SILLÄ SIPULI

Nyt löytyi kiva uusi juttu viikonlopun hitaammille aamupaloille: pilvimunat. Ne ovat hyppineet silmilleni viime viikon aikana useammastakin paikasta, joten koin melkein pakkoa kokeilla niiden tekemistä. Ja onneksi koin, sillä nehän olivat hyviä!

Pilvimunat oli myös helppo tehdä: valkuaisvaahtoa kypsennettiin muutama minuutti uunissa, minkä jälkeen päälle lumpsautettiin keltuainen ja kypsennettiin lisää. Maustamisen jälkeen homma oli valmis! Pelkäsin, että valkuainen maistuisi marenkimaiselle, mutta eihän se sitä tehnyt ilman sokeria (tietysti, jälkikäteen viisastellessa). Höttöinen rakenne oli hauskan tuntuinen ja makuinen. Lisäsin joukkoon hiukan parmesaania, koska miksipäs ei. Keltuaisen halusin jättää valuvaksi, sillä sellaisena me siitä pidämme.

Näitä tehdään taatusti toistekin! Yövieraillekin, sitten kun heitä taas saa kutsua.

PILVIMUNAT
varaa 1 per syöjä

kananmunia
suolaa
mustapippuria
mauksi jos haluat: parmesaaniraastetta, pekonimurua, yrttejä jne.

Erota valkuaiset ja keltuaiset toisistaan niin että valkuaiset menevät vatkauskulhoon ja keltuaiset jäävät munankuoreen odottamaan.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Nostele leivinpapaeroidulle pellille yhtä moneksi kasaksi kuin on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia kunnes valkuainen ottaa hiukan väriä.
Ota pelti uunista, kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset ja jatka kypsennystä uunissa kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Me pidimme vielä 3 minuuttia jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, halutessasi vielä vaikkapa timjamilla ja parmesaaniraasteella kuten me tai vaikka pekonimurulla.

Kesäkuussa 2019 kävin muutaman päivän matkan Firenzeen. Kuten Italiassa aina, ajan saa kulumaan hienosti nähtävyyksiä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa nauttien. Aloituskuva on otettu kaupunkia halkovan Arno joen eteläpuolelta Piazzale Michelangelolta, josta avautuu ehkä kaupungin hienoimman yleisnäkymät.

Kesällä Firenze on varsin vilkas kaupunki ja turisteja on yleensä katujen täydeltä.

Keskusta-alueen tunnetuin aukio on Piazza della Signoria, jonka laitamilla on lukuisia patsaita, kahviloita terasseineen ja Neptunuksen suihkulähdeFontana del Nettuno.

Piazza della Signorian tunnetuin patsas on Michelangelon David patsaan kopio. Kopiokin on varsin näyttävä yli viiden metrin korkeudellaan. Alkuperäinen David-patsas on nähtävillä myös Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa. Museoon oli aina niin pitkät jonot, että minulla ei ollut mahdollisuutta vierailla siellä.

Aivan David patsaan välittömässä läheisyydessä on avoin kaariholvihalli Loggia dei Lanzi, josta löytyy muutamia hienoja patsaita: Benvenuto Cellinin teos "Perseus Medusan pään kanssa" (Perseo con la testa di Medusa) ja oikealla Jean de Boulognen patsas "Sabinen kidnappaus".

Ponte Veccio on Firenzen pakollinen nähtävyys, jonka ympäristöstä löytyy monenölaisia myymälöitä, ja esimerkiksi kultasepänliikkeet ovat sijoittuneet näille kulmille jo 1600-luvulla.

Firenzen kaduilla on paljon patsastaidetta, mutta malaustaiteen pariin on parempi suunnata Uffizin taidegalleriaan. Uffiziin oli myös aika pitkät jonot, sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan jopa tunnin tai kaksikin. Minulla kävi tuuri kun kohdalleni osui lippukauppias, joka tarjosi jäljelle jäänyttä paikkaa opastetulle kierrokselle. Näin pääsin suoraan jonon ohi ja kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti opastettua kierrosta, sillä sen turvin saa paljon nopeammin käytyä pääteokset läpi ja vielä mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä.

Artemisia Gentileschin "Judith surmaa Holoferneen" oli minulle yksi museon kohokohdista. Olen aiemmin nähnyt samasta aiheesta Gentileschin toisenkin version Napolin Museo di Capodimontessa.

Caravaccion teos "Baccus" sisältää monia viittauksia uskomuksiin tai uskontoon.

Gerard van Honthorstin teos "Lapsen syntymä" (Adorazione del Bambino).

Kaiken taiteen rinnalle on saatava ruokakulttuuria. Firenzen tunnetuin leipäkauppias on All'antico Vinaio, josta saa viidellä eurolla erittain maistuvia täytettyjä leipiä. Samalla kujalla on kaksi heidän myyntipistettään ja kumpaankin on pahimmillaan noin kolmen vartin jono.

Leivät tuodaan isoissa pinoissa, niistä leikataan sopiva pala per asiakas.

Täytevaihtoehtoja on paljon, mutta valintaa helpottaa suosituimpien leipien listaukset.

Minulla maistui! Iltapäivällä ei ollut kuin alle kymmenen minuutin jonotus ja odotus palkittiin.

Italiassa kun ollaan niin pizzerioita on moneen lähtöön. Kun en heti päässyt leipää ostamaan niin poikkesin Pizza Napoliin.

Kyllä tämä suoritus toi mieleen taannoisen Napolin matkan.

Italiasta pitää aina tuoda tuliaisina matkalaukullinen parmesaania. Löysin Mercato Centralesta eli kauppahallista myymälän, jolla oli tarjolla monen ikäisiä parmesaaneja myös luomuna. Kannattaa varmistaa kauppahallin aukioloajat, sillä liikkeet ei ole kovin myöhään auki ja osa liikkeistä oli päivälläkin jonkun tunnin suljettuna. En oikein saanut selvää paikan toiminta-ajoista, kun googlen mukaan kauppahallin piti olla auki klo 8-24.

Matkustin Firenzeen lentämällä Helsingistä Roomaan ja sieltä junalla Firenzeen. Rooman Fiumicinon lentoasemalta on hyvät junayhteydet ennen kaikkea Roomaan, mutta Roomassa vaihtamalla pääsee parin tunnin kokonaismatka-ajassa Firenzeen. Junalipun voi ostaa etukäteen tai vasta asemalta.

Firenze on ehdottoman suositeltava kohde, mikäli Rooman olet jo valloittanut.

***
Blogimme muut matka-jutut löytyvät linkkeinä MATKAT-välilehdeltä klikkauksen takaa.

Villiyrtit ovat puskeneet jo läpi keväisen maan. Ainakin vuohenputkia, nokkosia sekä isomaksaruohoa on havaittu metsäretkillämme. Vielä en ole toimeentunut niiden kokkailuun, mutta näin käy varmasti viimeistään viikonloppuna.

Koostin tähän juttuun blogista jo löytyviä villiyrttijuttuja kevään ensimmäisistä kasvilöydöistä. Loput jutut löytyvät villikasvit tunnisteen alta. Sieltä löytyvät myös ne myöhemmin kesällä hyödynnettävät kasvit, joskin kurtturuusureseptit on laitettu erilleen.

Haluaisin lisävinkkejä villiyrttikokkailuihini. Haastankin mukaan Hannan Sopan Hannan ja Appelsiineja ja Hunajaa Jaelin jakamaan villiyrttiarkistojaan.

nokkoslihapiirakka

nokkosrisotto

punajuuri-vuohenjuustoterriinit vuohenputkella

vuohenjuustoa vuohenputkella

pizza ketunleivillä

linssit maksaruoholla ja kuusenkerkillä

hiirenkorvilla koivugraavattu lohi

viherpipertäjän perunalastut

uudet perunat ja friteeratut nokkoset

maitohorska, munakoiso ja veta

Ja täältä siis lisää!

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita.

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa.

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!

Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT

muscoli ripienti

neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita

1 dl valkoviiniä

2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna

hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:

1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna

3 rkl oliiviöljyä

150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa

4 rkl tuoretta lehtipersiljaa

85 g mausteista salamia pieninä kuutioina

merisuolaa

mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti.

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat.

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Viro on meidän perheelle aina kiva matkakohde. Se on Nummelasta käsin mukavan helposti saavutettavissa, lyhyen laivamatkan päässä. Löydämme aina uusia kivoja kohteita ihan Tallinnasta tai muualtakin Virosta. Tässä muutamia vinkkejä viime reissulta kesäkuulta.

Ensinnäkin pitää vinkata, että kesäkuussa matkaillessa kannattaa huomioida Viron juhannuksen sijoittuminen kalenteriin. Me osutimme tästä tietämättöminä osan reissustamme juuri siihen ajankohtaan, mikä tarkoitti että valtaosa ravintoloista ja museoista oli kiinni.

RUMMUN KAIVOS

Rummu Karjäär

40 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Neuvostoaikainen Rummun kaivos, jossa työtä tekivät aikanaan pääosin vangit. Kaivostoiminnan loputtua loppui myös pohjaveden pumppaaminen ja näin alueelle muodostui tekojärvi. Veden pinnan alle kätkeytyy osia vanhasta kaivoksesta ja sen työkaluista muodostaen ikäänkuin vedenalaisen museon. Rustiikkinen ympäristö luo upean erilaiset puitteet rantareissulle ja voin vain kuvitella miten mielenkiintoinen paikka on sukeltajille.

Rummuun on muutaman euron pääsymaksu, neljän hengen perheeltämme se maksoi 12 euroa. Lähelle rantaa pääsee parkkeeraamaan auton ja rannan vieressä on kioski josta voi ostaa pientä syötävää ja juomia. Paikanpäältä voi myös vuokrata esimerkiksi suppilautoja.

***

PATAREIN VANKILA

Alunperin linnoitukseksi rakennettu Patarein vankila oli todella mielenkiintoinen kohde! Tallinnassa lähellä merimuseota sijaitseva vankila kätkee sisäänsä karuja tarinoita, joista opas kertoi meille suomeksi noin tunnin kestävällä kiertokävelyllä. Opastus keskittyi nyt pääosin kommunismin aikaisiin tapahtumiin.

Opastus pitää varata 3 arkipäivää ennen tarvetta sähköpostilla ja se on tosiaan mahdollista saada myös suomeksi. Meidän käyntimme vankilassa maksoi 35 euroa opastuksesta + 15 euroa pääsymaksuna perhelipusta.

***

PAKOHUONEET

Olemme käyneet nyt pakenemassa kahdessa eri pakohuoneessa Tallinnassa ja aiomme jatkaa perinnettä tulevillakin reissuilla. Meillä on kokemusta toistaiseksi vain Claustrophobian huoneista Stormy Ocean ja Baker Street. Ensimmäisessä lojui kuvan mukainen kapteenin ruumis, mutta jos se ei haittaa, huone sopii 13-vuotiaillekin. Baker Street on siitä helppo lasten kanssa että siinä ei ole mitään pelottavaa ja vihjeetkin saa siihen tarvittaessa suomeksi.

Paikka on kävelymatkan päässä Vanhan Kaupungin portilta ja maksaa alkaen 55 euroa per porukka riippuen peliajasta.

***

RAVINTOLA TAI BOH

Aasialaista fuusioruokaa mielettömän hauskan sisustuksen keskellä tarjoava Tai Boh sijaitsee aivan Vanhan kaupungin laidalla, siinä ison liikenneympyrän varrella. Ravintola oli meille todella positiivinen yllätys. Pidimme koko perhe ravintolan mauista. Lapset ottivat muutaman annoksen ala carte-listalta ja me vanhemmat maistelumenun. Erikoista menussa oli se, että annoskoot olivat niin suuria ettemme millään saaneet syötyä kaikkea. Myös cocktailit ja mocktailit olivat täällä kehuttavia.

***

NOA KEITTIÖMESTARIN SALI

Pitkään odotettu vierailu monesti Viron parhaimmaksi valittuun fine dining ravintola Noaan oli pettymys. Maut olivat kyllä hyviä ja erinomaisiakin, tarjoilijamme ystävällinen ja sommelier oikein asiansa osaava. Tunnelma jäi kuitenkin ikävän jäykäksi ja aterioiden sekä juomien rytmitykset ontuivat. Emme ole käyneet yhdessäkään vastaavan tasoisessa paikassa, jossa leivät levitteineen olisi laskettu varsinaiseksi ruokalajiksi kuten täällä. Mitään keittiöntervehdyksiä tai pre-jälkiruokiakaan ei tullut. Hinta ja laatu ei siis mielestämme täällä kohdanneet, valitettavasti.

***

WHISPER SISTER

Salakapakka Whisper Sister oli valloittavan ihana kokonaisuus Tallinnan vanhan kaupungin laidalla, Pärnu Maantien varressa. Sisään pääset vain ovelta soittamalla. Kellarikerroksesta löytyy kolme ihan eritunnelmaista huonetta, joihin palaamme varmasti uudestaankin. Juomat täällä olivat erinomaisen hyviä ja palvelu huomioivan lämmintä.

***

Lisää Tallinnan vinkkejä löydät blogimme aiemmista teksteistä:
Lasten kanssa Tallinnassa, 10 + monipuolista vinkkiä
Tallinna mummun kanssa - Nommen tori, Kadriorg..
Ravintola Paju Villa, Nõmme, Tallinna
Art Priori ravintola, Tallinna
La Tabla ravintola, Tallinna
Halpa ja hyvä Kompressor lettuineen, Tallinna

Idyllinen Nõmmen tori, Tallinna

NOP- ihana aamupala Tallinnassa
Ravintola Tuljak ja cocktailpaikkoja, Tallinna
Nõmmen seikkailupuisto, Tallinna
Telliskiven ravintoloita, Tallinna
Kolm Sibulat ravintola, Tallinna
Viron miniloma, myös Tallinnassa
Leib resto ja aed ravintola, Tallinna
Kohvik Moon ravintola, Tallinna
Tallinnan herkkuja Ridgellä
Tallinnassa lasten kanssa

Vinkkejä muualle Viroon löytyy täältä:
Tartto lasten kanssa
Ravintola Rannahotel, Pärnu
Ravintola NOOT, Pärnu
Mainio kylpylähotelli Pärnuun, ESTONIA Resort & Spa
Pärnu syksyllä
Pärnu - ihastuttava monella tapaa
Matkalla Pärnuun: ihana ravintola Pohjaka
Eiveren kartano, lähellä Paidea
Radio Rock-risteily
Põhjaka, ihana ravintola Paidessa

Ja lisää matkavinkkejä maittain jaoteltuna blogimme MATKAT-välilehdeltä.

Currywurst on herkku, jota on pakko saada jokaisella Saksan reissulla. Maku on yksinkertainen ja koukuttava. Makkaran -usein valmiiksi pätkityn- päälle kauhaistaan reilusti tomaattista currykastiketta ja tumpsautellaan tähän ylle vielä runsaasti curryjauhetta. Makkara tarjotaan joko itsekseen, leivän kanssa tai ranskalaisten vierellä.

Tämä currywurst-annos syötiin vuosi sitten Tegelin EsS-Bahn vaunussa.

Helppoja arkiruokia tuumaillessa currywurst pompsahti mieleemme. Koko setti onnistui koostaa ranskisten uunissaoloaikana, joten helposta ja nopeasta herkusta on kyse. Kastikkeen maku oli oikein hyvä. Siinä oli sopivasti makua ja pehmeyttä niin että se kelpasi toiselle lapsistakin. (Toinen mutisi jotain suutuntumasta ja vivahteesta joku ei osunut omaan makuhermoon - phuuh.)

Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Kastikkeen ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan kirjasta "Street food", jonka ohjeella on ennenkin onnistuttu aamiaistacojen muodossa.

CURRYWURST

makkaroita
halutessasi leipää tai ranskalaisia perunoita
currywurst-kastiketta (ohje alla)
curryjauhetta

Grillaa tai paista makkarat. Viipaloi halutessasi.
Tarjoa leivän tai uunissa kypsennettyjen ranskanperunoiden kanssa.
Kauhaise päälle kastiketta ja tumpsuta vielä päälle curry-jauhetta.

CURRYWURST-KASTIKE
neljälle

2 rkl öljyä
1 iso sipuli
2 tl (savu)paprikajauhetta
1 rkl curryjauhetta
½-1 tl chilijauhetta
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl ketsuppia
2 tl Dijon-sinappia
1 Rkl sokeria
3 rkl worcestershire-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista keskilämmölllä pehmeäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää paprikajauhe, curry ja chilijauhe. Paista pari minuuttia jatkuvasti sekoittaen.
Kaada mukaan tomaattimurska, ketsuppi, sinappi, sokeri ja worcestershire-kastike. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa ja lske lämpöä. Hauduttele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin puoli tuntia.
Surauta kastike sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma.

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista.

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella.

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin.

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku.

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen.

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois.

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten.

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita.

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja

TAI 800 g tuoreita

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä.

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan.

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen.

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko.

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi.

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian.

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta.

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta.

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja

3 dl erikoisvehnäjauhoja

75 g kylmää voita

1 munan keltuainen

1 rkl vettä

täyte

2 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa

100 g ilmakuivattua kinkkua

12 salvianlehteä

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi.

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan.

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä.

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi.

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla.

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen.

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun.

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet.

Ihan vaan semmoinen pikkuvinkki että mustaherukan pienet lehdenalut käyvät loistavasti paistetun kalan, tässä ahvenen kaveriksi.

Itse hoksasin vinkin Copas y Tapas - erilaisia tapoja -kirjasta ja ajattelin vinkata teillekin ellei ole vielä tuttu juttu. Lehdet toivat meinaten hurjan kivan säväyksen kalalle.

yhteistyössä Tallink Silja ja Visit Åland

Tätä juttua on vaikea aloittaa. Kertoisiko ensin miten IHANAA oli päästä pitkästä aikaa reissuun ja matkafiilikseen vai pitäisikö juttu aloittaa siitä miten iloinen ja innoissani olin taas päästessäni juuri Ahvenanmaalle? Vai pitäisikö jutun alkuun turinoida siitä, että oli todella virkistävää tutustua pressimatkalla uusiin ihmisiin ja keskustella matkoista muiden reissupöllööntyneiden kanssa? Kuten näette, en osannut päättää miten aloittaa. Mutta se on pakko todeta, että reissun jälkeisinä viikkoina olen höpöttänyt varmaan kyllästymiseen asti kaikille miten ihana reissu meillä oli merellä ja maissa - miten Ahvenanmaa taas todella tuntui siltä kuin olisi piipahtanut ulkåmailla.

Mieleen hiipivät myös edelliset reissut saarelle, joista viimeisin tehtiin teinien kanssa viime kesänä. Tuolloin reissuinnostus lähti Didrichsenin museosta, jossa puhuttiin Ahvenanmaalla sijainneesta Önnikenbyn taiteilijayhteisöstä. Kuvaavaa reissun onnistumisesta lie se, että kun tytsyltä kysyin mikä oli parasta viime vuodessa, hän mainitsi juurikin Ahvenanmaan reissun.

Tähän juttuun olen kerännyt vinkkejä näistä vuoden sisään tehdystä kahdesta reissusta. Aiemmat reissujutut lasten kanssa leirintäyöpymisineen voit lukea täältä ja ruokapainotteisempaa settiä täältä. Niissä mainitaan paitsi lehmäputki, myös noitavainot ja pannukakkupaikka venevajassa.

AURINKOINEN AHVENANMAA

Lomareissuilla meillä on ollut loistotuuri kelien suhteen Ahvenanmaalla. Siksikin saarella on ollut niin helppo viihtyä.

Hyvällä ilmalla voi suunnata istuskelemaan vaikkapa Bouquerian suojaiselle, tyylikkäälle terassille tapaksia ja drinkkejä nauttien tai herkuttelemaam ÅSS Paviljongenin terassille Pommernin läheisyyteen.

Jos tekemistä kaipaa, voi pelata vaikkapa minigolfia loistoradalla rannassa tai kokeilla matkailuneuvonnasta lainattavilla kiekoilla frisbeegolffia.

Uimarantoja on luonnollisesti eri puolilla saarta, niistä koontia löytyy täältä.

Lentokonevalokuvaajille löytyy hyvät spottailupaikat terminaalin aidan vierestä, helikopterihallin portin läheltä ja kiitotien toiselta puolelta, terminaalia vastapäätä. Jos tuuria käy, niin samalla reissulla voi sairaalan pihalla havaita helikopterin.

Ahvenanmaalla on myös lukuisia mahdollisuuksia aktiivilomailuun. Niistä en tiedä mitään, mutta Visit Ålandin sivu tietää.

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

Sadesäälläkin tällaiset sokerista tehdyt turistit voivat tehdä monenlaista Maarianhaminassa ja Ahvenanmaalla! Maarianhaminassa on hieno, palkittu Merenkulkumuseo, jossa saa koskea ja kokeilla. Vierellä uljaasti kelluvassa museolaiva Pommernissa on omat mielenkiintoiset ääniopastuksensa niin aikuisille kuin lapsillekin.

Niinikään Maarianhaminassa on hyvä taidemuseo, josta viime kesänä ostimme useamman Jonas Wilenin työn kotiinkin. Museokaupat ovat ihania, mutta tulevat toisinaan hieman tyyriiksi.

Maarianhaminan ulkopuolelta suosittelemme ehdottomasti Kastelholman linnavierailua opastuksella ja pientä, sympaattista Önnigenbyn taiteilijayhtseisöstä kertovaa museota.

Illalla on kiva mennä hotelli Arkipelagin Companiet ravintolaan ja ginibaariin pelaamaan sisätiloissa vaikka petankkia tai pöytäcurlingia.

HERKUTTELIJOIDEN AHVENANMAA onkin sitten jo toisen blogijutun aihe, ettei juttu veny turhan pitkäksi.

Tarkan selostuksen pressireissustamme voit lukea Valkeat laivat sivuston Merellä-blogista. Sieltä löytyy myös hyvät vinkit Siljan clubikortin hyödyntämiseen Ahvenanmaalla. Myös Matkaunelmia-blogissa on fiilistelty Ahvenanmaata ja reissuamme, samoin kuin Lumo Lifestyle-blogissa. Himomatkaajakin on turinoinut omia vinkkejään.

Tänä kesänä Tallink Silja avaa ihan uuden reitin Maarianhaminaan, jossa on 8 tuntia aikaa tallustella kaupungissa. Maarianhaminan toinen laitahan tulee vastaan kilometrin päässä, joten kyse on kompaktista ja käveltävissä olevasta kohteesta.

Me olemme varanneet jo koko perheen ja tyttäremme ystävän kanssa reissun saarelle kesäkuun lopussa. Reittimme kulkee Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenadella yhden laivayön taktiikalla. Maarianhaminassa yövymme pari yötä hotelli Pommernissa. Yhdeksi yöksi etsimme vielä jotain kivaa majapaikkaa, sillä toivomamme Kvarnbo Gästhem oli jo täynnä.

Turkuun risteilemme takaisin Baltic Princesin kyydissä. Koronatestauksia ei luonnollisestikaan tarvita, sillä matkaa taitetaan Suomen sisällä. Lisää laivaristeilyn turvallisuudesta voi lukea Tallink Siljan sivuilta. Passi silti pitää muistaa ottaa mukaan, koska laiva kurvaa Tallinnan satamaan ottamatta kuitenkaan reittimatkustajia kyytiin. Odotan jo reissua kovasti!

Mikä ilo! Pääsin ensi kertaa elämässäni valmistamaan rikkikääpää. Hoksasin sienen tammen kyljessä sattumalta viikonloppuna Ruissalossa.

Rikkikääpä on lähinnä tammien lahottajasieni, mutta sitä tavataan Suomessa myös esimerkiksi hopeapajujen kyljissä. Otin tästä "ryppäästä" vain osan matkaan, loput jätin kasvamaan muiden iloksi. Rikkikäävän poimiminen ei vahingoita puuta, joten sen kerääminen kuuluu yhtä lailla jokamiehen oikeuksiin kuin maassa kasvavat sienet.

Suomeksi en onnistunut löytämään ainoatakaan reseptiä. Sieniruoat ja ruokasienet facebook-ryhmästä löytyy muutamia ideoita, esimerkiksi Esko Routamaan kauniita kuvia joissa valkosipulivoissa paistettuja rikkikääpäsiivuja on yhdistetty vehnäolutrisoton kanssa. Enemmän ohjeita alkaa löytyä, kun naputtelee googleen rikkikäävän englanninkielisen nimen "chicken of the woods".

Sientä kehutaan kovasti kanamaiseksi, mitä se osin rakenteeltaan onkin. Maussa on enemmän itselleni mietoa lampaankääpämäistä makua kivalla sitruunaisella lisällä. Yhtä kaikki sieni on todella hyvä, riittoisa ja paistettuna houkuttelevan kauniskin. Viisammat ja sientä enemmän käyttäneet opastavat käyttämään vain nuoria sieniä, sillä vanhemmiten makuun tulee kuulemma kalkkimaisuutta ja jauhoisuutta.

Teimme rikkikäävästä muutaman yksinkertaisen ruuan, jossa sienen oma maku pääsisi esille hyvin. Tänään ajattelimme kokeilla grillata sienisiivuja ribsien alkupalaksi.

Jos sinulla on herkullisia ruokaohjeita rikkikäävälle, kuulisimme niistä mieluusti vaikka kommenteissa.

RIKKIKÄÄPÄPASTA

rikkikääpää siivutettuna

sipulia ohuina lohkoina

timjamia

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

rypsiöljyä paistamiseen

pastaa

Laita pasta keittymään suolalla maustettuun veteen.

Laita paistinpannulle öljyä ja lisää rikkikääpäsiivut paistumaan. Kääntele siivuja kunnes ne punertavat kauniisti. Lisää joukkoon ohuet sipulisiivut ja tarvittaessa lisää rypsiöljyä. Jatka paistamista kunnes sipulit ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja hitusella mustapippuria.

Yhdistä pastat ja sienipaistos. Lorauta joukkoon oliiviöljyä ja sekoita hyvin.

RIKKIKÄÄPÄ AASIALAISESSA NUUDELISALAATISSA
kahdelle

rikkikääpää
sipulia
valkosipulia
rypsiöljyä paistamiseen
½ rkl soijakastiketta

2 "tyynyä" riisinuudelia
porkkanaa
kurkkua
(limebasilikaa)

maustekastike:
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl sokeria
½ rkl limemehua

Siivuta rikkikääpä ja tee sipuleista ohuita lohkoja. Silppua valkosipuli. Paista sienisiivuja pannulla molemmin puolin kunnes ne ottavat kauniisti väriä. Lisää sipulit ja jatka paistamista kunnes lohkot ovat pehmeitä. Mausta lopuksi lorauksella soijakastiketta.
Sienien paistuessa kuori ja paloittele porkkana pieniksi tikuiksi. Lisää ne nuudelien sekaan ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna tekeytyä.
Pilko kurkut tikuiksi.
Sekoita maustekastike.
Kun nuudelit ovat pehmenneet, valuta ne vedestä. Lisää maustekastike nuudelien joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää myös kurkut ja sienipaistos. Lisää annoksen päälle limebasilikaa jos sinulla sattuu sitä kasvamaan.

Kesän ensimmäinen lomareissu sai alkunsa kun näin Instagramissa kauniita kuvia Naantalissa sijaitsevasta Tammiston tilasta. Varasimme sieltä yhden yön viipymisen kaksin Jukan kanssa.
Paikka oli koettunakin hurjan kaunis, viihtyisä ja herkullinen. Lomani alkoi siis aivan loistavasti!

Etukäteistutustuminen jäi niukaksi, joten yllätyimme kovasti kun Tammistoon suunnatessa kurvasimmekin keskelle omakotitaloaluetta. Olimme jotenkin ajatelleet päätyvämme "keskelle ei mitään". Lopulta muiden talojen läheisyyttä ei edes huomannut, niin suojaisa Tammiston terassi ja puutarha oli.

Huoneemme oli ihanan vanhanaikaisesti sisustettu. Kierrätyskeskuslöytömatkalaukkuni sopi tänne aivan loistavasti!

Me herkkuperseet olimme hieman hermostuneita mahdummeko syömään Tammiston tilan omaan ravintolaan, sillä varausta ei voinut tehdä. Onneksi murheemme oli turha ja heti laukut huoneeseen kiikutettuamme istahdimme terassille auringonpaisteeseen.

Tammiston oma ravintola Kuulas Garden Grill & Cafe on mutkaton ruokapaikka, jossa annokset tehdään ajatuksella ja kauniisti esillepannen. Tilaukset tehdään tiskiltä ja annokset tarjoillaan pöytään. Grilli on keskellä terassia, joten herkulliset tuoksut nostavat ruokahalua entisestään.

Tavoillemme uskollisena tilasimme pöydän täyteen erilaisia makuja ollen ylen tyytyväisiä.

Kaikki annokset olivat hyviä, mutta ehdottomasti herkullisin oli etukäteen monen suulla hehkutettu grillattu varhaiskaali. Sen kanssa tarjottiin limeaiolia ja karamellisoituja manteleita. Makeus komppasi hienosti kaalia rapeiden mustakaalisipsien tuodessa omaa kivaa lisäänsä.

Naudan ribsit ovat Suomessa aika harvinaista herkkua.

Aamupala Tammistossa oli hurjan kaunis ja maistuva.

Tammiston aamupalan esillepanossa ihastuttivat myös tarinat raaka-aineiden ja ruokien ympärillä.

Jukan mielestä aamupalalla parasta olivat sämpylät, minä ihastuin eniten maustamattoman jogurtin kanssa lusikoituun tilan omaan omenahilloon ja itsetehtyyn granolaan.

Tammistolla on myös loistoidea piknikkiä rakastaville: paikasta voi etukäteen tilata herkkukorin ja terassilta voi lainata räsymaton puutarhanurmikolle levitettäväksi.

Kuulas on mukana tämän vuoden ruokatapahtuma Smakussa, vegaanisesti.

Tammiston lisäksi tutustuimme Naantaliin vain kävelemällä rannalla ja vanhassa kaunpungissa. Kaunista oli sielläkin! Satamaa reunustavat ravintolat terasseineen olivat houkuttelevan näköisiä. Tänne olisi kiva tulla viettämään kesäiltaa kaveriporukalla.

Naantalista matkasimme Merimaskun kautta kaunista reittiä Louhisaaren kartanolinnaan Askaisiin.

Olipas hauska yhdistelmä makeaa, suolaista ja hapokasta rosmariinin tuodessa oman havuisen lisänsä mausteöljyssä. Kyse on Dani Hännisen Glorian Ruoka ja Viinissä ohjeistamasta grilliruuasta, joka oli helppo ja nopea saattaa kokoon. Ainekset vain pilkottiin, päälle sipeltiin sekoiteltua mausteöljyä grillauksen alkuun ja loppuun. Lehdessä oli ohjeistettu tekemään keralle smetanavaahtoa, mutta se jäi meiltä nyt tekemättä. Hyvin maistui ilmankin!

Jukka tuumasi että hänellä menee aina reilusti enemmän mausteöljyjä grillaamisessa kuin on ohjeistettu. Tästäkin hän teki kolminkertaisen määrän, joskin muitakin aineksia taisi olla reilummin. Minä tuumasin että vartaat olisivat olleet hyviä ilman broileriakin, mutta muut olivat eri mieltä.

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

400 g luomubroileria fileetä
2 raparperinvartta
200 g halloumia

mausteöljy:

2 oksaa rosmariiniä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsiöljyä
1 tl hunajaa
1 tl suolaa

varrastikkuja

Laita puiset varrastikut likoamaan veteen niin ne eivät syty niin helposti grillatessa.
Leikkaa broilerifileet, raparperit ja halloumi sopiviksi paloiksi. Pujota varrastikkuihin.
Laita varrastikut laakeaan astiaan.
Sekoita mausteöljy. Sivele sitä tikuille.
Grillaa vartaita käännellen noin 10 minuuttia.
Lisää mausteöljyä vielä ennen tarjoilua grillattujen vartaiden päälle.

Blogimme muut raparperijutut läytyvät *raparperi-tunnisteen takaa.

Ahvenanmaa on todella hyvä kohde ruokamatkailijalle(kin). Kompakti, käveltävissä oleva Maarianhamina on täynnä kivoja ja erinomaisia ravintoloita. Maarianhaminan ulkopuolelta löytyy luonnollisesti lisää hienoja, persoonallisiakin ruokapaikkoja.

Tähän juttuun on kerätty parhaita paloja parilta viimeisimmältä Ahvenanmaan reissulta. Toinen tehtiin viime kesänä lomamatkana perheen kesken, toinen tänä keväänä pressimatkana Tallink Siljan ja Visit Ålandin kanssa.

Fine diningin perässä suunnistaisin Maarianhaminassa ehdottomasti Nauticaliin. Paikka on säilyttänyt pitkän historiansa paitsi sisustuksessaan, myös kokonaistunnelmassa.

Ruoka on pohjoismaista, mutta raaka-aineiden suhteen ollaan avoimia myös koko maailman laajuudelta.

Nautimme täällä viime kesänä aivan ihanan pitkän menun, josta mieleen jäivät erityisesti kampasimpukka-annos, sienivaahto häräncarpaccion kanssa ja inkiväärillä maustettu lanttu. Huomaa että maistelumenu tulee aloittaa ihan viimeistään kello 19.30.

Åss Paviljongen vakuutti minut makumaistiaisillaan ensipuraisulla. Ongelmaksi muodostuneekin seuravalla reissulla haluaako syödä useamman ruokalajin menun vai jotain rennompaa terassilla, esimerkiksi Seglismackan.

Viime kesänä nautimme Brasserie Ångbåtsbrygganissa pöydäntäydeltä herkullisia alkupaloja trubaduurin soittaessa lavalla. Äyriäisvati on täällä se juttu, samoin avogrillillä grillaaminen.

Ångbåtsbrygganissa on upein ja valtavin näkemäni tippikello, tuo ratashärveli tiskin päällä:

Indigossa söimme viime kesänä niinikään hyvin, mutta kyllä minua jatkossa vetää magneetin tavoin puoleensa ravintolan ullakko.

Siellä meinaten sekoitellaan drinkkejä intohimolla ja antaumuksella, mistä kertonee esimerkiksi se, että rusinaiseksi fermentoidut karviaiset ovat saaneet tekeytyä melkein neljä vuotta ennen juomaan pulahtamistaan.

MAARIANHAMINAN ULKOPUOLELLA:

Stallhagenin panimo on loistava lounaspaikka. Pressimatkalla meille oli tehty hirmuisen toimiva maistelukierros, jossa tutustuimme tehtaan, ravintolan ja myymälän tiloihin joka paikassa eri ruoka- ja olutparia maistellen. Ehdottomasti herkullisin annos oli perunalettu kuoreen mädillä, hunajaoluen kanssa nautittuna.

Smakbyn ravintolassa, Kastelholman linnaa likellä maistoin ensi kertaa perkuuomenoita säilöttyinä. Nämä perkuuomenat ovat siis niitä, joita pitää alkukesästä poistaa jotta loput omenat pääsevät kasvamaan kunnolla. Mahtava "hävikistä herkuksi"-keksintö ja vielä mainion makuistakin suolaisten lihojen kassa.

Smakbyn makukylässä - ravintolan kanssa saman katon alla- on myös karkkikauppa, joiden tuotteista suosikkimauksi ei yllättäen noussutkaan Gin and tonic vaan Ahvenanmaan pannukakku. Toisella puolella tietä on tislaamo, jossa tehdään mm. giniä ja rommia.

Kuulin myös todella mielenkiintoisesta konseptista, nimittäin vierailusta Öfvergårdsin omenatilalle yhdistettynä omenamehutastingiin. Tätä en ole vielä päässyt kokemaan, mutta jonain päivänä haluaisin kyllä.

Tätä kirjoittaessa olen onnellinen että seuraava reissu Ahvenanmaalle alkaa jo huomenna yhteistyössä Tallink Siljan kanssa. Lähdemme Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenaden kyydillä. Ahvenanmaan viikon jälkeen tulee lisää vinkkejä saarelle, myös teinien näkökulmasta.

***
Blogin muut reissujutut löytyvät MATKAT-välilehdeltä. Siellä on jo useampikin juttu Ahvenanmaalta.

Yhteistyössä Tallink Silja Oy.

Ahvenanmaa on ollut monena vuonna meille toimiva matkakohde - se on lähellä, mutta tuntuu kuin ulkomailla olisi. Aina löytyy jotain uutta koettavaa. Hyviä ruokapaikkoja on yltäkylläisesti. Nämä seikat ja turvallinen matkustaminen saivat meidät taas suuntaamaan kauniille saarelle.

Päädyimme matkaamaan Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenaden kyydillä yhden laivayön taktiikalla ja palaamaan kolmen yön jälkeen Maarianhaminasta Turkuun Baltic Princessin keikuttamana. Mukana matkassa olivat meidän neljän hengen perheemme lisäksi tyttäremme ystävä, ja auto.

Poitsumme tuumasi tyytyväisenä että on kiva olla välillä yö laivassa kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Nuoret tuumasivat myös että laivamatkustaminen on kivaa vaihtelua autossa istumiseen tai lentokoneiluun.

Meno- ja paluumatkalla käytössämme oli perhehytti. Serenadella se meinasi tilavampaa hyttiä kahdella kerrossängyllä ja puolitoista kertaiseksi levittyvällä sohvalla. Princesin versio perhehytistä oli kaksi tavallista hyttiä väliovella yhdistettynä. Tuumasimme että molemmilla on puolensa: ensinmainitussa me aikuiset pääsimme vierekkäin nukkumaan, jälkimmäisessä varsinkin pienten lasten kanssa matkatessa vanhemmat voivat jatkaa vielä hetken iltaa kaksin vaikka hytissä onkin pysyttävä.

Meidän matkamme alkoi hyvin Serenaden kannella kaunista Helsinkiä katsellen ja skumpalla kilistellen. Tunnelmaa kohotti entisestään auringon helteyttämällä kannella soittanut DJ.

Päädyimme junnujen toiveesta ruokailemaan molemmilla reissuilla Buffetiin. Sieltä kaikki löysivätkin herkkuja useamman lautasen täydeltä. Minä kiinnitin huomioni hauskoihin esillepanoihin, esimerkiksi tähän kaadettuun katkarapukoriin.

Lasten annokset näyttivät melkoisen erilaisilta kuin aikuisten lautaset.

Menomatkalla illallinen oli hiukan runsaampi ja sitä myöden myös kalliimpi kuin paluun päiväkattaus.

Nuoret kiittelivät jälkiruokapöytää suklaaputouksineen sekä lasten pöytää. Erityisenä herkkuna he mainitsivat tilliperunamuussin ja häränpaistin. Me aikuiset täytimme lautasemme alkupalapöydän kaloilla ja äyriäisillä. Paras yhdistelmä meille oli ankka sinihomejuustolla ja päärynällä. Ylipäätään nämä mietityt ja lapuilla kerrotut yhdistelmät ilahduttivat.

Paluumatkalla kuskina toiminut Jukka kiitteli, että buffetista sai pyytämällä alkoholitontakin viiniä.

Hävikin ehkäisyyn on laivoilla kiinnitetty huomiota, mitä pidän erityisen hyvänä. Vähiten hävikkiä tuli kuulemma pahimpaan korona-aikaan kun henkilökunta jakoi ruokaa eikä sitä saanut itse ottaa. Nyt kyltit kertovat monella kielellä että otathan vain sen mitä syöt (minkä pitäisi kyllä olla itsestäänselvyys vaan kun ei ole). Samansisältöisiä linjastoja myös puretaan kesken kattauksen jotta esillepano pysyy kauniina muttei suotta turhan yltäkylläisenä. Kakkupaloja on pilkottu maistiaispaloihin ja mousseja tarjotaan shottilaseista.

Illalliskattauksella oli kiireen tuntua, mutta tajusimme sen kysyttyämme itseaiheutetuksi. Emme nimittäin ymmärtäneet, että kattausten porrastus oli koronatoimi väljyyden puolesta. Uuden kattauksen alkaessa edellisen kattauksen väen ei pitänytkään poistua. Päiväkattauksessa olimme viisaampia ja kysyimme heti alkuun miten kauan aikaa on - näin saimme syödä ihan rauhassa.

Iltaohjelmaksi kävimme katsomassa tanssi- ja laulushown, josta junnut pitivät erityisesti. Muuten ohjelmaksi riitti meillä kauppojen kiertely ja maisemien ihailu kannelta. Muksut tykkäsivät pelata kerta toisensa jälkeen koura-peliä, vaikka (me ankeuttajat) yritimme selittää että halvemmaksi tulisi hakea tikkarit TaxFreestä.

Muistan junnuna naureskelleeni pariskuntia jotka pelasivat korttia laivalla. Ja nyt, pakko myöntää, meillä oli paluumatkalla kortit mukana Canastaa varten. Princessin Pianobaarissa saimme peluun taustalle elävää musiikkia, mitä ei normaalisti kotona tapahdu.

Aamupala ennen Maarianhaminaan saapumista topisti nälkää pitkälle. Erityisherkkuna kotiaamiaisiin verrattuna mainittakoon ainakin kakut. Poitsumme piti röstiperunoista ja muut junnut croissanteista.

Kiinnitimme kaikki risteillessä huomiota siihen, että palvelu laivoilla oli erityisen hyvää. Meitä opastettiin autokannella jo ennen kuin ehdimme mitään kysyäkään ja henkilökunta tarjoutui ottamaan valokuvia koko sakista. Ruokailuja sumpliessa henkilökunta auttoi hymyssäsuin. Buffetissa kaiken työkiireen keskellä meidän kanssa ehdittiin vaihtaa sanaa esimerkiksi hävikin estämisen suhteen.

Kaikki lienevät iloisia ja tyytyväisiä siitä, että matkustaminen viimeinkin avautuu!

Reissumme sujui siis leppoisasti ja mukavasti.

Ahvenanmaan kokemuksista kirjoitammekin sitten erikseen. Monia vinkkejä löytyy jo nyt meidän Instastamme.

Lämmin kiitos Tallink Silja mukavista reissuista!

Nähdään taas!

Kallas SkärGård on huippuihana ruokapaikka Vårdön saarella, Ahvenanmaalla. Hanna ja Timo Vetriön upeaan puutarhaan on aseteltu pöytiä ympäriinsä valmiina vastaanottamaan nautiskelijoita. Aurinkoisena päivänä tunnelma on kertakaikkisen hieno!

Päivän ruokalista on kirjoitettu keittiön ovelle. Se on suppea, mikä yleensä kielii hyvistä raaka-aineista ja huolellisesta valmistamisesta. Niin täälläkin! Runsaat annokset maksoivat kaikki 13 euroa sisältäen myös ruuan päälle nautittavan kahvin.

Lapsemme ottivat ohi listan heille tarjottuja nugetteja, jotka Kallas SkärGårdissa tarkoittivat itsepaneroituja kanafileitä.

Jukka valitsi ruuakseen metsästäjänleivän, joka sisälsi pekoniakin sienikastikkeen lisäksi. Minun katkarapuleipäni sisälsi käsinkuorittuja katkarapuja, puolikkaan kananmunan ja raikasta salaattia.

Juomavaihtoehtoina oli mm. viinejä ja luonnollisesti Stallhagenin oluita. Toinen paikan omistajista, Timo Vetriö nimittäin on Stallhagenin toimitusjohtaja. Hän sattuikin sopivasti paikalle kun arvoimme juomiamme suositellen pyynnöstä katkarapuleivälle hedelmäistä Pale Ale Pommernia ja metsästäjänleivälle tsekkiläistyyppistä olutta. Viimeksimainittua olutta saa vain ravintoiden hanoista.

Ruokaa odotellessa ja sen jälkeenkin oli kiva kierrellä kauniissa puutarhassa. Eri puolille suurta pihaa oli tehty hyvin erityyppisiä nautiskelupaikkoja japanilaistyyppisen pelkistetyistä runsaaseen kukkaloistoon.

Kuopsuttavia kanoja ja kukkoja oli kiva seurata.

Kallas Skärgård on kaunis myös sisältä. Tämä sanottuna ihan vain siltä varalta ettet jätä käyntiä väliin sateen takia.

Meidän koko seurueemme oli sitä mieltä, että Kallas SkärGård on todellinen helmi ja hieno paikka kokea niin makujen kuin tunnelmansakin vuoksi. Palvelu oli todella ystävällistä ja rentoa.

Jos suuntaat kesällä Maarianhaminasta Vårdöhön, matkalle osuu sopivasti Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna, Smakbyn makukylä ja Taffelin tehtaanmyymälä. Lossiylitys Vårdän saarelle on nopea. Saarelta löytyy myös kiipeilypuisto Flowpark, jonka totesimme haastavaksi ja kivaksi.

Kuumana kesäpäivänä Iniö muistutti minua lapsuuden kesistä mamman kanssa Kustavin Kalliorannassa. Siihen lie syynä suolaisen raikas meri, kallioiset rannat ja se sama, lapsenakin haistettu tuoksu, joka kuivakassa ilmassa kiiri nenään tienvarren villikukista. Niitä samaisia kukkia poimittiin rönsyilevä kimpullinen terassin vaasiin. Siihen terassille, jossa syötiin vastapaistettuja lettuja, pelattiin Bogglea ja josta lähdettiin aamuöisille uinneille.

Mutta nyt minä meinaan eksyä aiheesta.

Minun piti kertoa teille, että Iniö on ihanan sympaattinen paikka.

Me ajoimme Iniön kahden saaren läpi, joiden tie oli yhdistetty Vikare-lautalla. Iniö koostuu kuitenkin useammasta saaresta, joissa rantaa on yhteensä 700 kilometriä.

Meidät houkutteli Iniöön se tosiasia, että kolme vuotta sitten Saariston rengastiellä se jäi kokematta lauttavian vuoksi, sekä se että Björklund Båtslipin vierasvenesataman thaimaalaista ravintolaa on kehuttu monella suulla.

varo potkulautalevia mummoja

Emme käyneet sisällä kirkossa emmekä edes plokimuseossa. Ajelimme autolla siellä täällä poiketen ja ihastelimme maisemia.

Thaimaalainen ravintola oli kehujensa arvoinen! Maut olivat puhtaita ja raikkaita. Niitä ei oltu peitetty liiallisella tulisuudella, ainakaan niitä ottamiamme yhden chili-merkinnän annoksia.

Kastikkeet olivat erityisen hyviä ja esillepano kaunista. Palvelu oli mukavaa. Terassiltakin löytyi paikkoja sekä auringosta että varjosta, mikä tänä hikisenä kesänä mainittakoon.

Merellisiä, liikkuvia pääskysenpesiä lautan suojissa.

Iniöön pääsee tavallamme helposti ja ilmaiseksi Kustavista Heponiemen satamasta. Houtskärin Mossalasta Iniön Daleniin liikennöivä m/s Antonia on maksullinen.

Iniön reissu oli kiva puolen päivän kesäretki Kustavista, jota halutessaan olisi yöpymisellä voinut helposti venyttää nauttimalla luonnon kauneudesta kesän tuoksuineen.

Ahvenanmaa on meille tuttu jo useamman reissun ajalta, mutta oikeastaan vain pääsaaren osalta. Tänä kesänä suhasimme autolla myös parille muulle saarelle, lauttamatkan taaksekin. Onneksi teimme niin, sillä se toi ihan uudenlaista mielenkiintoa matkaan.

Yksi vierailluista saarista oli Manner-Ahvenanmaan eteläpuolella sijaitseva Föglö. Pienuudesta kertonee se, että ehdimme vuorokaudessa syödä sen kaikissa (kolmessa) ravintolassa. Ihanuudesta kielinee se, että osa porukasta kertoi sen olleen vajaan viikon reissumme kohokohta. Ajelimme autolla eri puolille Föglön saaria maisemia ihaillen, mutta muuten pysyimme Degerbyssä jossa kaikki on kävelymatkan päässä lauttasatamasta.

Majoituimme yhden yön Föglön Degerbyssä tunnelmallisessa, romanttisessakin Gästhem Enighetenissä. Se oli suomennettu kestikievariksi, mikä lämmitti tällaista "Veljeni Leijonamieli"-fania.

Etualalla entinen käräjätalo jossa mekin yövyimme.

Teinit nukkuivat kolmen hengen huoneessa ja me aikuiset vanhassa keittiössä erillissängyissä. Olimme aluksi pettyneitä ettei meille oltu varattu toivomaamme parisängyllistä huonetta, mutta lopulta olimme tyytyväisiä persoonalliseen huoneeseen, jonka avoinna olevasta ikkunasta merituuli henkäili vilvoittaen yöllä. Vaihto olisi onnistunut myös parisängylliseen huoneeseen toisessa talossa, mutta majoittaja oli ihan viisaasti ajatellut meidän haluavan yöpyä lähellä muksuja.

Enigheten melkeinpä kuiskii menneistä ajoista. Rakennukset on pystytetty 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolle edellisten palaneiden tilalle, joten ne ovat historiallisestikin arvokkaita. Paikalla on toiminut 1700-luvun alusta käräjät murhasyytteitäkin puiden.

Enighetenin laituri oli otollinen paikka pelata Canastaa, kun ilta oli aivan tyyni.

Enighetenin grillikota

Aamupala Enighetenissä oli muilta osin peruskiva, mutta mannapuuro teki siihen erityisvivahteen.

Puuroa keitetään aamupalalle reilusti ja ylijäänyt puuro hyödynnetään Ahvenanmaan pannukakkua leipoessa.

Degerbyssä on pieni Föglö-museo, luotsimuseo ja ihania pieniä kirpputoreja, josta teimme löytöjäkin.

Degerbyn kirjasto on todella tunnelmallinen ja kodikas. Kirjastossa on tänä kesänä hieno Haddon & Warnerin näyttely.

Ikonisen Coca-Cola mainoksissa käytetyn joulupukin piirtäjän, Haddon Sundblomin isä on kotoisin juurikin Föglön saarelta. Warner Sallman taas on maalannut maailman kopioiduimman Jeesus-kuvan ja hänenkin isänsä on kotoisin Ahvenanmaalla.

Paras ruokailukokemuksemme oli tyylikkään Carlsron hotellin terassilla nautittu smørrebrød- eli tanskalaisten voileipien lounas. Jukka piti eniten ahvenleivästä tartar-kastikkeella ja minä katkarapuisesta versiosta. Lapset ottivat kaikki perunaleivän.

Illallisen nautimme meren äärellä Seagramissa, joka oli vallan hyvä sekin.

Pohtiessamme porukalla Föglön kokemuksiamme tuumasimme ettei mikään asia yksinään olisi käymisen arvoinen meille, mutta yhdessä ne muodostivat sympaattisen, houkuttelevan ja ehdottomasti suositeltavan kokonaisuuden. Ravintolat yllättivät laadullaan. Teinit kiittelivät minigolfia, isoa shakkipeliä ja uimista (ehkä hieman yllättäen koska eivät menneet uimaan). Hienot maisemat ja tunnelmallinen majoitus mainittiin keskustelussa erikseen, kuten myös mannapuuro aamupalalla.

Kaikki tässä mainitut kohteet ovat saavutettavissa kävellen Svinöstä lähtevän lautan Degerbyn rannasta, joskin kivaan Sintingin uimarantaan on vajaa kaksi kilometriä.

Sittingenin uimarannalla oli todella kirkas vesi ja kivat hyppytornitkin.

Ihana Ahvenanmaani-blogista löydät kompaktisti tietoa miten helposti Föglöön pääsee ja mitä muuta siellä voi tehdä.

Tässäpä loistavan raikas salaatti vaikkapa kalan kanssa herkuteltavaksi. Minusta salaatti on hurjan kauniskin jalokivimäisenä kimmentävien granaatinomenansiemenien johdosta. Nyt loppukesästä siemenien tilalle voisi laittaa vaikkapa punaherukoita, jotka kimmeltävät yhtä kauniisti ollen toki vähän kirpsakampia.

Ohje on Sabrina Ghayourin kirjasta Persiana. Kirja on saatu vuosia sitten arvostelukappaleena.

FENKOLI-OMENASALAATTI TILLILLÄ

6 annosta lisukkeena

3 isoa fenkolia
oliiviöljyä
2 sitruunan mehu
2 isoa omenaa
20 g tuoretta tilliä
100 g granaattiomenan siemeniä
merisuolaa
mustapippuria

Huuhtele fenkolit. Poista kovat varrentyngät. Höylää mandoliinilla tai leikkaa fenkolit ohuiksi viipaleiksi. Laita isoon kulhoon. Valuta päälle reilusti oliiviöljyä ja puolet sitruunamehusta. Sekoita hyvin. Näin fenkolit eivät tummu.

Huuhtele omenat, poista siemenkota ja leikkaa nekin ohuiksi lohkoiksi. Lisää kulhoon fenkolien kanssa. Silppua tilli ja erottele granaatinomenan siemenet irti hedelmästä. Lisää nämäkin kulhoon yhdessä lopun sitruunamehun kanssa. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Pilvimunat - höttöisen hyvä aamupala

Firenze - Taidetta ja katuruokaa

Villikasvit puskevat kohti lautasia

Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Tallinna - aina uutta kivaa

Helppo arkiruoka: Currywurst

CURRYWURST

CURRYWURST-KASTIKE
neljälle

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO

Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

Maitohorsma ja korvasienikastike

Mustaherukanlehdet kalan maustajana

Ihana ihana Ahvenanmaa

AURINKOINEN AHVENANMAA

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

Rikkikääpä - herkullinen sieni

RIKKIKÄÄPÄPASTA

Sympaattisen kaunis Tammiston tila ja Kuulas Garden Grill & Cafe

Grillatut raparperi-broileri-halloumivartaat

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

Herkuttelijoiden Ahvenanmaa

Leppoisasti laivoilla osana Ahvenanmaan lomaa

Ruokanautiskelua puutarhassa - Kallas SkärGård, Vårdö, Ahvenanmaa

Sympaattinen Iniö herkullisella thaimaalaisella ravintolalla

Föglö ja romanttinen kestikievari Enigheten, Ahvenanmaa

Raikas fenkoli-omenasalaatti

FENKOLI-OMENASALAATTI TILLILLÄ

CURRYWURST

CURRYWURST-KASTIKEneljälle

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

AURINKOINEN AHVENANMAA

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

RIKKIKÄÄPÄPASTA

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

FENKOLI-OMENASALAATTI TILLILLÄ

CURRYWURST-KASTIKE
neljälle