Quantcast
Channel: SILLÄ SIPULI
Viewing all 903 articles
Browse latest View live

Joulumenu 2018

$
0
0
 
Minulla on ollut jo monena vuonna tapana laittaa tänne jouluaaton menumme. Vanhoja juttuja on kiva selailla itsekin, joten laitanpa tänne taas joulun kokonaisuutemme. 
Tänä vuonna saimme Jukan äidin eli mummun vieraaksemme. Oli kiva istuttaa mummu valmiiseen pöytään, sillä hän on elämässään kyllä saanut tehdä monta monituista joulupöytää itsekseen. 
Halusimme tänäkin jouluna panostaa enemmän alkupaloihin. Joka ainoa vuosi käy niin, että minä mietin joitakin juttuja, jotka Jukka toteaa hyviksi, mutta etsii sitten vielä viisi tai kuusi muutakin ruokalajia. En silti valita tästä, sillä mies väkästää nuo ideansa itse. Teimme alkupaloja ihan pieniä määriä vaikka sortteja olikin monta.
Tänä vuonna ostimme kaloja paljon valmiina Nummelan torin loistavasta kala-autosta. Työkaverini teki korvausta vastaan todella hyvän lanttulaatikon. Leivät ja maksalaatikon ostimme myös valmiina. Tämä päätös helpotti paljon pöydän koostamista eikä stressiä saatu aikaan edes markettien jouluruuhkassa. 
Kaikki ruokalajit onnistuivat todella hyvin! Omaksi suosikikseni nousi Veikkolan kartanon joulusta kopioitu fenkolinen lohipastrami limemajoneesilla. Jukka piti eniten silleistä, silakoista sekä naudan ja aiolin yhdistelmästä. Lapset pitivät eniten kinkusta ja lämminsavulohesta. Mummu kertoi diplomaattisesti tykänneensä kaikesta, mutta mainitsi erikseen kinkun, sienisalaatin ja kalat. 
Mikko Utterin ja Dani Hännisen kattauksista viisastuneina osasimme yhdistää perunalaatikkoon mätiä ja punasipulisilppua. 


JOULUMENU 2018

katajanmarjasilakat Gin Mare-ginillä
saaristolaisleipä + smetana + kirjolohenmäti
sienisalaatti haaparouskulla ja ranskankermalla
kylmäsavulohi
saaristolaisleipä + graavisiika + confit-keltuainen
Piipanojan kylmäsavusiika
fenkolinen lohipastrami + limemajoneesi
kylmäsavunauta + aioli
lämminsavulohi
katkarapu + currymajoneesi
leipäjuusto
joululimppua, saaristolaisleipää, voita

Eijan lanttulaatikko
imelletty perunalaatikko - johon halukkaille lisäksi myös punasipulisilppua ja mätiä
maksalaatikko
kinkku sinappihunnutuksella 

tattijäätelö
vaniljajäätelö

konvehteja
juustoja ja omena-varsisellerihilloa


Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 




Bunyong homestay ja Angkorin temppelit on loistoyhdistelmä

$
0
0
Kambodžan reissustamme on nyt tasan vuosi. Se oli ihana reissu perheen kesken aurinkoon, historiaan, ystävällisyyteen ja hyvin erilaiseen ympäristöön. Parhaiten reissukohteista nousee mieleen kolme paikkaa: Koh Rongin saari, Angkorin yli tuhannen temppelin alue ja temppeleihin liittyen Bunyong Homestay. Kahdesta viimeisimmästä en ole kertonut vielä lainkaan, mikä on suorastaan vääryys. Korjataan se nyt. 
Olimme varanneet lennot Kambodžan Sihanoukvillestä Siem Reapiin (ja sieltä edelleen Phnom Penhiin) yhden yön pysäykselle aikomuksena tutustua Angkorin temppeleihin. Majoitusvaraus vain odotutti ja onneksi teki niin, sillä yhtenä iltana työkaverini vinkkasi Adalmina's adventures-blogin kotimajoitusjuttuun. Innostuimme asiasta heti ja teimme varauksen. Se olikin ihan paras majapaikka tuolla reissulla! 
Varaus ja etukäteissopimiset sujuivat hienosti sähköpostin välityksellä. Kesken reissumme majapaikan isäntä James Bun laittoi sitten viestiä ettei ole itse paikalla, mutta muut huolehtivat kyllä meistä. Pieni pelko alkoi hiipiä meihin - osaavatko muut englantia, miten hoituu meidän ja tavaroidemme haku kentältä, entä muut sovitut asiat. Huoli oli aivan turha ja jälkikäteen ajateltuna naurettava, sillä kaikki sujui todella hienosti. 
Meitä oli vastassa lentokentällä kaksi tuk tukia, joihin mahduimme hyvin koko perheen ja laukkujen kanssa. Kärryyttelimme hymy korvissa kuoppaisia teitä pitkin hökkelimäisen kylän läpi. Perillä meitä odotti valmiiksilaitettuna kaksi kivaa huonetta hyttysverkkoineen perheen kodin yläkerrassa.
Tyttäremme iloksi pihapiirissä oli paljon eläimiä : koiria, kanoja, tipuja ja kukko. Kylän lapsilla loppui juuri kouluhetki majoituspaikassamme kun istahdimme pöydän ääreen jutustellen neljän muun majoittujan kanssa. Muut matkalaiset sattuivat kaikki olemaan Amerikasta, kahdesta eri seurueesta.
Ehdimme illalla oppaan ja tuk tuk-kuskin kanssa käydä ostamassa vuorokauden liput temppeleille ja myös katsomassa auringonlaskun.
Tosin hassusti niin että katsoimme auringon laskevan puiden taa meidän seisoessa temppelin päällä, kun auringonlasku jonkun temppelin taa olisi voinut olla kiintoisampaa.

Söimme illallista perheen ja heidän ystäviensä kanssa nauttien mm. kalaa, riisiä ja kasviksia. Oli hauska jutustella porukalla pimeässä illassa monen moisista asioista. Toimme tuliaisina Suomesta mm. salmiakki, joka sai melkein kaikkien naamat vääntymään oudolla maullaan. 

Aamulla heräsimme ennen kukonlaulua, sillä oppaamme tuli tuk tukilla hakemaan meidät Angkorin temppeleille. Minun piti korjata pukeutumistani oppaan neuvojen mukaan: olkapäät ja polvet on ehdottomasti laitettava piiloon eikä liian avoimia kaula-aukkoja saanut olla. Vietimme monta tuntia temppeleillä selkeästi englantia puhuvan oppaan kanssa.
Aloitimme auringon noususta Ankgor Watin temppeliltä jatkaen toivomaamme viidakon valtaamaan, ruokkoamattomaan Ta Prohm temppeliin.
Siellä käyntimme oli aivan maaginen, sillä saimme tutustua temppeliin hetken ihan keskenämme neuvokkaan oppaan kanssa ennen kuin muut turistit jylistäen rynnivät paikalle. Ympärillämme oli vain heräilevä viidakko linnun liverryksineen ja lempeine auringonsäteineen.
Kävimme vielä kivassa ruokapaikassa ja parissa muussakin temppelissä ennen kuin pyysimme uupuneina paluuta majapaikkaan. Ehdimme ottaa pikku tirsat ennen kentälle suuntaamista.

Lapset toivoivat että olisimme viettäneet kotimajoituksessa useammankin yön ja totta puhuen me vanhemmat olimme aivan samaa mieltä. Vaan minkäs teet kun lennot ja jatkomajoitukset oli jo varattu. 

Kuljetukset, oppaan ja ruokailut hoiti pyynnöstämme kotimajoituksen isäntä James Bun. Tarkastellessani nyt majapaikan muuta tarjontaa sieltä löytyy myös ruoanlaittokurssia ja pyöränvuokrausmahdollisuutta. Paketti oli todella helppo ja mikä parasta, hyödytti koko yhteisöä. Työntekijät James Bun palkkaa omasta kylästään. James on myös adoptoinut kylän lapsia joko niin että hän auttaa taloudellisesti heitä sijaiskodeissaan tai on ottanut luokseen asumaan. Kylän koulua James Bun perheineen tukee myös, sillä hän uskoo koulutuksen voimaan köyhyyden voittamisessa. Tästä(kin) kannattaa luke lisää Anna-Katrin blogista.
Angkorin temppeleistä voit lukea enemmän esimerkiksi Meriharakka-blogista , Travelloverilta ja Muuttolintu-blogista. Meidän kuviamme temppeleiltä voit katsella vielä lisää alla.

Tässä linkit muihin juttuihimme Kambodžasta. MATKAT-välilehdeltä löytyykin sitten juttuja muistakin maista.
Parissa viikossa neljä kohdetta
Koh Rong - paratiisisaari
Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala amok
Phsar Leu market täynnä tohinaa, Sihanoukville
Sihanoukvillen ravintolasuositukset + katuruokalisät

Angkor Wat-temppelillä auringonnousua ei tarvinnut seurata yksin. 

Kukkuu!

Ta Prohmin ympärille ja päälle kasvanut viidakko osin myös kannattelee sortumassa olevia rakenteita. Siksikään niitä ei ole mielekästä raivata pois.




Tai Ne temppelillä ei ollut kuin muutama seurue meidän lisäksemme. Paikka oli todella viehättävä! Sortuneiden kivien joukosta paljastui kauniita yksityiskohtia - ja suuria hämähäkkejä.




Koettua: Japan Airlinesin Business- ja Economy-luokka

$
0
0
Japan Airlines (JAL) on vuonna 1951 perustettu lentoyhtiö, joka kuuluu nykyisin Finnairin tavoin OneWorld allianssiin. JAL kävi konkurssin partaalla vuonna 2010, jonka jälkeen se on palannut yhdeksi kannattavimmista lentoyhtiöistä. Nykyisin JAL:n laivastossa on 165 lentokonetta ja koneiden keski-ikä on hiukan yli 15 vuotta. Vertailun vuoksi Finnairin vastaavat luvut: tätä kirjoittaessa laivastossa on 69 lentokonetta, joiden keski-ikä on 9,9 vuotta.  

 JAL laivasto koostuu  nykyisin Boeingin valmistamista koneista, ja eniten lukumääräisesti on B737 mallia.
JAL:n laivaston vanhimpia koneita ovat B777 mallit, jotka JAL tulee korvaamaan tulevina vuosina Airbusin A350 koneilla. Myös Finnairin uuden laajarunkokoneet ovat Airbusin A350 mallia.

Myös B767 mallit poistuvat A350 koneiden myötä kalustosta.

JAL:n uusinta kalustoa ovat Boeing B787 Dreamlinerit, joita on käytössä jo 40 kappaletta. Olen viime vuosina matkustanut JAL:n siivin muutamaan kertaan ja päässyt kokeilemaan sekä Business- että Economy-luokan palvelutasot. Niinpä tässä jutussa esitellään ja arvioidaan matkustuskokemuksia JAL:n kyydissä.

OneWorld allianssin kulta- ja platinatasokorteilla on pääsy loungeen matkustusluokasta riippumatta ja businessluokan lipulla tietenkin myös. Yllä olevassa kuvassa on esimerkki Tokio Naritan lentoaseman JAL Business Loungen tarjonnasta. Saatavilla on aasialaisia ja länsimaisia makuja. Erikoisuutena on sushibaari, jossa kaksi kokkia kokoaa pyynnöstä sushiannoksia. Juomapuolelta löytyi kaikkea tarpeellista alkoholittomista väkeviin viinoihin, sakeja unohtamatta. Pidin kovasti JAL loungesta. Latauspistokkeita ei tosin ollut kaikilla penkeillä, mutta vapaita pistokkeellisia paikkoja oli saatavilla käyntini aikana. Sitten matkaan.

JAL:n lyhyillä reiteillä käytössä olevissa Boeing B737 koneissa ei ole henkilökohtaista IFE (in-flight entertainment) tai PTV (personal-tv) järjestelmiä. Istuin konfiguraatio on 3-3, kuten usein tämän kokoluokan koneissa (kuten Airbusin A320 kokoluokka).
JAL:n B787:n Economy-luokka on 2-4-2 istuinjaolla per rivi. Useimmilla lentoyhtiöillä B787 koneet on varustettu 3-3-3 jaolla, ja tästä johtuen JAL onkin voittanut kolmena vuonna parhaiden istuimen kategorian Skytrax Awardseissa. Kaikilla matkustajilla on käytössään iso näyttöruutu ja runsas viihdetarjonta.  
JAL:n RED U-35 ohjelma antaa nuorten kokkien valmistaa Economy luokan menukokonaisuuden. Matkallani Tokiosta Helsinkiin valitsin lounaskattauksen pääruuaksi kahdesta vaihtoehdosta kanaa ja menukokonaisuus oli täten seuraava:

Pääruoka:
Bekko (Tortoise Shell) Colored Simmered Chicken
Casserole with Seasonal Winter Vegetables By Kenya Sakai

Lisäkkeet:
Japanese Style Potato Salad with “Tsukemono” Pickles By Kenya Sakai
Marinated Cod & Grapefruit Carpione By Midori Nozaki
Fresh Salad with Dressing

Jälkiruoka:
Raspberry & Cream Cheese Mousse, served with Rice Flour Tarte By Midori Nozaki
Halutessaan olisi saanut lisäksi Häagen-Dazs jäätelöä. 

Pidin kovasti näistä annoksista, raikkaita makuja ja mukavan tuhti setti turistiluokan menuksi.

Samalla lennolla tarjoiltiin ennen laskeutumista vielä kevyt ateria sisältäen:

AIR Soup Stock Tokyo
Cannellini Bean &a Bacon Minestrone
Turmeric Short Pasta
Stone-baked Bread
Yogurt Jelly & Mango Pudding

Olen ollut todella tyytyväinen JAL:n economy luokan tarjontaan. Seuraavaksi katsellaan mitä Business-luokassa on tarjolla. 

JAL:n B787 koneessa Business istuimet ovat 2-2-2 jaolla, ainakin jos kyseessä on Sky Suite istuimet. JAL:lla on nimittäin kuutta erilaista istuinvaihtoehtoa Business luokassa, riippuen konemallista.  Ensinnäkin istuimet ovat valtavat, kuten Business luokassa kuuluukin. TV-ruutu on myös todella suuri.
Tämä esiteltävä ateriakokonaisuus on koettu kymmenen tunnin päivälennolla Tokiosta Melbourneen joulukuussa 2017. Lento lähti Tokiosta klo 11 ja laskeutui 23:05 Melbourneen. Menun on luonut Chef Jun Kurogi.

Alkuun Amuse Bouche:
Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

Winter Calm niminen kokonaisuus toimi alkupaloina. Menukortissa oli ruuat esitelty samassa järjestyksessä kuin ne löytyi tarjottimelta.
Simmered Chicken & Vegetables (vas. ylärivi)
-
Crabmeat with Soy Starch sauce (ylh. keskellä)
-
Poached Potherb Mustard, Garland Chrysanthemum & Mushroom in Japanese Broth with Herring Roe & Abalone (ylh. oikealla)
-
Seared Yellowtail with Grated Radish (vas. alhaalla)
-
Soy-simmered beef ginger flavor, Burdock seasoned with sesame, broiled sardine sweet soy sauce flavor, slow cooked egg, vinegared turnip wrapped with smoked salmon, "namafu" (alhaalla oikealla)

Tämä oli melkoista makujen tulitusta. Todella paljon komponentteja ja hienoja makuja. Harvoin näkee tällaista määrää eri ruoka-aineita lentokoneaterialla.

 Pääruuaksi

Japanese style stewed beef tongue
Broiled eel sweet soy sauce flavor
Steamed rice
Miso Soup
Japanese Pickles

Ai ai, aloin olla aikalailla kylläinen, mutta jälkiruualle on aina tilaa. 

 Jälkiruuaksi: 

Japanese sponge cake "Castella" with Citrus Hyuganatsu jam

Oli mahtava kokonaisuus, ollakseen lentokoneruokaa. Tämän jälkeen hiukan lepoa, leffoja ja musiikin kuuntelua. Kuusi tuntia myöhemmin oli toisen aterian aika. Tämän aterian oli luonut Chef Fumiko Kono.

Annoksen nimi oli FUMIKO's Japanese Set Plate.

Roasted Duck
Lotus root & Green onion miso
Half boiled egg, simmered japanese pepper
 Poached Garland Chrysanthemum, crysanthemum flower
Steamed rice
Japanese pickles

Otin vielä jälkiruuaksi juustoja.

Lisäksi tarjolla olisi ollut leipiä, nuudeliannoksia ja muuta pientä naposteltavaa, mutta niille ei todellakaan ollut tarvetta. Yksi parhaista lentomatkoista oli takana.

Paluumatka Melbournesta Tokioon sujui myös B787 koneella, mutta tällä kertaa yön yli lentona. Lento lähti klo 00:45 ja laskeutui 08:35.

 Late night snack tarjoiltiin heti koneen noustua ilmaan.

Vinegared "Wakame" seaweed, cucumber & Octopus
Chinese style jellyfish salad
Chicken & Beef Japanese Yakitori style

Tämän lennon aamupalan jätin väliin, kun nukutti niin makeasti makuuasennossa. Edessä oli vielä kolmen tunnin vaihtoajan jälkeen päivälento Helsinkiin. 

Hypätäänpä klo 11:30 Tokion Naritasta lähtevälle lennolle kohti Helsinkiä. Tarjolla oli sama menuluettelo kuin mennessä kohti Melbournea, niinpä valitsin länsimaisen menukokonaisuuden, jonka oli koonnut Chef Chikara Yamada, joka on ollut töissä muun muassa Chef Ferran Adriànin isännöimässä El Bulli:ssa.

 Alkuun aiemmin tuttu Amuse Bouche:
Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

 Varsinaisena alkupalana:
Brandade Mille-feuille
Raikas ja kaunis annos. 

 Pääruoka
"Wagyu" Beef Sirloin Steak
Green pepper sauce
Rice

Pihvi on aina hiukan haastava lentokoneruoka, kun se on niin hankala saada tarjottua mediumina. Tämä ei jättänyt mitään erikoista muistijälkeä. 

Jälkiruoka.
"Hojicha" tea pudding

Otin kahvin ja konjakin kyytipojaksi. Kiva lopetus aterialle. 

 Muutaman tunnin levon ja ajanvietteen jälkeen pyysin vielä ennen laskeutumista pienen aterian.

Miyazaki-Wagyu beef curry
Juustolajitelma
Jäätelö

Kaikelleen JAL:n Business luokka on varsin laadukas palvelultaan ja erittäin suositeltava vaihtoehto. 

En ole päässyt kokeilemaan JAL:n Premium Economy luokkaa, mutta näytti varsin tasokkaalta ja on nettisivujen mukaan houkutteleva matkustusluokka. B787 koneessa Premium Economy on 2-3-2 jaolla, joten yksi paikka vähemmän per rivi verrattuna Economyyn, mikä luonnollisesti lisää matkustusmukavuutta. Istuin on myös erilainen kuin turistissa. Vertailun vuoksi nykyinen Finnairin Premium Economy tarjoaa vain pidemmän istuinvälin kuin Economyssä, ja vastamelukuulokkeet pienen virkistyspussin kera. Finnair on tosin uudistamassa Premium Economyään tulevaisuudessa. 


Japan Airlines on moderni ja luotettava lentoyhtiö. Laivastouudistuksen myötä taso todennäköisesti paranee entisestään. JAL lentää päivittäin Helsingin ja Tokio Naritan väliä, lähes saman aikataulun mukaisesti kuin Finnair. Finnairilla ja JAL:lla on code share yhteistyötä, jolloin kummankin koodilla voi lentää kummankin yhtiön kyydissä. Omilla matkoillani JAL koodilla lennot ovat olleet aika usein edullisempia kuin Finnairin lennot. En tiedä johtuuko Finnairilla lennettyjen lentojen määrästä, mutta itselleni JAL oli todella kivaa vaihtelua palveluiden, ruokien ja kokonaisuuden suhteen. Ei silti, tähän asti parhaan lentokoneaterian olen syönyt Finnairin lennolla ja siitä löytyy jo tarinaa blogista. Blogissamme löytyy Finnair kokemus myös vuodelta 2008, Finnairin business luokka matkalla Bangkokista Helsinkiin.  

Vuosi käynnistyi vaarallisella pettymyksellä: possunkorvasalaatti

$
0
0
Possunkorvasalaatti on odotuttanut tekemistään meillä jo pitkän tovin. 

Maistoimme moista Jukan kanssa Spotted Pig-ravintolassa New Yorkissa kesällä 2017 ihastuen hurjasti. 
Bloggaajakollegakamullamme Kulinaarimurulan Jaanalla on kyseisen ravintolan omistajan April Bloomfieldin kirja "a girl and her pig", josta ohje kyseiselle salaatille löytyy. Viestittelyjen jälkeen olimme melko varmoja että mekin hommaan pystyisimme, vaikutti suoraviivaiselta ja helpolta. 

Korvien hankinnan jälkeen projekti siasta salaatiksi alkoi polttamalla korvakarvat tohottimella. Haju ei ollut miellyttävä, joten olimme tyytyväisiä että teimme sen ulkona. Tämän jälkeen siirsimme korvat pakastimeen odottamaan sopivaa kokkailuintoa ja sitä että saisimme hankittua ankanrasvaa. 
 Kuluneen vuoden alussa viimein toimeennuin tunteja ottavan reseptin kanssa lomapäivänä.
Leikkasin korvat esimerkkisalaatin mukaisesti ja upotin ne ankanrasvaan. Neljään korvaan riitti kapeassa astiassa kaksi tölkkiä ankanrasvaa. Viivytin korvia neljä tuntia uunissa miedolla lämmöllä, jolloin korvien rustoinen (tms. valkoinen) osuus pehmeni mukavasti tehden korvista ihan lötköt. Annoin korvien jäähtyä rasvassa reilun tunnin.
Korvien jäähtyessä sekoitin salaatin. Ohjeistettuja endiivejä ei meidän kaupassamme ollut, joten revin joukkoon Cosmopolitania. Leikkasin sitruunan kalvottomaksi, mikä osoittautui muistikuvaani nautinnollisemmaksi toimeksi. Jäljellejääneet roippeet pusersin nyrkissä salaatinkastikkeen sekaan, josta tuli tarkalla mittailullakin liian sinappinen ja kirpsakka. Korjailin makuja hiukan, mutta mietin josko korvien rasvaisuus kaipasi sitten niin kipakan kastikkeen. 
Korvien jäähdyttyä nostin ne rasvasta, valutin hetken ja kuivasin varovasti. Korvan pinta irtosi ensimmäisen kohdalla helposti, enkä usko sen olleen tarkoitus. Muiden kolmen kohdalla osasin olla vielä varovaisempi. 

Korvat upotettiin 180 asteiseen öljyyn frittaantumaan. Onneksi olin lukenut ohjeen huolellisesti loppuun. Siinä meinaten varoitettiin öljyn roiskuvan poikkeuksellisen paljon. En uskaltanut sulkea kattilaa kannella, koska pelkäsin öljyn lämpötilan nousevan liikaa. Varasin vierelle foliota, jonka laitoin heti korvan upottamisen jälkeen kattilan ylle. Öljyn alkaessa poksua ja roiskua hyvin voimallisesti kiitin varautuneisuuttani. Ilman peittävää foliokantta olisin todennäköisesti saanut päälleni komean pamauksen säestyksellä polttavan kuumaa öljyä. Ja minä sentään olen fritannut useamman kerran ja vaikka mitä. Onneksi pahin poksuna laantui loppua kohden ja valmis korva oli melko turvallista nostaa öljystä, laittaa valumaan ylimääräiset öljyt pois ja maustaa saman tien suolakiteillä. 
Lopputuloksena lautasellamme oli liian kovaksi friteerattu possunkorva turhan kirpeällä salaattipedillä. Annos ei päässyt lähellekään sitä makuelämystä jonka koimme Spotted Pig-ravintolassa. Toisaalta on hyvä että ravintolassa tehtyä ruokaa ei pysty toisintamaan kotona, mutta toisaalta tuntien tuhraantuminen mitäänsanomattomaan ruokaan on turhauttavaa. Varsinkin kun altisti itsensä vielä sillä poksuöljylle. En tiedä missä meni vikaan, sillä teimme mielestämme kaiken kirjan ohjeen mukaan. 

Mieleen hiipi aiempi vastaava projektimme sianpäästä Michelin-ruokaa. Onnistuminen ei tuolloinkaan ollut läsnä lopputuloksessa. 

Parasta mitä tästä kokemuksesta jäi käteen on ankanrasvat, jotka ovat jo kahdella aterialla jatkojalostuneet Hawksmoorin perunoiksi

Plääh. 


Karpathos, Kreikka ja lomakauden viimeisen viikon hankaluudet

$
0
0
Syyslomalla 2018 lomailimme Kreikan Karpathoksella. Kohde valikoitui eteläisellä sijainnilla, jonka arvelimme tarkoittavan aurinkoa ja lämpöä. Olimme aiemmin keväällä manner-Kreikassa Kardamylissä ihastuen todella paljon ympäröivään kauneuteen, leppoisuuteen ja ruokaan. Lämmintä Karpathoksen saarella piisasikin, mikä ei kuulemma ole enää itsestään selvää tuohon aikaan. Kauneutta ja leppoisuutta oli sitäkin. 
Karpathoksen loma varattiin Apollo-matkoilta. Mietimme hotellin sijaintia jonkin aikaakin. Valintamme huoneistohotelli Ladis Karpathoksen kaupungissa eli Pigadiassa osoittautui lopulta hyväksi meille. Ranta oli noin neljänsadan metrin päässä ja kaupunkiin käveli vartissa.
Tyttäremme ihastui hotellin ympärillä parveileviin kulkukissoihin, joita saikin syöttää respasta löytyvillä ruuilla. Huoneisto oli kiva ja parveke antoi merelle päin. Hotellin uima-allas oli kylmä, joten lapset pulikoivat mieluummin rannalla.

Lisää Pigadian kaupungista voit lukea Elina Marjaanan blogista
Loman hankaluudeksi tai rajoittavaksi asiaksi nousi se, että lomaviikkomme oli Apollo-matkojen kauden viimeinen Suomesta. Muitten maitten lomalennot olivat loppuneet jo aiemmin tai päättyivät meidän viikkomme aikana eli olimme viimeiset valmislomamatkalaiset saarella. Tämä tarkoitti sitä, että monet ravintolat olivat jo sulkeneet ovensa tai sulkivat ne lomamme aikana. Lähin rantaravintola Sardeles.BBQ onneksi jousti meidän kanssamme hienosti: kun kävimme siellä joka päivä vuokraten laverin, he palvelivat meitä viimeiseen päivään asti, vaikka pääosin sulkivatkin jo paikkaa. Lounasta he valmistivat meille niistä raaka-aineista mitä keittiöstä löytyi. Myös kaupat ja baarit sulkivat oviaan. Apollomatkoilta ei mitenkään informoitu asiasta etukäteen, mikä harmitti meitä melkoisesti. Onneksi lomasta tuli kuitenkin onnistunut kun monipuolistimme sitä vuokraamalla auton, jolla ajelimme syömään myös Karpthoksen kaupungin ulkopuolelle. 
Huomionarvoista meidän ruokainnostuneiden mielestä oli se, että ruoka ei päässyt lähellekään sitä tuoreutta ja simppeliä herkullisuutta mitä koimme joka puolella kesäkuussa Kardamylissä. Tosin sesongilla on varmasti tekemistä asian kanssa samoin kuin taas sillä että kausi oli lopussa. Moni auki olevakin ravintola oli supistanut listaansa huomattavasti. Yksi ravintola tarjosi moussakana ranskalaisista perunoista ja kesäkurpitsasta koostettua vetistä mössöä. Reklamoidessani asiasta minulle vain todettiin että näin me sen teemme. Toisessa ravintolassa lisukkeet ja kastikkeet olivat samat huolimatta siitä tilasitko maksaa, mustekalaa tai kanaa. 
Hyvänä puolena kauden loppumisessa oli se, että toisinaan saarta kiertäessä saimme nauttia hienoista rannoista vain perheemme kesken. Paikallinen tarjoilija tuumasi että pahimpaan turistiaikaan ihmisiä on yhdellä rannolla sadoittain. Tosin silloin rannoilla toimii varmasti palvelukin, nyt kaikki juoma- ja snäksipaikat sekä aurinkotuoleja ja - varjoja vuokraavat paikat oli ymmärrettävästi suljettu. 
Löffäilyn lisäksi ihan parasta oli vuokrata auto ja kierrellä saaren mutkaisia vuoristoteitä piipahtaen välillä rannoilla. Autovuokra hotellimme lähifirmassa maksoi päivältä vain 25 euroa kaikkine vakuutuksineen. Autonvuokrausfirmoja Karpthoksella oli ihan valtavasti, mikä kertonee turistien määrästä huippusesonkina. 
Karpathoksen rannoista parhaiten mieleen on jäänyt Apellan ranta, jossa olimme aluksi ihan keskenämme.
Rannat olivat keskenään kovinkin erilaisia ja jokainen omalla tavallaan hienoja.
Toiset olivat kivikkoisia, toiset hiekkaisia, toiset majapaikkojen välittömässä läheisyydessä ja toiset kauempana kaikesta kuoppaistenkin teiden päässä.

Autoilimme myös Olympoksen kylään, joka oli aikoinaan rakennettu vuorenrinteeseen pakoon merirosvoilta.
Aiemmin eristyksissä ollut kylä on nyt kovasti turistisoitunut, mutta yhtä kaikki mielenkiintoinen nähdä ja kokea. Postauksen lopussa tarinointia myös kylän sympaattisesta taverna Milosista. Enemmän kylästä voit lukea vaikkapa Lähdetään taas-blogista
Tähän loppuun vielä meidän ruokasuosituksemme saarelta:


Ellinikos oli ehdottomasti paras ravintolakokemuksemme Karpathoksen kaupungissa kahden visiitin perusteella. Täältä saimme ystävällistä ja ripeää palvelua. Kun palasimme paikkaan toisenakin iltana, meidät kutsuttiin keittiön puolelle katsomaan josko halusimme valita päivän erikoisista, listan ulkopuolelta jotain. Maut olivat täällä oikein hyviä ja annokset sopivan kokoisia. Ei yhtään kuvaa täältä, pahoittelemme.

MILOS TAVERNA, OLYMPOKSEN KYLÄ
Milos oli sympaattinen, vanhan pariskunnan pitämä ravintola rauhaisassa paikassa vähän kuin kylän takana. Jouduimme kysymään tietä paikkaan, sillä se on selkeästi erillään muista ravintoloista. Muutamat raput laskeuduttuamme pääsimme pöydän äärelle, jossa sohottelimme pääosin kreikkalaisia perinneruokia sisältäneestä menusta ruokia iäkkään tarjoilijarouvan toistaessa ne kreikaksi.
Leipää leikattuaan ja tarjoiltuaan rouva laskeutui luukusta keittiöön valmistamaan ruokia. Tällä välin herra viittilöi meitä tuulimyllyn sisään ja näytti meille hymyssäsuin miten jyvät murskaantuvat jauhoksi. Parhaiten ravintolasta jäi mieleen juurikin lämmin ja välitön tunnelma! Paikalliset juustot ja päivän munakoisoruoka olivat parhaan makuiset ruuat. 


 MAMA CUISINE, FINIKI
Pieneen Finikin kylään vuokra-autoilimme hyvien kalaruokien perässä.
Merenherkkuja myös saimme vadillisen verran. Maisemat merenpoukamassa olivat ihanat veden kimmeltäessä. 

Taksiaseman läheltä nappasimme parin euron gyros-pitan ranskalaisilla. Kebab-fani oli annokseen todella tyytyväinen.

ja bonuksena:

COCKTAILBAARI ANOI, Karpathoksen kaupunki

Täällä voit nauttia drinkkisi yläkerrassa terassilla, sisällä tai pikkuruisella parvekkeella. Alakerrassa sopii nautiskella baaritiskillä tai pehmustetuilla ulkoportailla, joista pimeälläkin voit kuulla aaltojen kuohunan rantakatua vasten. Ihania cocktaileja ja hyvä ginivalikoima, lapsillekin löytyi juotavaa.


Ravintolavinkkejä x 7, New York

$
0
0
New York ei rakastuttanut meitä itseensä melkein kaksi vuotta sitten tehdyllä reissulla. Kokonaisuus tökki. Siitä voit lukea lisää täältä. Koimme kuitenkin hienoja elämyksiä ja hetkiä. Ruokaisalta puolelta niistä on kirjoitettu turhan vähän. Tässä siis korjausta asiaan parhaimmilta osin. Olimme reissussa vajaan viikon kahdestaan aikuisten kesken kesäkuussa 2017. 
Syöminen ja juominen New Yorkissa on kallista, sitä ei käy kiistäminen. Laskuun lisätään aina verot ja vielä 20 prosentin tippi. Hintavimmat paikat jätimme suosiolla väliin, mutta mausta ja/tai kokemuksellisuudesta emme halunneet tinkiä. Alla parhaat kokemuksemme.

Viehättävä ravintola ihan kujan perällä Lower East Siden alueella. Hienot cocktailit ja erityisesti runsasjuustoinen artisokkatahna on suositeltavaa. Tarjoilija kertoi että yksinään artisokka-annosta eräs rouva tulee tekemään joka aamu yli 100 kappaletta.
Vinkin tähän paikkaan saimme Isyysblogin jutusta, johon on kerätty kiitettävä määrä ruokapaikkoja useammalta New Yorkin reissulta karttamerkinnöinkin.

DELICATESSEN KATZ´S
Kävelymatkan päässä edellämainitusta Freemansista sijaitsee vuodesta 1888 palvellut legendaarinen deli Katz´s. Täällä nautimme hurjan tuhdin ja mielettömän hyvän pastramileivän puoliksi oluen kanssa. Emme päässeet istumaan siihen kuuluisaan pöytään, jonka kohtaus löytyy elokuvasta When Harry met Sally. Pöytä on merkitty alla olevassa kuvassa näkyvällä pyöreällä kyltillä joka roikkuu katosta. 


MEKSIKOLAINEN ANEJO
Hell´s Kitchenin alueella sijaitsevassa meksikolaisessa ravintolassa Anejossa vetäisimme päähän menevän brunssin. Settiin kuului (ja näkyy kuuluvan vieläkin) nimittäin 3 margaritaa tai muuta alkoholipitoista juomaa, kahvi tai tee ja vapaavalintainen ruoka brunssilistalta 29 dollarin hintaan. Ruokien maut olivat oikein hyviä ja tuoreita! Paikassa on kunnioitettava valikoima tequilaa ja mezcaleja jos malttaa jäädä pidemmäksi aikaa istumaan. Me suuntasimme tästä seuramaan riemukasta Pride-kulkuetta

Pizzeria, jonne nopeasti kävelemällä ehtii ruokailemaan vielä Broadwayn iltashownkin päätteeksi. Näin me teimme kaverin suosituksesta ja olimme hyvin tyytyväisiä napolilaistyylisiin pizzoihimme!

Seuraavista ruokapaikoista kirjoitinkin enemmän jo aiemmin. Linkit kirjoituksiin otsikoissa:

SMORGASBURG

Smorgasburgin on katuruokakeskittymä kesäaikaan Brooklynissä. Kahdesta vaihtoehdosta suosittelemme Williamsburgin puistoa, sillä East Riverin yli on näkymä suoraan Manhattanin silhuettiin. (Talvisin toiminta toisaalla). Tarjolla on monenlaista katuruokaa ja -juomaa rennosti. Me rakastuimme erityisesti naudan ribseihin ja tahmaisiin riisimuro-jäätelökekseihin.

SPOTTED PIG
Aiemmin Michelin tähditetty rento ravintola Greenwich Villagessa. Täältä erityisesti mieleen jäivät yksinkertaisen mahtava hampurilainen sinihomejuustolla, possunkorvasalaatti ja jumalainen perunamuussi.

TAKASHI
Japanilaisia ja korealaisia makuja yhdistävä ravintola houkutteli meitä erityisyyksillään. Maistoimme niin raakaa maksaa kuin kiveksiäkin. Grillatun kielen maku ohuena, juuri oikeilla sekunttimäärillä grillattuna jäi mieleen hienona kokemuksena.

Kaikki blogimme reissujutut löytyvät MATKAT-välilehdeltä. Sieltä löytyy lisää juttuja myös NYCistä.

Punajuurihummus nyyttäripöytään

$
0
0
Nyyttäripöytä on hurjan hyvä tapa kun yhteen kokoontuu enemmän ihmisiä. Jokaisen tuodessa mukanaan jotain herkkua, ei vaiva käy ylivoimaiseksi kenellekään ja kynnys kokoonkutsumiseen madaltuu olennaisesti. 

Työkaveri oli ideoinut eilen hauskan päivän, johon kuului lumikenkäilyä, saunomista ja juurikin nyyttärit. Ulkoreippailun jälkeen kokosimme pöydälle savulohta, salaattia, broileri-persikkapiirakkaa, patonkia ja tuorejuustoja, sipsiä ja dippiä, juustoja ja porkkanatikkuja. Jälkiruuaksi oli porkkanakakkua
Minä vein pöytään punajuurihummusta, patonkia ja ruiskuppeja. (Piti viedä myös roseviiniä, mutta se jäi matkan varrelle sille ystävälliselle herralle joka veti kuskin auton ojasta ylös). Tykkään tehdä punajuurisia herkkuja silloin kun tuolle juurekselle allerginen mieheni ei ole paikalla. Minä rakastan punajuuren syvää, juurevaa makua ja dramaattisen tummaa väriä. 

Marin Jotain maukasta-blogista löysin kivan hummuksen ohjeen, johon tuli herkkumakuina myös korianterinsiemeniä ja valkosipulia. Mausta tulikin kovasti valkosipulinen kuminan ja korianterin tuodessa omaa kivaa twistiään. Tykkäsin upean värisestä hummuksesta muidenkin kehuessa lopputulosta jopa himottavaksi. Tätä teen toistekin, sillä juuresten uunipaahtamisen jälkeen homma oli niinkin helppoa kuin yhteensurrautus. 
PUNAJUURIHUMMUS 
noin 5 dl hummusta

700 g punajuurta (4 kpl)
oliiviöljyä
suolaa

250 g veteen säilöttyjä kikherneitä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuminansiemeniä
½ sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tahinia
1 tl merisuolahiutaleita
n. ½ dl oliiviöljyä hummuksen notkistamiseen

Pinnalle koristeeksi mustia seesaminsiemeniä

Pese, (kuori halutessasi) ja lohko punajuuret uunipellille. Ripsi päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paahda 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes lohkot ovat pehmeitä. 
Valuta kikherneet. Laita kaikki ainekset lisäoliiviöljyä lukuunottamatta astiaan ja surrauta tahnaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää öljyä pienissä erin kunnes olet saanut haluamasi koostumuksen hummukseen. 
Laita tarjoiluastiaan ja ripsi päälle mustia seesaminsiemeniä.
Tarjoile vaikka ruiskuorien ja patongin kanssa.

Phnom Penh, Kambodza - hyväntekeväisyyttä nautiskellen

$
0
0
Kambodzaan reissatessa ei eettiseltä, ihmisoikeuksiin liittyvältä pohdinnalta voi välttyä. Meitä mietitytti etukäteen kovasti varsinkin lasten asema. Mitään suoranaista kaltoinkohtelua emme nähneet, mutta pohjatonta köyhyyttä katsoimme kyllä silmistä silmään. 
Matkaajan kannalta auttaminen Kambodzassa on tehty helpoksi hyväntekeväisyyden muodossa. Kaupungeista löytyy projekteja, jotka tukevat esimerkiksi vammautuneita työllistymään tai nuoria saamaan kiinni koulutuksesta ja työelämästä. Niihin on mahdollista osallistua esimerkiksi lahjoitusten muodossa, tekemällä työtä projekteissa tai sitten meidän perusmatkaajien tapaan käyttämällä projektien palveluja. 
Siem Riepissä, Angkorin temppeleillä vieraillessamme yövyimme Bunuong Homestayssa. Talon isäntä James Bun osallistuu kylänsä kehittämiseen ja on esimerkiksi adoptoinut orvoksi jääneitä lapsia. Hänen talossaan pidetään myös kylän koulua, sillä mies uskoo viisaasti koulutuksen olevan hyvä väylä ylös köyhyydestä. Jälkikäteen ajatellen tällaisia majoituksia olisi pitänyt etsiä reissulle enemmänkin, myös siksi että se oli niin hauskaa ja tunnelmallista. 
  
Sihanoukvillessä kävimme hyväntekeväisyysjärjestö Starfishin kahvilassa ja myymälässä tukemassa projektin työtä pieneltä osaltamme. Se oli tehty nautinnolliseksi, sillä kahvilan tuotteet maistuivat todella hyviltä ja puutarhamainen piha tarjosi hiljaisen hengähdystauon muuten kuhisevan äänekkäässä tori- ja marketti ympäristössä.
Phnom Penhissä kävimme sitten useammassakin paikassa, sillä ne sijaitsivat kätevästi saman kadun varrella, lähellä hyvän hinta-laatusuhteen omaavaa majapaikkaamme Okay Boutique-hotellia. Niistä seuraavassa:

Friends ravintola harjoittaa ja kouluttaa entisiä katulapsia ja syrjäytyneitä nuoria sekä aikuisia ravintolan työntekijöiksi tai yrittäjiksi. Tämä toiminta on osa maailmanlaajuista TREE allianssia.
Ravintolassa eteemme kannettiin ihania drinkkejä ja maukasta ruokaa. Annokset olivat värikkään kauniita. Maultaan ruuat ja juomat olivat raikkaita ja hyvin maustettuja. Kävimme täällä parikin kertaa nautiskelemassa. 
Samalla hyväntekeväisyysjärjestöllä on toinenkin ravintola Phnom Penhissä ja muutamia eri puolilla Kambodzaa


Aivan Friends ravintolan vieressä on vastaavaa koulutustoimintaa toteuttava (kierrätys)tavaramyymälä. Käsityönä monesti kierrätysmateriaaleista tehdyt laukut, vaatteet ja koriste-esineet ovat tehneet perheet joiden tarkoituksena on taata lapsilleen parempi tulevaisuus.
Myymälän yhteydesssä on pieni kynsihoitola. Kävimme tytsyn kanssa täällä manikyyrissä ja pimu maalautti itselleen vielä kauniit kynnetkin. 

Jukka kävi hieronnassa, jonka teki sokea henkilö. Maassa, jossa ei ole sosiaalitukea tai vastaavaa, vammautuneet usein jäävät oman onnensa nojaan. Hierontakoulutus on yksi hieno keino saada sokeille koulutusta ja työtä. 
Paikka sijaitsi Friends ravintolaa vastapäätä. 

PARTURI KADULLA
Jukka leikkautti tukkansa kadulla lupsakalla nuorella miehellä. Ajatteleeko tämän nyt hyväntekeväisyydeksi vai ei, mutta joka tapauksessa paikallisen työn tukemista. Mies kertoi päivisin leikkaavansa hiuksia kadulla jotta saa rahaa ilta-opiskelujaan varten.

Näitä parturimiehiä oli useampiakin Friends ravintolalta hiukan pohjoiseen päin tallaillessa. 
Vielä enemmän eteenpäin tallaillessa katu vei toriaukiolle, jossa mielenkiintoiset näyt houkuttelivat lähemmäs ja hajut rehellisyyden nimissä toisinaan kiiruhtamaan kauemmas. 

Lisää juttuja reissuistamme, Kambodzassakin, löytyy blogimme MATKAT-välilehdeltä.


Tapaspöytä lounaaksi

$
0
0
Lounaspöytään tapaksia ja pikkusyötäviä. Miksei!

Mietimme vierastarjottavat aina tarkkaan sitä myöden kuka pöydän ympärille istahtaa. Yritämme muistella (tai tarkistaa blogista) mitä heille on ennen tarjottu ja miettiä mistä he ovat pitäneet. Joskus arvailemme mistä he ehkä voisivat pitää tai kysymme suoraan millaista makumaailmaa he visiitilleen toivoisivat.
Kun tyttäremme kummit muksuineen tulivat meille viikonlopuksi, tuumailin tekevämme iltasella paellaa. Lounaaksi pläänäilimme tapaksia pöydän täydeltä, sillä tiedämme perheen nauttivan tämänkaltaisesta napostelusyömisestä. Täytyy sanoa että nappiin meni, sillä siinä kuulumisia vaihtaessa saimme kuulla kiittäviä ja ylistäviä kommentteja useampaan kertaan. Minä taas tuumasin että on ilo kokata ihmisille jotka osaavat sitä arvostaa. 

Melkein kaikki tapakset / pintxot / pikkusyötävät löytyvät blogista jo entuudestaan, joten klik vaan linkin taa jos kiinnostaa:
chorizoa leikkeleenä
serranoa leikkeleenä
vesimelonia lohkoina
pekoniin käärittyjä taateleita
serranokupit juustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla

Uutuutena meille tarjolle nostettiin kuivattuja, puolitettuja pepperoneja (ihan niitä tölkkiversioita). Ne täytettiin notkealla vuohenjuustolla ja maustettiin tuoreella tillillä. Hauska ja todella toimiva yhdistelmä!

Jälkiruuaksi söimme yltiötuhtia ja ihanaa poltettua juustokakkua.

Aikuisille kylmensimme keralle vielä rose cavan, joka sopi tilanteeseen ja makuihin erinomaisesti!

Olemme tehneet vastaavantyyppisiä vieraskattauksia aiemminkin:

Täältä löytyy  kolmelle perheelle katettu pöytä tapastelutyyliinkin, sisältäen mm. espanjalaista äyriäissalaattia ja manchego-kroketteja.

Täältä löytyy tapaspöytä joka koottiin alkupalaksi pääosin Espanjan tuliaisista. 

Täältä löytyy naisten kesken vietetty tapasteluilta, jossa oli paljon suomalaisia raaka-aineita.

Täydellisesti paistettu maksa + blogin parhaat sisäelinruuat

$
0
0
 
Jukka tuli lihaliemiluiden ostoreissulta mukanaan myös kauniin tummaa naudan maksaa ja palvattua hevosta. Hän kertoi vesi kielellä miten ihan himoaa kunnon maksapihviä ja aikoo paistaa niitä viikonloppuna. Muu perhe ei jakanut hänen intoaan, mutta mitäpä tuosta. Me muut söimme sitten samoilla lisukkeilla uunilohta ja kuuntelimme maksamiehen huokailuja herkkuruokansa äärellä. Maistoimme toki myös hyvin valmistettua maksaa, mutta se ei vaan uppoa enempää. 
Tiina kertoi blogissaan Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisten nyt syövän keskimäärin 100 grammaa sisäelimiä vuodessa kun vuonna 1980 luku oli lähes kahdeksan kiloa. Hämmästyin pientä määrää ja aloin samalla muistella omia aikaansannoksiamme. Päätin listata parhaita sisäelinreseptejä tämän jutun loppuun jos joku muukin innostuisi niitä kokeilemaan. Meillä sisäelinruuat eivät ole mikään valtava poikkeus ruokapöydässä, joskin turhan harvoin niitä tulee kyllä tehtyä. Yksi asia on tietysti saatavuus, mutta useimmiten kyllä ideointilaiskuus. Possun sydämiä ja eri eläinten kieliä löytyy ihan perusmarketeistakin, muita osia olemme kyselleet kauppahalleista tai suoraan tiloilta lihaa tilatessa. 
Sisäelinten syöminen on suotavaa paitsi monipuolisen ruokavalion myös hienojen, ehkä uusienkin makujen suhteen. Kun eläin tapetaan ruuan vuoksi, on siitä fiksua syödä kaikki. Sisäelimet ovat monesti myös edullisia ruhonosia. 

Tiina haastoi somevaikuttajat yhteisiin talkoisiin sisäelinten käytön lisäämiseksi tunnisteilla
#sisäelimetkunniaan ja #sisäelintalkoot2019. Me olemme mieluusti mukana näissä talkoissa! 

TÄYDELLISESTI PAISTETTU MAKSA

n. 100 - 150 g naudanmaksaa per ruokailija
vehnäjauhoja
öljyä ja voita
1 valkosipulinkynsi
(2 timjaminoksaa)
suolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa maksasta noin 1 cm - 1,5 cm paksuja pihvejä. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja voita sekä murskattu valkosipuli ja mahdollisesti timjamia. Paista pihvit nopeasti noin minuutin per puoli. Maksa saa jäädä aavistuksen roseeksi, eikä se ei saa mennä kuivaksi. Mausta paistamisen jälkeen suolalla ja pippurilla.
Tarjoa perunamuusin, kerma-sipulimuhennoksen ja puolukka-omenahillon kanssa.

KERMA-SIPULIMUHENNOS
kahdelle

2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kermaa (tai koko purkki)
1 dl lihalientä
suolaa
pippuria
voita

Tee sipulista renkaita tai renkaan puolikkaita. Paista voissa miedolla lämmöllä yli 20 minuuttia, jotta sipulit pehmenevät ja makeutuvat kunnolla. Lisää kerma ja lihaliemi. Keitä jotta kastike saostuu. Mausta suolalla ja pippurilla.

***

Ja tässä luvattua listaa blogimme parhaista sisäelinruuista: 









VERIVANUKAS 

Blogimme muut sisäelinreseptit ja -jutut löytyvät tuunnisteen *sisäelimet alta.

Ljubljana ja ravintolasuositus sinne: ravintola Strelec

$
0
0
Slovenian pääkaupunki Ljubljana on noin 300 000 asukkaan kaupunki, jonka otat haltuun jo parissa päivässä. Keskusta on kompakti ja kaikki merkittävimmät kohteet on saavutettavissa kävellen. Kaupungin ytimessä on keskiaikainen linnoitus Ljubljanan linna (Ljubljana grad) ja kaupunkia halkoo Ljubljanica-joki.


Paikallisten mukaan paras kohtaamispaikka on Preseren aukio. Aukio on saanut nimensä Slovenialaisen runoilijan France Prešeren mukaan, jonka kunniaksi aukion laidalle on pystytetty patsas. Toinen tunnettu maamerkki aukion laidalla on punertavan julkisivun omaava Fransiskaanikirkko.

Preseren aukiolla on kesäaikaan sadetin, josta ruiskuaa virkistävää vettä varsinkin lasten riemuksi.

 Mesarski most sillalle ovat monet rakastavaiset laittaneet lukon liittonsa merkiksi.

Ljubljanica-joen rannalla kulkevan Petkovškovo nabrežje kadun varrella on  lukuisia terasseja, joissa virkistyä kylmien juomien äärellä.

Cacao kakku- ja jäätelökahvilasta saa joidenkin arvioiden mukaan kaupungin parasta kotitekoista jäätelöä. (Kartta)

Ljubljana linnalle pääsee kätevästi kiskoköysirataa pitkin pientä korvausta vastaan. Kiskoköysiradan lähtöalueelle on noin 450 metrin kävelymatka Preseren aukiolta.

Ylhäällä linnanpihalla järjestetään vuoden aikana lukuisia tapahtumia, kuten elokuvafestivaalit ja konsertteja. Linnaan ja sen historiaan pääsee tutustumaan erillistä pääsymaksua vastaan. Lisätietoa löytyy linnan omilta sivuilta.


Linnalta löytyy kokki Igor Jagodicin luotsaama Restavracija Strelec, joka on useiden tahojen mukaan äänestetty Ljubljanan parhaaksi ravintolaksi. Ravintolan terassilta avautuu hienot maisemat Ljubljanan kattojen ylle. Lämpimänä heinäkuun iltana söin pitkän illallisen ravintolan ulkopöydässä.

 Keittiön tervehdys.

 Maksamoussea ja viikunaa.

 Tartar.

Kauden sieniä.

 Sipulia usealla tavalla.

 Kukkakaalia ja kalaa.

 Nautaa.

 Välijälkiruoka.
Suklaata ja sorbetteja.

 Laskun maksu ja jäätelöä.

Restavracija Strelec on ehdottomasti suositeltava ravintola! Ei pelkästään maisemien vuoksi, vaan myöskin varsin mainioiden annosten takia. Tämän todistaa myös legendaarisen Chuck Norrisin taannoinen vierailu samaisessa ravintolassa.

Restavracija Strelec
Grajska planota 1, 1000 Ljubljana

Illallisen jälkeen on mukava kävellä ympäri kaupunkia. 

Ljubljana on varsin kaunis kaupunki myös pimeän aikaan. 

Ljubljanaan pääsee kesäisin Finnairin suorilla lennoilla, ja hyviä vaihdollisia yhteyksiä on ainakin Lufthansalla ja KLM:llä. 

***
Blogin MATKAT välilehdeltä löytyy 271 muutakin matkajuttua. Slovenia on nyt maa numero 31. 

Sitruunainen ja yrttinen broileri-kikhernepata

$
0
0
Meillä syödään tosi harvoin kanaa tai broileria. Se johtuu siitä, että tyttäremme ei pidä sen mausta lainkaan. Lapsemme nirsoilevat kieltäytymiseen asti niin harvoista ruuista (toinen on munakoiso ja toisella risotto), että olemme tämän sallineet. Silloin kun meille muille tehdään jotain luomubroilerista, tyttäremme lautaselle nostetaan linssejä, papuja tai kikherneitä proteiiniksi. 

Siksi ilostuin kovasti kun näin Viikonloppukokin blogissa tämän reseptin, joka yhdisti broileria ja kikherneitä. Samalla uunituksella saisimme sitten ruokaa koko sakille. Puolitin lihan määrän alkuperäisestä ohjeesta ja salvian nakkasin mukaan kuivattuna. Paahdoimme broilerien nahat houkuttelevan tummiksi grillivastuksen alla ihan lopuksi. Muuten etenimme ohjeen mukaan.

Maku oli raikkaan sitruunainen! Broileri jäi mehevän kypsäksi ja kasvikset napakoiksi erotuksena siihen että olisivat olleet löllön epämiellyttäviä. Värikäs vuokaruoka oli helppo tehdä maanantain iloksi, kun broilerit oli pantu maustumaan jo edellisenä iltana. 
Söimme tästä vuuallisesta koko perhe päivällisen ja aikuisille riitti vielä aineksia kolmeen lämpimään lounassalaattiinkin. 

SITRUUNAINEN JA YRTTINEN BROILERI-KIKHERNEPATA

(4 annosta + 3 lämmintä kasvislounasta)

4 luomubroilerin koipinuijaa
7 keskikokoista porkkanaa
punainen paprika
keltainen paprika
6 salottisipulia
2 tlk ( á 240 g ) kikherneitä
suolaa

Yrtti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa (tai kourallinen kuivattuja lehtiä)
1 ruukku timjamia
kokonainen valkosipuli
1 luomusitruuna
mustapippuria
3 laakerinlehteä
2 tl suolaa
2 tl sokeria
1,5 dl oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä

Valmista marinadi. Hienonna yrtit kulhoon, johon broileritkin mahtuvat. Lyö valkosipulin kynnet rikki veitsen lappeella ja irrota kuoret. Viipaloi luomusitruuna. Laita kaikki marinadin ainekset kulhoon ja sekoita huolellisesti. Lisää broilerit marinadiin. Peitä kulho kelmulla tai kannella ja anna marinoitua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kuori ja paloittele porkkanat isoiksi paloiksi. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja pilko isoiksi paloiksi. Kuori ja lohko sipulit. Huuhtele kikherneet lävikössä. Sekoita kasvikset ja laita padan pohjalle. Nostele päälle broilerit. Kaada marinadia pataan ja asettele sitrukset päällimmäiseksi.

Paista kannen alla noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Ota kansi pois ja säädä uunin grillivastus päälle. Jatka kypsentämistä grillivastuksen alla vielä viitisen minuuttia, jotta koipinuijat nahkoineen saavat väriä pintaa 

Maukas ja mutkaton Melbourne

$
0
0
Melbourne on Australian toiseksi suurin kaupunki 4,4 miljoonan asukkaan voimin ja Victorian osavaltion pääkaupunki. Melbournen ehkä tunnetuimmat ja maailmanlaajuisesti seuratuimmat urheilutapahtumat ovat Australian avoin tennisturnaus tammikuussa ja Formula 1 -osakilpailu maaliskuussa. Kävin kaupungissa joulun alla 2017 ja tuolloin tämä miljoonakaupunki valmistautui jouluun ilman suuria tapahtumia. Melbournessa riittää silti koettavaa ja nähtävää, ilman tunnettuja tapahtumiakin. 

 Lähdin tutustumaan kaupunkiin Flinders Street juna-asemalta.

Juna-aseman kanssa samasta risteyksestä näkyy turisti-info ja taidegalleria The Ian Potter Centre NGV Australia. En vieraillut Ian Potterin keskuksessa, vaan...

...kuuma kesäpäivä verotti kulkijaa jo muutaman korttelin jälkeen siinä määrin, että oli pakko istahtaa drinkille. Southbank Promenaden varrella on lukuisia ravintoloita ja baareja terasseineen. 

Drinkin jälkeen matka jatkui kohti National Gallery of Victoria (NGV) taidemuseota. Aiemmin mainittu NGV Australia siis keskittyy Australiaan ja 180 St Kilda Rd, Melbourne VIC 3006 ositteessa sijaitseva NGV esittelee kansainvälistä taidetta. Sunnuntaisin museon edustalla on ruokakojuja ja taiteilijoita myymässä taidettaan.

En ollut ennen maistanut Toyotan moottorin päällä tehtyä ruokaa, joten nyt oli tilaisuuden tullen pakko kokeilla. 

 Kaveri teki maittavan hodarin.

 National Gallery of Victoria on ilmainen museo ja esittää pysyvien näyttelyiden lisäksi vaihtuvia erikoisnäyttelyitä.

Pääaulassa avautuu ensimmäisenä Xu Zhenin teos joka kantaa aika pitkää nimeä: "Eternity-Buddha in Nirvana, the Dying Gaul, Farnese Hercules, Night, Day, Sartyr and Bacchante, Funerary Genius, Achilles, Persian Soldier Fighting, Dancing Faun, Crouching Aphrodite, Narcisse Couché, Othryades the Spartan Dying, the Fall of Icarus, A River, Milo of Croton".

Pysyvästä näyttelystä löytyy kansainvälistä maalaustaidetta. Martti Servon kappaleessa Kuka siellä? lauletaan NGV:ssä esiintyvistä taiteilijoista Matisse, Picasso, Rembrandt.

Taidepläjäyksen jälkeen on kiva mennä katuvilinään. Katutaiteilijat esittivät akrobatiaa ja muuta viihdettä kesäjuhlijoiden iloksi.

Kohdalle osui sopivasti Pure South Dining ravintola, jonka terassilla nautin paahtoleipäsetin, jossa kahta eri lihaa, pikkelsiä, juustoa ja hilloketta.

Lounaan jälkeen on kiva seikkailla kaupungilla. AC/DC Lane on kunnianosoitus tunnetulle Australialaiselle rock-bändille. Katu löytyy täältä.

Täysin erilaista katukuvaa löytyy Chinatown Melbournesta.

Chinatownin jälkeen on lyhyt kävelymatka Vintage Cellars Melbourne viini- ja viinakauppaan. Heillä on myynnissä muun muassa Australialaisia ginejä. Maistelin matkan aikana muutamia paikallisia ja Australialaisia ginejä, joista toin kotiinkin pari. Seuraavaksi pari ravintolavinkkiä.

Embla 

Mikko Takalan artikkelissa Kauppalehti Optiossa 20/2017 mainittiin Embla yhtenä varmana valintana Melbournessa. Embla esittelee Takalan mukaan itsensä viinibaarina, jonka Australialainen Good Food Guide ruokaopas luokitteli vuoden 2016 tulokkaaksi. Tämän innoittamana menin illalliselle Emblaan. Paikan erikoisuus on puu-uuni, jossa maittavia ruokia valmistetaan.

Alkuun Tartar. Esillepano oli erilainen kun olin nähnyt. Mukana vesikrassia, piparjuurta ja salottisipulia.

Pääruuaksi possua. Berkshiren possun ulkofilettä, sinappia, basilikaa, salattia. Puu-uuni toi possuun rapsakan pinnan. Nams.

 Ruuan kanssa lasi viiniä ja päälle GT. Kokonaisuus maksoi 70 AUD (n. 43 eur).

Embla (www)
122 Russell St, Melbourne VIC 3000, Australia (kartta)


 Cumulus Inc.


 Mentiin työkavereiden kanssa illalliselle Cumulus Inc. ravintolaan, joka oli listattuna muutamissa lähteissä hyvänä paikkana. Paikassa jaetaan annokset, joten saatiin testailtua useita ruokalajeja. Tässä halloumia, fenkolia ja poltettua hunajaa. Loistava yhdistelmä. (12 AUD)

 Grillattua mustekalaa, kikherneitä ja vihreää tomaattia (12 AUD). Tosi maukas setti.

 Keittiön lihalajitelma (29 AUD). Tylsä valinta ja kallis.

Hapuku (kalaa), kesäkurpitsaa, grillattuja simpukoita, sahramia (38 AUD, n. 23 eur). Pääruoka alkaa olla jo kallis kokoonsa nähden.

 Grillattua parsaa, valkosipulia, basilikaa (16 AUD).

Hitaasti kypsennetty lampaan lapa, paprikaa, mantelia (38 AUD). Kallis, mutta suhteessa ei niin paha kuin kala.
Ryppyperunoita (9 AUD). 

Kokonaisuutena Cumulus Inc. oli seurueelle kiva paikka. Sisään mahtui helposti ja paikka tarjoili hyviä makuja jaettavaksi. Lasku viineineen oli lopulta 279 AUD (n. 170 eur), joten reilu 40 eur per nenä meidän neljän hengen seurueelta.  

Cumulus Inc. (www)
45 Flinders Ln, Melbourne VIC 3000, Australia (kartta)


Gin Palace

Jos paikkakunnalla on Gin Palace niminen bari, en voi jättää käymättä. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen ja sanoisin olevan sen Melbournen paras ginibaari. Gin Palace on viihtyisä ja rauhallinen baari jossa nauttia gineistä. 

Tarjolla on satoja ginejä, ja vaihtoehtojen luettelo on paksu. GT maksaa noin 20 AUD, eli n. 12 euroa. Kannattaa maistaa useampaakin!

Gin Palace (www)
10 Russell Place, Melbourne 3000, Victoria, Australia (kartta)


Melbournen halkovan Yarra joen rannalla on näyttävä tulishow iltaisin. Kaikelleen Melbourne on viihtyisä ja monipuolinen kaupunki. Melbourneen pääsee useiden lentoyhtiöiden kyydissä, mutta suoria lentoja ei Suomesta ole.

Aiemmin julkaistu juttumme Australiasta käsittelee Brisbanea. Katso tästä

Ravintolasuosituksia Berliiniin x 6, hintaluokissa 1- 700 euroa

$
0
0
Pidennetty viikonloppu Berliinissä kahdestaan oli hääpäiväviettoon aivan loistava idea. Päiviin sai mahtumaan paljon monenlaista ilman kiireen tuntua, kun suunnitteli asioita etukäteen, varasi pari ravintolaa ajoissa ja suhasi ympäriinsä toimivan julkisen liikenteen avulla.
Meille ruokainnostuneille Berliini tarjosi monenlaista herkkua turkkilaisesta lahmacunista fiiniin 34 ruokalajin illalliseen. Saimme hyviä vinkkejä herkutteluun paitsi tutuilta myös Berlin Foodstories-sivustolta. Tässä parhaimmat palat halvimmasta alkaen:

ÖRNEK 
Prinzenallee 80-82
Wedding
Örnek on muovisin terassisuojin huputettu turkkilainen ruokakioski, jonne matkasimme varta vasten metrolla. Perillä saimme todella hyvin maustettua ruokaa oivallisesti kypsennettynä. Ruoka oli myös eritääin halpaa. Englantia täällä ei osannut kukaan, mutta pärjäsimme hyvin minun muutaman saksan sanalla, hymyllä ja sohottamalla haluamaamme.
Adana-annokseen kuului littanaa juuri tehtyä leipää, mehukas lammasvarras ja hyvin maustettua salaattia sekä chilistä tahnaa.
Maistoimme myös hyvää euron lahmacunia, jonka kokit asettivat eteemme nimeten sen pizzaksi.
Jukan extrana tilaama maksa-varras ei ollut kummoinenkaan elämys.
Oli hauska seurata kokkien puuhaa tiskin takana: leipätaikinapallot muotoiltiin käsin ja ne saivat lopullisen muotonsa sormin painelemalla. Lahmacun-taikinaa puristettiin rullan läpi ja päällystettiin ohuelti vadista lusikoidulla jauhelihaseoksella. Istuimme paikassa hiukan pidempään ja kokit alkoivat viittoilla meille hymysuin että tule nyt ottamaan kuvaa kun laitan leivät paistumaan tai koristelen houkuttelevan tiskin vielä kosteana kimaltavilla yrttinipuilla.

Lounaamme mainituilla kahdella annoksella, maksavartaalla ja vedellä maksoi 12 euroa. 

MARKTHALLE NEUN, KATURUOKATORSTAI
Kreutzberg
Tostaina viideltä kelloa kilkatettaessa alkoivat katuruokamarkkinat Neun kauppahallissa. Näin tapahtuu joka torstai. Tarjolla oli kaikenmoista herkkua eri puolilta maailmaa, niin suolaista kuin makeaakin juomia unohtamatta. Viideltä paikassa oli vielä ihan tilavaa, mutta jo puoli tuntia myöhemmin halli alkoi täyttyä puheensorinasta ja matelevasti liikkuvista ihmisistä viinilaseineen ja olutpulloineen.
Erityisen hyvänä ruokaelämyksenä jäi mieleen Kässpätzle, jossa käsintehdyt späzlet yhdistyivät hienon makuiseen luomujuustoon ja fritattuihin sipuleihin. Currywursti hallissa ei ollut mikään erityinen elämys vaikka niin odotimmekin. Küchenliebe-kojulta ostimme hienot piparkakkumuotit tuliaisiksi.

HOUSE OF SMALL WONDER
Mitte
House of Small Wonderia suositeltiin meille erityisesti brunssipaikkana. Kaikki annokset ympärillämme näyttivät todella herkullisilta ja yllättävän suurilta. Brunssilistalta löytyy esimerkiksi Croque Madam-leipiä ja uppomunia, mutta meille kiinnostavimmiksi nousivat japanilaisvaikutteiset annokset lounaslistalta. Jos olisi pientäkään krapulan poikasta, täällä se olisi helppo selättää! Ai mistäkö tiedämme?
Oma annokseni - Okinawan taco riisi - näytti eteenlaskettuna hiukan tylsältä, mutta olikin lopulta todella hyvä! Loistavasti paistettu kananmuna valutti keltuaisensa oivallisesti maustetun lihan, riisin ja salaatin sekaan. Annoskoko oli valtava!
Jukan tilaama kakuni-possu oli hirmuisen hyvää läskeineen ja mausteineen. Annokseen kuului myös herkullinen keitto ja salaattia. 

House of Small Wonder ei ota brunssiaikaan lainkaan varauksia. Nimi pitää laittaa varauslistaan yläkerrassa ja sitten pompotella takaisin alakertaan odottamaan pöytäänkutsuhuutoa. Meidän vierailuaikanamme baari ei ollut tässä kerroksessa lainkaan auki, mikä teki odottamisesta hiukan tylsää. 


Me emme tajunneet ottaa kuvaa ravintolan portaista vaikka ravintolan instatilin perusteella olisi pitänyt. Ole sinä viisaampi kun menet. Ja tähän sellainen silmää iskevä hymiö.

Lounaamme House osfSmall Wonderissa maksoi 50 euroa, josta ruokien osuus oli 25 euroa. 

Ihan ravintolan vieressä oli valtava, kiinnostava työmaa. Lähellä oli (ulkoa tarkasteltuna) todella upea synagoga


ANJOY - VIETNAMILAINEN RAVINTOLA
Prenzlauer Berg
Ravintola Anjoyn keittiössä ruokia valmisti perheen äiti Do pohjois-Vietnamilaisella meiningillä. Ruuissa maistui raikkaus ja käsin tekeminen. Esillepano oli runsas ja monipuolinen. Buffet oli siisti ja tarjoiluastioita täytettiin jatkuvasti. Ihmisiä ravintolassa oli paljon, mutta kiireen tai häsläyksen tunnetta ei ollut lainkaan. Erityisesti mieleen jäivät mehukkaaksi kypsennetyt katkaravut, kevätrullat useammalla kastikevaihtoehdolla, hienosti maustetut simpukat ja tahmaiset, pikkuruiset lihavartaat. 
Anjoyhun ja sen joka sunnuntaiseen brunssiin osuimme vahingossa, mutta onneksi saimme pöydän ilman varausta. Ruoka maksoi 13,90 per nenu, mitä pidimme todella halpana laatuun nähden. Syödä sai niin paljon kuin jaksoi. 
Erikseen tilaten sai cocktailejakin, mikä sopi meille vallan mainiosti. 
Jälkiruokapöydässä oli kauniisti aseteltuja hedelmiä ja kylmäkaapista sopi ottaa kakkuja ja vanukkaita. 

Ravintoloitsijaperheen poika Minh kertoi, että ravintolan nimi Anjoy viittaa ruokanautiskeluun, sillä An tarkoittaa vietnamiksi ruokaa. 

Vastapäätä Anjoyta oli ihana herkkukauppa l'épicerie ja vieressä myös kehuttu brunssipaikka ABC - Allans Breakfast Club.


ORA
Kreutzberg
Ilta Orassa oli leppoisan soljuva, ihanan rento ja täynnä hymyjä. Ruoat oli valmistettu huolella sesonkisesta ja eettisestä lähiruuasta. Makuparit olivat mielenkiintoisia mukavalla, eivät haastavalla tavalla. Mieleen jäi erityisesti riistarillette luumuhillolla ja briossilla. 
Pidimme vanhan apteekin miljööstä lepattavine kynttilöineen ja tarjoilijan tavasta huomioida meitä juhlapäivänämme ilmaisella jälkiruualla.

Iltamme Orassa maksoi 131 euroa, josta ruokien osuus oli 57 euroa. Valitsimme listalta kuusi erilaista annosta jaettavaksi. 

ERNST
Wedding
Juhlaillallisen nautimme ravintola Ernstissä. Itse asiassa koko reissun suunnittelu ja kaupunkikohteen valinta alkoi siitä että halusimme tänne nautiskelemaan.
Ernstissä fiini syöminen oli tehty rennoksi ja nopeasti vaihtuvaksi. Kokit leikkasivat ja kypsensivät loistavia raaka-aineita meidän kahdentoista asiakkaan edessä, toisella puolen tiskiä. Välillä miehet kävivät rupattelemassa vieraaksi tituleerattujen asiakkaiden kanssa ja harppasivat sitten taas lusikoimaan kastikkeita, asettelemaan annoksia ja jakamaan lautasia neniemme alle. 34 pientä, tarkoin harkittua ruokalajia myöhemmin poistumme Berliinin iltaan ylen tyytyväisinä. Erityisesti mieleen jäivät pikkaraiset ruusukaalit, uskomattoman pehmeä kala ja raa'at katkaravut jotka upotettiin ensin kuumaan liemeen ja sitten maustekastikkeeseen. Menu vaihtuu päivittäin tuottajien parhaan tarjonnan mukaan.
Kukkaroa tämä illallinen köyhdytti viinipaketin, alkusampanjoiden ja loppuviinan kanssa meiltä kahdelta yhteensä reippaan 700 euroa. Ruokien osuus tästä oli 370 euroa ja etukäteen laskun yhteydessä maksettavaksi tullut tippi 80 euroa. 
Nyt en pahemmin räpsinyt kuvia enkä varsinkaan tehnyt muistiinpanoja. Jukka on käynyt paikassa aiemmin yksin, siitä voit lukea täältä. Ernst sai ensimmäisen Michelin-tähtensä juuri vierailuviikkomme alussa.

Jukan aiempia hyviä ravintolakokemuksia Berliinistä:
Herz & Niere - ravintola sisäelinfaneille (Kreuzberg)
Tim Raue - ex-jengiläisen kahden tähden paikka (Kreuzberg)
Mogg & Melzer - pastramia Berliinissä (Mitte)

Kukikkaat spelttinäkkärit ja kokkailun iloa

$
0
0
bloggaajien illan tarjosi 
Kotipellon puutarha ja yhteistyökumppanit

Olen sen sanonut muutaman kerran ennenkin ja tuskin tuumaan nytkään viimeistä kertaa: bloggaamisen parasta antia ovat sen kautta tutuksi tulleet ihmiset. Joistakin on tullut niin rakkaita, että he kokkailutilaisuuteen tullessa juoksevat luoksesi avoimin käsin valmiina halaamaan kunnolla. Näin teki kuvassakin koko olemuksellaan iloitseva Nanna kun tuli Mimisin eli Kotipellon puutarhan koolle kutsumaan bloggaajien iltaan Kokkikoulu Espaan. Tuli siellä halattua tuttu jos toinenkin ja turistua vielä useamman kanssa. 

Olimme vastaavassa tilaisuudessa viime vuonnakin ja ilahduimme hurjasti kun saimme kutsun tänäkin keväänä. Kokkimaajoukkueen kapteenin Kristian Vuojärven resepteillä ja ohjeistuksella on hyvä kokata. Viime vuoden tapaan nytkin mukaan oli koottu hienoja Varsinais-Suomalaisia tuottajia ja tuotteita, joiden raaka-aineilla oli helppo onnistua. Tällä kertaa mukana olivat Mimis, Pieni Kalatila, Lihapaja, Sorri, Vakka-Suomen  Panimo Osakeyhtiö ja Vihannespörssi
Meidän porukkamme oli vastuussa raikkaista alkupaloista ja niiden keralla tarjottavista näkkäreistä. Koristimme viimeksimainittuja Mimisin kuivatuilla kukilla (alkuperäisestä reseptistä poiketen) ja mielestämme rouskutettavista tuli näin hurjan kauniita. Näihin helposti leivottaviin näkkäreihin löytyy ohjetta jutun lopussa. 
Rennon ja hauskan kokkailun jälkeen oli mukava istahtaa pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Tarjolla oli viinejä ja Vakka Suomen Panimon oluita, joista pidin erityisesti Prykmestarin Hunajabockista

Menu oli keväisen maukas ja täynnä hienoja makuja, vai mitä tuumaat:
Alkuun nautimme Sorrin salaatteja ja yrttejä kahdella tapaa. Lasista kumosimme kylmää keittoa, joka oli surrautettu salaattimixistä, vihreistä tomaateista ja kurkuista maustaen oivallisesti salvialla ja mintulla. Lautaselta haarukoimme salaattia, josta löytyi salaatinlehtien lisäksi retikkaa ja makurakkauttani kyssäkaalia. 
Seuraavana herkkuna tarjottiin minttusuolattua Pienen Kalatilan siikaa, suolaheinällä maustettua voi-valkoviinikastiketta, hiillostettua kurkkua ja kukkakaalia kolmella tapaa: friteerattuna, pyreenä ja pikkelöitynä. 
Pääruokana herkuttelimme Lihapajan karitsalla, joka oli maustettu islantilaisella Nordic Wasabilla. Annoksessa oli myös valkosipulista mukulaselleripyrettä ja paahdettua mukulaselleriä, sekä kiinansipulia ja wasabinkukkaista kastiketta.
Jälkiruuassa keikoili sitruunaverbena niin valkosuklaamoussen kuin graniten ja kinuskinkin seassa. Sitruuna-valkosuklaacrumble mielenkiintoisti hyvin pehmeää suutuntumaa.

Torstaiseen iltaan poistui hyvin tyytyväinen ja iloinen ruokainnostuneiden joukko monta makuelämystä rikkaampana.

Tässä vielä lupaamani Kristian Vuojärven näkkäriresepti, jota on muokattu vain kukkalisällä.

KUKIKKAAT SPELTTINÄKKILEIVÄT 

20 g hiivaa
2 dl vettä
6 dl spelttijauhoja
5 g suolaa


Mittaa aineet kulhoon ja sekoita hyvin.
(Jätä taikina huoneenlämpöön 10 tunniksi.)
Jos taikina on löysää lisää jauhoja.
Kauli taikinasta pastakoneella ohutta levyä.
Ota muotilla taikinalevystä pyöreitä muotoja.
Siirrä leivinpaperin päälle uunipellille.
Sirottele päälle Mimisin kuivattuja kukkia ja painele niitä kevyesti kiinni näkkileivän pintaan.
Paista uunissa 180 astetta 8 minuuttia. Vahdi tarkasti etteivät ohuet näkkileivät pala.


Hitaat ribsit Jouni Toivasen tapaan

$
0
0
Kevään ensimmäisen grillauksen raaka-aineena toimivat possun ribsit. Resepti löytyi Soppa365 sivustolta ja on alunperin huippukokki Jouni Toivasen käsialaa.

Ribseistä tuli koko perheen mielestä niin hyviä, että niitä on eri lisukkeilla tehty jo parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla lautaselta löytyi grillattuja perunoita ja kasviksia. Toisella kertaa ribsien kanssa tarjottiin colaporkkanoita, joiden maku ei kyllä riemastuttanut meistä ketään. 
Ribsien maustaminen ja valmistus vievät aikaa, joskin ennemminkin odottelun omaisesti  kuin aktiivista kokkailua vaatien. Lämmin suositus näille ribseille! 

RIBSIT KEITTÄMÄLLÄ JA GRILLAAMALLA

1 kg possun ribsejä

mausteseos
 2 valkosipulinkynttä
 1 rkl suolaa
 1 rkl ruokosokeria
 hiukan chilijauhetta
 1 tl savupaprikajauhetta
 1/4 tl mustapippuria myllystä

haudutus-/grillauskastike
3 dl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Aloita tekemällä mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet mortteliin. Lisää muut aineet. Leikkaa ribsit kattilaan mahtuviksi paloiksi, vaikka kolmen-neljän luun mittaisiksi. Hiero mausteseos ribsien päälle. Laita maustetut lihat kattilaan ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia, voivat olla myös pidempään vaikka yön yli. 
Marinoinnin jälkeen, kaada kola ja omenamehu kattilaan. Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 minuuttia. Nosta lihat pois kattilasta ja keittele lientä kokoon, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa maksimissaan 5 minuuttia molemmilta puolilta välillä käännellen. Sivele ribsit kastikkeella vielä grillauksen lopuksi.

Kylmäsavusilakkatahna

$
0
0
Kylmäsavusilakka on ihan loistava tuote! Tykkään toki silakasta muutenkin, mutta kylmäsavustus vie sen maun ja suutuntuman ihan uusille urille ja tekee siitä ikäänkuin luksuksemman.
Piipanojan kylmäsavusilakoita saa toisinaan Nummelan torin kala-autosta. Aina me niiden perään kyselemmekin jos niitä olisi sattunut mukaan. Useimmiten kylmäsavusilakka päätyy mukaan jonkinmoiseen tahnaan, missä sen maku pääsee hienosti framille. Tämän jutun kuvat on otettu viime kesänä, kun teimme ennen paellaa pieniä tapas-tyyppisiä syömisiä Siskot Kokkaa Nellen perheen tullessa kyläilemään. 

Aiemmin kylmäsavusilakoita on yhytetty myös uunivuokaan perunoiden, puolikuivatuiden tomaattien ja kerman kanssa todella maistuvin lopputuloksin. Olen miettinyt josko kylmäsavusilakka tahnaa laittaisi joskus kalaisaan voileipäkakkuun mauksi. 

KYLMÄSAVUSILAKKATAHNA
kymmenelle patonkipalalle

5 kylmäsavusilakkafilettä
1 ½ dl (yhden keltuaisen) majoneesi
½ dl ruohosipulia
3 rkl sitruunamehua (n. puolikas sitruuna)
mustapippuria

ei suolaa lisäksi

Irrota nahka kalasta. Pilko kala pieniksi paloiksi.
Silppua ruohosipuli.
Yhdistä aineet kulhossa.
Tarjoile vaikkapa patonkipalan päällä.

Gluteeniton varsiselleripiirakka

$
0
0
 
En ole mikään erityisruokavalioiden ekspertti. Ystävissämme ja tuttavissamme on minimaalisen vähän ihmisiä, joilla olisi minkäänmoisia rajoitteita syömisen suhteen jos makumieltymyksiä ei lasketa. Kokemukseni ton-ton-ruokien saralta on siis olematon.
Yksi kavereistamme on gluteeniton. Hänen tullessa syömään olemme monesti tehneet luontaisesti gluteenittomia ruokia - esimerkiksi salaatteja, lihapatoja tai wokkia riisinuudeleilla. Kun kutsuimme hänet vappubrunssille jonne halusin leipoa varsiselleripiirakkaa, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa gluteenittoman pohjan kokoonsaattamista. 

Hannan kehuttua blogissaan juustoista gluteenitonta pohjaansa uskalsin lähteä sen osoittamaan suuntaan. Ja hyvä että tein niin! Juustoinen pohja oli mukavan maistuva. Taikina oli helppo käsitellä. Leipoessa tinttanan oloinen taikina ei ollut semmoinen syödessä, vaan kevyen oloinen. Tätä pohjaa voin lämpimästi suositella muihinkin suolaisiin piirakoihin, sillä tyttäremme teki sen kanssa myös juustoisen kinkkupiirakan. 
Miedosti chiliseen varsiselleripiirakkaan löytyi ohje Glorian ruoka & Viini lehden numerosta 3/2019 Sanna Manderin ohjeistamana. Tykkäsimme täytteestä kovastikin! Maukkaat juustot toivat täyteläisyyttä, jota varsiselleri raikasti ja keveytti. Miedot chilit toivat mukavaa jälkipotkua ja syrjää piirakan makumaailmaan. Varsisellerin määrää voisin seuraavaan piirakkaan vielä lisätäkin. Chiliä olisi hyvä maustaa jo pilkkoessa, sillä osan ronklasin pois paistaessa nenän alkaessa kirvellä. 

Tätä teemme toistekin! 

VARSISELLERIPIIRAKKA
gluteeniton
piirakkavuoallinen

gluteeniton piirakkapohja:
200 g (n. 3 dl) vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
50 g voita
½ tl suolaa
50 g voimakasta juustoa raastettuna
1 kananmuna
½ rkl omenaviinietikkaa
n. 3-4 rkl kylmää vettä
voinokare piirakkavuuan voiteluun

täyte:
200-250 g varsiselleriä 
2 vihreää (mietoa) chiliä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria rouhittuna

3 kananmunaa
3 dl kermaa
200 g voimakasta juustoa (esim. cheddar, parmesaani, pecorino)

Mittaa kulhoon jauhoseos, voi pieneksi kuutioituna, suola ja juustoraaste. Nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja omenaviinietikka. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikinasta saa muodostettua kiinteän taikinapallon. Kääri taikina kelmuun. Laita jääkaappiin noin tunniksi. 

Tee täyte. Leikkaa varsiselleri ½ cm paksuiksi tikuiksi. Ota halutessasi siemenet pois chileistä ja maista chilien vahvuus. Pilko chilit. Pehmennä selleritikkuja ja chiliä ruokaöljyssä miedolla lämmöllä pannulla noin viisi minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. 
Sekoita täytteen munat ja kermat keskenään. Lisää raastettu juusto. 

Voitele piirakkavuoka nokareella voita. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle muna-kerma-juustoseos. Asettele - tai minun tavallani ripottele- päälle varsiselleri-chiliseos. 

Kypsennä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes piirakka kiinteytyy ja saa kauniin värin pintaan. Tarjoile hiukan tai kokonaan jäähtyneenä. 

Vappubrunssi

$
0
0
 
Brunssipöytää on ihana koostaa. Rakastan suunnitella millaisia salaatteja, leipomuksia ja makeita väkertää. Brunssipöytä on monesti helpohko koostaa, kun osan ruuista voi vain asetella tarjolle. Tällaisia on esimerkiksi juustot, leikkeleet ja hedelmät. Monipuolinen kattaus on suht helppo saada aikaan, kun miettii tarjottavat niin että ne voi leipoa tai laittaa maustumaan jo edellisenä päivänä. 
Tältä pohjalta kokosimme vappubrunssin, jonka äärelle kutsuimme ystäväperheen. Menusta tuli oikein kiva! Maut osuivat kohdilleen kaikessa, vaikka muutamia juttuja kokeilimmekin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi munkkien sulattamista pakasteesta. Sovimme ystävien kanssa että me teemme ruuat ja he tuovat juomat, jolloin kylääntulijoiden ei tarvitse miettiä mahdollisia tuomisiakaan. Ruuat katettiin ulos terassille, jossa aurinko vähitellen kuori meitä t-paitasille asti.
Lopulta vappubrunssi näytti tältä:

kinkkupiirakka
jättikatkaravut vietnamilaisittain maustettuna
lihapullat
paistetut nakit
munakoiso-halloumisalaatti
avokado-artisokka-fenkolisalaatti
chorizo
ilmakuivattu kinkku
cheddar
brie

tuore ananas
mansikoita
munkit
salmiakki-valkosuklaakarkit

Osaan olen linkannut jo blogista löytyvät ohjeet, salaatteihin ohjetta tulee myöhemmin.

Blogimme muut brunssijutut löytyvät täältä.

Avokado-artisokka-fenkolisalaatti

$
0
0
Tämä salaatti on todella helppo ja nopeatekoinen. Maut ja tekstuurit käyvät hienosti yksiin toisiaan täydentäen. Kermaisen pehmeä avokado, rapsakka ja raikas fenkoli sekä pehmeät, omaa erityistä makuaan tuovat artisokansydämet muodostavat yhdessä oman salaattimakumaailmansa.  (Sulkuihin pitää kirjoittaa että minähän en edes pidä säilötyistä artisokansydämistä, mutta tähän ne kävivät hienosti).

Ainakin meidän keittiössämme uudet salaatti-ideat ovat tervetullutta vaihtelua ja sitä tämä salaatti todella toi.
Ohje on Jonna Vormalan Jäävuoren huippu-salaattikirjasta, josta on meidän keittiöömme poimittu jo monen monta ideaa ja makuyhdistelmää kirjan kolmivuotisen historian aikana. Tämä salaatti tarjottiin osana vappubrunssia

AVOKADO-ARTISOKKA-FENKOLISALAATTI

200 g artisokansydämiä
2-3 avokadoa
1 iso fenkoli
3 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
1/8 tl mustapippuria
1 dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Valuta artisokansydämet lävikössä. Puolita ne. 
Halkaise avokadot, poista kivi. Kuori puolikkaat. Pilko avokado suupaloiksi. 
Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. 
Hienonna persilja.
Kokoa vadille tai lautasille. 
Pirskottele päälle sitruunamehu ja oliiviöljy. Rouskauta myös suolaa ja pippuria. Viimeistele persiljalla. 

Viewing all 903 articles
Browse latest View live