Remote Helsingistä on vaikea kirjoittaa, sillä elämyksestä ei halua paljastaa liikaa. Meille homma toimi hyvin niin, että työkaverin suosituksesta ostimme liput netistä koko perheelle ja talsimme aloituspaikalle Hietaniemen hautausmaalle tarkemmin tietämättä mihin olimme ryhtyneet.
Hautausmaalla saimme allekirjoitettavaksi vastuuvapautuslomakkeen, jonka palautettuamme saimme päähämme kuulokkeet. Sitten jäimme jännityksellä odottamaan mitä tuleman piti.
Lähdimme kulkemaan laumana, tekoälyn tarkasti opastamana Hietaniemen hautausmaalta päätyen Kamppiin. Matkalla opimme jotain itsestämme ja katsoimme Helsinkiä uusin silmin. Tunnelmat kävelyn aikana vaihtuivat hämmennyksestä iloon, pohtivaisuudesta havainnointiin.
Ihan parasta esiteinin ja kymmenvuotiaan äitinä oli se, miten innostuneita lapset olivat reissusta, pian 13 vuotias jopa etukäteen. Tämä on meille nykyään harvinaista herkkua sillä moni asia tuppaa olemaan etukäteen tylsää ja tyhmää. "Mä luulin sen kertovan Hesan historiasta, mutta se ei ollut yhtään mitä kuvittelin. Koko juttu oli yllättävä" jätkänpätkä kuvaili.
Mielenkiintoinen, yllättävä ja ajatuksia herättävä. Enempää en Remote Helsingistä teille paljasta. Tämä on niitä juttuja jotka täytyy vain kokea.
