 cl vettä
2 rkl sokeria + ripotteluun
2 rkl rommia (suosittelemme Sailor Jerryä)

tarjoiluun:
jäätelöä
suklaata veitsellä rouhittuna

Halkaise päärynät ja poista siemenkota. Me emme kuorineet päärynöitä vaan lusikoimme lopputuloksen kuoresta. Ripottele leikkuupinnalle sokeria.

Sulata voi pannussa ja aseta päärynät pannulle leikkuupinta alaspäin. Paista noin 5 minuuttia, kunne pinta hieman karamellisoituu. Käännä päärynäpalat.

Sekoita vesi, rommi ja sokeri keskenään, niin että sokeri sulaa joukkoon. Kaada seos pannulle päärynöden kanssa. Pane kattila pannun päälle ja anna päärynöiden hautua vielä viitisen minuuttia.

Nosta päärynät lautaselle. Nauti lämpiminä kylmän jäätelön ja rouhitun suklaan kanssa. Jonnan vaihtoehto päärynöiden kumppanina oli turkkilainen jugurtti ja puolukat tai granaattiomena .

Meidän isähän on ansainnut parasta ja sitä koetimme hänelle parhaamme mukaan antaa. Aamupala kannettiin sänkyyn laulun kera. Pakollisena osuutena oli pekoni, salmiakki ja Geisha-suklaata.

Lounaan alkupalaksi tein hauen jauhelihoista Jaelin innoittamana kanelikepakkoisia herkkuja. Pidin kovasti näiden ulkonäöstä eikä maussakaan ollut valittamista. Hämmentävää on, että lehtipersiljaakin saa vielä omasta ryytimaasta.

Pääruuaksi paistoin portterissa muhineen, Tammiselta saadun Herefordin entterin. Arvoliha tarjottiin simppelisti kuorineen paahdettujen maa-artisokkien kanssa. Juurevat, syvät maut kävivät hyvin yhteen.

Jälkiruokaa emme enää kupuumme ahtaneet, sillä seuraavaksi oli luvassa polskuttelua ylihinnoitelluksi paljastuneessa Flamingon vesipuistossa.

Vantaalta suuntasimme ajat sitten varattuun illallispaikkaan Helsinkiin. Kiinalainen Mei Lin valikoitui illallisravintolaksemme paikan some-hypetyksen ansiosta ja siksi, että perheemme isä pitää kovasti kiinalaisesta ruuasta. Meille paikka näyttäytyi kuitenkin ihan perusravintolana. Ei mitään moitittavaa, mutta ei erityisesti kehuttavaakaan. Ravintola oli siisti ja astioissa erityisesti Klaus Haapaniemen Taika ilahdutti. Ruoka oli hyvää ja selkeästi hyvistä raaka-aineista tehtyä, mutta ei mitenkään erityistä. Tarjoilijoista ei irronnut oikein mitään, vaikka pyysimme suosituksia ja kerroimme syövämme kaikkea.

Kahteen kertaan paistettu possu oli mukavan mausteista.

Poikamme ihastui kuminalla maustettuun nautaan ja kertoi sen olevan kenties parasta lihaa mitä on ikinä ravintolassa syönyt. Tyttäremme söi lähinnä riisiä, kahdella tikulla kahdella kädellä sohien. "Näyttää tosi oudolta", tuumasi sohimiseen poitsumme enkä voi olla eri mieltä. Kolmannella lautasella oli katkarapuja ja riisiä, neljännellä kanaa, pekonia ja riisiä.

Inan verran vajaan 5 euroa maksanut jätskiannos käsitti mansikkajäätelöä, kinuskikastiketta ja strösseliä. Tällä hurmattiin helposti lapset. Kokonaislasku juomineen oli noin 80 euroa. Syömättä jääneet riisiruuat otimme matkaan.

Ravintolanurinoista huolimatta isänpäivä oli oikein onnistunut, pääosin yhdessä vietetyn ajan vuoksi.

Onnea vielä lasteni isälle, joka on parhaanmoinen isä mitä toivoa voi!

Minä olen vasta nyt herännyt nettiostamiseen. (Koko nettiinkin heräsin toooosi myöhään, ette edes uskoisi jos kertoisin). Olen ostanut netistä toistaiseksi matkojen lisäksi vaatteita itselleni ja rotukarjan lihaa. Kyllä. Lihaa.

Tamminen tarjosi meille houkuttelevan diilin testata heidän Mahti-Lihalaatikkonsa tilaamista. Meidän piti käyttäytyä kuin kuka tahansa priimalihan ostaja ja naputella tietomme ja tilauksemme ensin ehtoihin tutustuttuamme. Hyvin avokätisen lahjakortin toki saimme yhteistyön nimissä ja kolmannella kerralla se jopa toimi.

Ehtojen sisäistäminen oli hyvin helppoa. Tärkein juttu meille oli huomata, että postipoika toisi lihat kotiovelle meidän postinumerollamme sekä päivisin että iltaisin toiveemme mukaan. Kotona olisi oltava, sillä muuten tilattua lihaa ei saisi, eikä liioin rahojaan takaisin. Jos Jukka ei olisi ollut etätyöpäivällä, olisin varmaan tilannut lihat työpaikalle.

Tilaaminen onnnistui sujuvasti ja kotiinkuljetus samoin. Sitten pähkäilimme hetken, mitä tekisimme mojovalla lihamäärällä. Osa päätettiin ottaa samantien maisteluun ja loput pakastettiin pilkkomisen ja jakamisen jälkeen.

Ulkofileestä Jukka leikkasi ohuet, leikemäiset pihvit. Ne paistettiin arki-illan ylevöittäjiksi. Rinnalle paistettiin toisessa pannussa sieniä, kaalia ja porkkanaa suiroina. Pikaruokaa parhaimmillaan.

Isänpäivää varten plumpsautin jo lauantaina Herefordin entteriä uimaan portterikylpyyn. Olisin halunnut valmistaa ison entrecôtepalan, mutta Tammisen laatikossa kyseinen ruhonosa tulee valmiina pihveinä - mikä toki tilausta tehdessä oli mainittu JOS oli ollut tarkkana. Eipä tätä jääty kuitenkaan itkemään, sillä entrecôte toimii vallan hyvin myös pihvisenä.

Portterikylvetetty entrecôte oli oikein herkullista. Pihvin mureus yhdistettynä selkeään oluen makuun sopi ihan loistavasti syksyyn ja isänpäivään. Meillä pihvit tarjottiin simppelisti kuorineen paahdettujen maa-artisokkien kanssa, jotka entisestään syvensivät juurevaa makukokemusta. Väriä lautaselta ei tällä tyylillä liiemmin löytynyt.

Ohjeistusta löytyi Jens Linderin "Vanhan ajan keittiöstä", mutta kuten sanottua, etenimme soveltaen.

ENTRECÔTE PORTER-OLUESSA

2 pihviä eli 520 g Herefordin entrecôte-lihaa

1 pullo (33 cl) portteria

10 mustapippuria

1 punainen chili siemenet poistettuna ja pienittynä

2 rkl soijaa

2 tl worcestershire-kastiketta

merisuolaa

Murskaa pippurit morttelissa. Sekoita oluesta ja mausteista liemi. Laita liha kannelliseen astiaan. Kaada mausteliemi lihan ylle ja aseta kansi päälle. Anna maustua jääkaapissa vuorokauden.

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön lämpiämään. Poista liha marinadista mutta säästä liemi.

Laita liemi kattilaan ja keitä puoleen alkuperäisestä tilavuudesta. Tämä on loistokastike pihville.

Paista entrecôte kuumalla, öljytyllä pannulla noin 2 minuuttia per puoli. Pane liha vetäytymään paiston jälkeen folion sisään ainakin viideksi minuutiksi.

Italian nautintoreissulla muutama viikko sitten söimme aivan loistavia kurpitsaravioleja agriturismo Tenatu Tovaglierissa. Pehmoisen kurpitsaisella täytteellä omatut raviolit oli pyöräytetty keittämisen jälkeen salviavoissa, jonka jälkeen päälle oli murusteltu lombardialaista Amaretti di Saronno-keksiä. Makea keksi toimi loistavasti suolaisuuden ja kurpitsan kanssa. Jälkikäteen ajateltuna Tenatun keksimurut oli rapsakoitettu, mikä toi myös rouskuntalisää. Meidän tekemässä annoksessa hampaissa rouskui täytteeksi paahdetun kurpitsan siemenet, joita lisäpaahdettiin vielä hetki uunissa yhdessä tryffelisuolan kanssa.

Kokonaisuus oli todella maittava ja uskomattoman täyttävä. Kuvanmukaisessa lautasellisessa oli aikuisella todella tekemistä. Tämä ei siis ole Italian majapaikkamme resepti, vaan oma kokeilumme tuoda makumuistoja kotiinkin. Täytyy sen verran kehaista että aika hyvin onnistuttiin! Herkullista oli!

KURPITSA-RICOTTA-SALVIARAVIOLEIHIN

TARVITSET jäljempänä reseptoidun täytteen ainesten lisäksi:

(tryffeli)suolaa

amaretti-keksejä

10-15 salvianlehteä

voita paistamiseen

suolaa

ja pastataikinaan:

300 g durumjauhoja (reilu 4 dl)

1 1/2 - 2 dl vettä (tai 2-3 kananmunaa + loput vettä)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

Aloita paahtamalla öljyttyä (myski)kurpitsaa 200 asteisessa uunissa, kunnes se hiukan tummenee ja pehmenee kunnolla.

Erottele siemenet hedelmälihasta heti paahtamisen jälkeen. Laita siemenet öljyttynä vielä hetkeksi uuniin, kunnes ne ovat rapsakoita. Varo polttamasta.

Mausta kurpitsansiemenet heti uunistatulon jälkeen morttelin läpikäyneellä tryffelisuolalla.

Tee pasta ja kaulitse se pastakoneen läpi.

Pastaa jäi meillä täytteen jälkeen hiukan yli, joten siitä tehtiin tagliatellea.

KURPITSA-RICOTTATÄYTE SALVIALLA
noin 30:een ravioliin

400 g eli ½ paahdettu myskikurpitsa (150 g sosetta)
100 g ricottaa (tai muuta tuorejuustoa)
1 tl suolaa
20 g parmesaania raastettuna
mustapippuria
4 salvianlehteä
(öljyä paistamiseen)

Paista salvianlehdet runsaassa öljyssä. Laita talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Tämä lehtien paistaminen/friteeraaminen antaa täytteelle paahteista makua, muttei ole pakollinen lisä.

Irrota paahdettu kurpitsan hedelmäliha kuoresta ja muussaa se haarukalla soseeksi. Jäähdytä. Lisää ricotta, suola, parmesaaniraaste ja hiukan mustapippuria. Murustele täyttee sekaan myös salvialehdet. Sekoita hyvin.

Jauhota alusta ja laske sille pastalevy. Laita täytettä pieniä kasoja pastan päälle. Kostuta sormi veteen ja "voitele" pasta täytteen ympäriltä, jotta pastalevyt ottavat paremmin kiinni toisiinsa. Nosta toinen pastalevy täyterivistön päälle. Painele ilmat pois pastalevyjen välistä ja silittele pastat vielä kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä, jotta raviolit pysyvät keitettäessä kiinni.

Pistä isoon kattilaan vesi kiehumaan. Mausta runsaalla suolalla. Keitä ravioleja 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä erissä. Nosta raviolit pois kattilasta reikäkauhalla vaikkapa keittiöpyyhkeen päälle. Älä jätä märkiä pastoja päällekkäin, sillä ne tarttuvat hyvin kiinni toisiinsa.

Laita paistinpannulle voita ja salvianlehtiä. Sulata pannulla voita ruskistumiseen asti. Lisää joukkoon raviolit ja paista kunnes pinta on kaunis ja makua tarttunut. Nosta heti lautasille. Asettele päälle myös voissa makua antaneet salvianlehdet.

Murusta päälle amaretti-keksejä. Ripsi sivuun myös tryffelisuolalla maustettuja kurpitsansiemeniä.

Nauti kiireettömästi rakkaiden kanssa.

Graaviliha on ihan hurjan herkullista! Oletteko maistaneet? Suolaisuus hellii suuta ja lihan rakenne on hieno.

Kun saimme Tammiselta rotukarjan lihaa, päätimme pitkästä aikaa tehdä graavilihaa. Aiemmin graavaus on tehty sisäfileelle, mutta pelkästään syömistarkoitukseen kasvatetun Herefordin kanssa uskalsimme edetä ulkofileen palallakin, onnistuen hienosti.

Teimme graavilihasta vaalean näkkärin päälle sointuisan sormisyötävän. Suolaisen lihan kanssa yhteiseen settiin päätyivät myös itsetehty perusmajoneesi, lehtipersiljaa ja rosepippuri myös koristeeksi. Uskomattoman hyvää! Aika valmis pikkujoulupala vai mitä?

Me graavasimme lihaa Jens Linderin ohjeella.

GRAAVILIHA HEREFORDISTA

500 g tuoretta nautafilettä

1 dl puhdistamatonta merisuolaa

1 dl sokeria

½ rkl rosepippuria

1 rkl yrttejä, meillä timjamia ja rosmariinia

1 dl hienoksi silputtua lehtipersiljaa

Sekoita suola, sokeri, pippuri ja yrtit kulhossa.

Hiero seos fileen pintaan joka puolelle.

Kääri liha kuorrutettuna tuorekelmuun ja aseta tämä paketti johonkin astiaan, sillä liha päästää nestettä alleen. Laita liha graavaantumaan jääkaappiin 2-3 vuorokaudeksi. Kääntele pakettia pari kertaa päivässä.

Pane liha jääkaapin jälkeen pakastimeen 2-3 vuorokaudeksi.

Me tykkäsimme raapia lihan pinnalta suurimmat suolat pois ennen leikkaamista, maista oman makusi mukaan. Leikkaa liha kohmeisena ohuiksi viipaleiksi.

Minä rakastan kaalin ja soijakastikkeen yhdistelmää. Tämä rakkaus on usein inspiroinut hyvin yksinkertaisiin nälkäkiukun taltuttajiin. Niin nytkin, kun mietin alle kahdessakymmenessä minuutissa tehtävää ruokaa. Naudan sisäpaistista jäi toisen ruuan jäljiltä hiukan lihaa, joka paistettiin kasvisten keralle. Hyvin simppeliä, nopeaa ja koukuttavan hyvää.

KAALIPAISTOS

sipulia

kaalia

porkkanaa

öljyä paistamiseen

soijakastiketta

Pilko sipuli(t). Kuumenna pannu keskikuumalle ja paistele sipuleita siinä kunnes ne ovat pehmeitä. Pilko paistellessa kaali. Lisää palat pannulle ja muhittele. Kaalin on tarkoitus hiukan pehmetä ja saada makeampaa makua itseensä. Suirota porkkanat vihanneskuorijalla ja lisää ihan lopussa vain lämpenemään. Mausta lorautuksella soijaa.

NAUTAPIHVI

naudan filettä tai paistia palana

öljyä paistamiseen

suolaa

mustapippuria

Kaalien muhiessa pannulla kuumenna vieressä valurautapannu kuumaksi. Lisää pannulle öljyä ja paista lihaa siinä molemmilta puolilta muutama minuutti haluamasi kypsyyteen. Mausta. Nosta syrjään vetäytymään hetkeksi.

Fiskarsin Functional Form-sarjan Kokinveitsi (16cm) on erinomaisen hyvä muksun käteen.

Vihanneskuorijalla paitsi kuorittiin porkkanat, myös suirotettiin ne paistosta varten.

Muut blogin nopeat reseptit löytyvät täältä.

Yhteistyössä Fiskars.

Fiskarsin facebookissa on meneillään "20 minuutin kokkaushaaste", jossa äänestyksen voittanut resepti palkitaan 500 euron arvoisella Fiskarsin tuotepalkinnolla, joka sisältää Edge-veitsitelineen veitsineen sekä monipuolisen valikoiman Fiskarsin keittiötuotteita. Äänestyksessä toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet palkitaan noin 300 euron arvoisella Fiskarsin tuotepalkinnoilla. Lisäksi äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kolme Fiskarsin 300 euron arvoista tuotepalkintoa.

Istahdimme viime sunnuntaina kolmen perheen kesken brunssipöytään meille. Vieraaksi saimme ystäväperheen melkein naapurista ja Nellen perheen hiukan kauempaa. Kaikki nostivat omia herkkujaan pöytään ja voi millainen herkkusetti siitä tulikaan!

Ihan alkuun kilistimme Duval Leroyn Design Paris* sampanjalla. Erittäin kuiva kuplivainen sopi hienosti brunssipöydän juotavaksi. Tätä sampanjaa suositellaan nautittavan vähärasvaisten kalojen tai äyriäisten kanssa.

Brunssi aloitettiin ihanasti Nellen appelsiinisella kurpitsakeitolla, jonka purupalaksi oli maustettu oivallisesti jättikatkarapuja. Duval Leroyn sampanja meni mielestäni erinomaisesti yksiin tämän kokonaisuuden kanssa.

Nautintoa jatkettiin lohisashimipaloilla, joissa oli poltettua purjotuhkaa, paahdettua quinoaa ja merileväsalaattia. Tämä kehoitettiin nauttimaan kurkuista ja säilötystä inkivääristä pyöräytetyn salaatin kera.

Croissantteja sopi täyttää oman makunsa mukaan vaikkapa graavilohella, juustoilla tai koukuttavalla inkiväärihillolla. Tyttäremme ihastui kovasti Jokioisten Kartanon Meijerin Willebrand-olutcheddariin.

Jukka sekoitteli ranskankermasta ja kylmäsavusilakasta mainion tahnan vaaleiden näkkärien kanssa natustettavaksi.

Nelle toi tullessaan myös hienon makuista Hauhalan Hanhifarmin hanhenmaksamoussea.

Ystäväperheen äiti oli koonnut maistuvan ja kauniin salaatin marinoidusta keltajuuresta, belugalinsseistä ja fetasta. He toivat mukanaan myös makkaralajitelman, joka sisälsi myös mustamakkaraa.

Keskellä oleva tummempi liha on hevospalvia. Ihan älyttömän hyvää lihaa, kokeilkaa ihmeessä jos eteenne sattuu.

Jälkiruuaksi nautimme vielä suklaakonvehteja, palternakka-kardemummamuffinsseja ja sitruunaista marenkipiirakkaa.

Olo veti yltäkylläisen ja etuoikeutetun puolelle hyvin monesta syystä.

* sampanja on saatu maisteluun Viinimaa.fi:ltä

Minä olen löytänyt ihanan lounaspaikan Nummelasta, kiitos työkaverin suosituksen. Melkein R-kioskin vieressä sijaitsee vaalean kodikkaaksi sisustettu konditoria-kahvila HillaMiina. Olen käynyt paikassa nyt kolme kertaa ja poistunut ovesta aina hymy huulilla.

Ensimmäisellä kerralla otin muhevan sienipiirakan ja kahvin. Kuikuilin ympärilleni ja näin tyytyväisiä keittoryystäjiä ja nautiskelevia leivoshenkilöitä. Päätin palata HillaMiinaan uudestaan. Se tapahtui pasta bolognesen myötä ja taas olin tyytyväinen. Viime kerralla listalla oli sipulikeittoa, kun harkitsin lounasta lyhyen työpäivän päätyttyä. En voinut, joskaan en halunnutkaan vastustaa kiusausta astella HillaMiinan ovista sisään. Sipulikeitto oli upean syvän makuista olematta raskasta. Se oli tehty kuulemma pääosin kasvisliemeen, mutta lihalientäkin oli käytetty. Päällä rousku- ja makulisänä oli paahdettuja leipäpaloja sekä siemeniä. Keralla sai itsetehtyä leipää ja kannullisen vettä. Kaikki tämä kannetaan pöytään hymyn saattelemana, mikä tuntuu ihan ylelliseltä lounaspaikassa.

Lounaslista päivittyy HillaMiinan nettisivuille. Joka päivä on vaihtuva keittovaihtoehto ja sen lisäksi koko viikon sama tukevampi ruoka.

Hinnat eivät päätä huimaa. Pienempi keittolounas, josta ainakin minä tulen ihan täyteen, maksaa vesineen ja leipineen 6,50. Cappuccinonkin saa kolmeen euroon.

Leivos- ja kakkuvitriini näyttää todella houkuttelevalta, mutta sinne asti en ole vielä päässyt vatsan täyttymisen vuoksi.

En panisi lainkaan pahakseni, jos tämä lounaspaikka vaikka kerran kuussa tekisi iltakattauksenkin Bistro Vileen tyyliin. Tätä jäämme odottelemaan!

Ihan tyhmä nimi, myönnetään, mutta kuvaava omalla hölmöllä tavallaan. Sillä haukijauhelihasta nämä pallurat on todella pyöritelty ja kaneli niihin tosiaan on tökätty. Mainioita, eikö? Kivan ulkonäön lisäksi kalat ovat ihanan raikkaan makuisia sitruunaisen majoneesin kanssa. Pidimme myös rapsakasta pinnasta.

Appelsiineja ja hunajaa-blogin Jael jakoi hetki sitten maailmalle kalakebabien ohjeen. Innostuin siitä heti mainion esillepanon vuoksi. Meillä on myös jatkuvasti haussa uusia käyttökohteita pakastimestamme runsaasti löytyvälle haukijauhelihalle.

Maustoin kalan melkein samalla tavalla kuin Jael, vain jeera jäi uupumaan. Sekin siksi että sitä ei kertakaikkiaan maustekaapissa ollut. Tilalle laitoin korianterinsiemeniä. Chilisyys oli meillä lasten vuoksi hyvin maltillinen - sillä lopputulemalla etteivät lapset kuitenkaan syöneet näitä maistamista enempää.

Osan kalapullista kypsensin uunissa kuten Jaelkin, mutta osan paneroin ja friteerasin. Pidimme jälkimmäisistä vielä alkuperäisiä enemmän, sillä rapsakka pinta toi lisämielenkiintoa settiin.

Käytimme kalapalluroiden teossa tosiaan pakkasesta ongittua haukijauhelihaa, joka sulamisen jälkeen oli melko vetistä. Palloksi muotoillessa kala tuppasi karkailemaan käsistä, mutta riittävän napakalla puristelulla kalamassasta sai lopulta aika helposti pyörylöitä.

KORIANTERISET HAUKIPULLAT KANELILLA

300g kiinteälihaista valkoista kalaa (jauhettuna), meillä haukea

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen korianterin lehtiä

1 pieni (puna)sipuli

1 tl luomusitruunan kuori ja mehu

1 murskattu valkosipulinkynsi

1 mieto chili pilkottuna ja siemenet poistettuna

1 tl murskattuja korianterinsiemeniä

1 kananmunan keltuainen

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä pinnalle ja alle

kanelitankoja

friteeraukseen:

rypsiöljyä

vehnäjauhoja

2 kananmunaa

korppujauhoja + suolaa

Kuivaa kalafileiden pinta ja hienonna kala. Kalan voi hienontaa monitoimikoneessa, lihamyllyssä tai silputa hyvällä veitsellä. Hienonna ja sekoita kalanmassan joukkoon yrtit, sipuli, valkosipuli ja chili. Murskaa korianterinsiemenet morttelissa. Raasta sitruunankuori ja purista mehut, lisää edelleen kalamassan joukkoon. Lisää myös kananmunan keltuainen. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Kastele kädet öljyssä ja muotoile kalamassasta palluroita. Työnnä kanelitanko valmiiseen pyörylään ja puristele kalamassaa vielä tiiviimmin tangon ympärille.

Jos haluat tehdä alkuperäisen reseptin mukaan, laita tangotetut kalapyörylät öljytylle leivinpaperille ja paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Jos haluat friteerata kalan, laita yhdelle lautaselle jauhoja, toiselle kananmunaa rakenne rikottuna ja kolmannelle korppujauhoja jotka voi maustaa vielä suolalla. Taputtele kalapullan pintaan ensin jauhoja kauttaaltaan. Kierittele kala sitten joka puolelta kananmunassa ja lopulta korppujauhoissa.

Laita rypsiöljy paksupohjaiseen kattilaan lämpiämään. Lämmitä öljy 180 asteiseksi. Hommaa helpottaa kun laittaa digitaalisen paistolämpömittarin mittaamaan lämpöä öljyyn.

Laske kalapyörykät kanelitankoineen varovasti öljyyn vaikka reikäkauhan avulla. Kypsennä läpikotaisin. Nosta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöliinan päälle valuttamaan ylimääräisiä öljyjään.

Nauti sitruunaisen majoneesin kanssa vaikkapa alkupalaksi tai tapas-tyypisenä herkkuna. Meillä näitä tarjottiin isänpäivämenun alkuun.

Osallistuimme tietysti taas tänä vuonna RE/MAX Nummelan järjestämään Piparkakkutalokilpailuun. Ideana on tehdä joku piparkakkurakennelma ja viedä se sitten kiinteistövälitysfirman toimistolle. Piparkakku"taloista"äänestetään paras ja palkittava. Pääidea on kuitenkin myydä piparkakkurakennelmat eteenpäin ja antaa kertyneet varat lyhentämättömänä vähävaraisten vihtiläisten lapsiperheiden joulunviettoon. Ainakin viime vuonna rahat luovutettiin sosiaalitoimelle, jonka kautta kaksi vihtiläisperhettä sai itselleen joulun.

Meidän kyhäelmämme on tänä vuonna "Nooan arkki". Lapset hoitivat koristelun jo kokonaan itse.

Pohjois-Italiassa nautiskelemassa: Modena

Maailman paras italialainen ravintola: Osteria Francescana

Luomu Parmigiano Reggianoa ja Sbrisolonaa

Italian inspiroivat agriturismot

Suolapähkinää suklaakakkuun ja olutkinuskia päälle

Omaan makuun rullaamista

Sydän pullollaan

Salamannopea nälkäkiukun taltuttaja

Herkkuja hellalle

Miksi seistä kun voi maata?

Saaripäärynäistä makeaa rommilla

Isälle ansionsa mukaan

Herefordin rotulihaa olutkylvystä pannuun

Kurpitsaraviolit salviavoissa amarettikekseillä ja tryffelisiemenillä

Graaviliha

Pannulta napaan hetkessä, herkusti

Sampanjabrunssi

HillaMiina

Kanelipuikkoiset kalapullat

Piparkakuilla joulu jollekin