Ravintola Kuu ja riistamenu

Se oli niitä ensimmäisiä hyytävän kylmiä päiviä. Minun piti kävellä hienosti koostetun Helsinki Noir-näyttelyn jälkeen Töölöön, mutta luihin ja ytimiin pureva naseva tuuli muutama vaivainen lämpöasteen kanssa sai ottamaan ratikkakyydin. Astuessani sisään ravintola Kuuhun kylmyys jäi taakse saman tien. Lämmin tunnelma nappasi syleilyynsä heti, kun kutsuvieraana istahdin bloggajakollegoiden kanssa pöytään maistelemaan riistamenua.

Ravintola Kuu on korttelikapakka, jonka ruoka kallistuu kyllä hieman bistromaista tyyliä hienompaan olematta silti fine diningia. Olemme olleet viettämässä mieheni kanssa täällä hääpäivää ja mieleeni on jäänyt hyvä hinta-laatusuhde mukavalla, mutkattomalla tunnelmalla. Tuo samainen mielikuva syntyi edelleen.

Riistamenun aloitti porvoolaisen Bosgårdin tilan sorsa. Lintu oli siivutettu hieman makeiden, pikkelöityjen vihannesten päälle. Keralla tarjottiin hurmaavaa tryffelimajoneesia. Minulle parasta antia oli kuitenkinohueati rapsakkapintainen mustatorvisienikroketti, joka sopi myös erinomaisesti yhteen tarjotun alsacelaisen Joseph Scharchin alkuviinin kanssa. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin belugalinssejä, savustetun poronsydämen paloja ja kantarellia. Pöydässä päälle kaadettiin silkoisen pehmeää mustajuurikeittoa. Maut soivat yhteen kauniisti. Mielenkiintoista annoksessa on se, että rakennetta toivat juuri sopivan napakoiksi jätetyt linssit. 

Pääruokana komeili hirvirillette, joka harvinaisuudessaan oli minulle mieluinen maistaa. Sarvipään riivitty liha oli laskettu valkopapujen ja kurpitsapyreen päälle. Nyt tekstuuria toivat pavut, joiden kypsyysaste puhututti. Mielestäni ne olivat kuitenkin juuri sopivan kypsiä, eivät raakoja. Kokonaisuus oli suolaisuudessaan todella tuhti, mutta pidin sen syksyisyydestä juuri sellaisena. 

Herkkujuustolan punahomejuusto Metsuri oli suuhuni hyvä lakkahillokkeen kanssa, vaikka yleensä en kylmistä homejuustoista niin välitäkään.  

Jälkiruuaksi meille tarjottiin marinoitua omenaa ja ruskistettua voi-jäätelöä. Omenaviinietikkakinuski jäi mieleen samoin kuin ihana jälkiruokaviini, joka jatkoi omenaisia makuja hienosti.