Hääpäivämatkasyömismuistelomme jatkuu Kööpenhaminen keskusta-alueen, Indre by:n, paikkojen myötä. Ihan matkan kärkeen suuntasimme laukkujenjättämisen jälkeen paljon kehuttuun kauppahalliin, Torvehallerneen.
Kiertelimme halleja ihastellen upeita liha- ja kalatiskejä, runsasta yrttitarjontaa, suklaapuoteja, leipiä ja kaffepullia. Kaikki oli pantu esille simppelisti, mutta houkuttelevasti.
Päädyimme lounastamaan kauppahallin Hallernes Smørrebrødiin. Tämä paljastui loistovalinnaksi! Paikallisen Mikkellerin oluen kanssa alas kulautetut leivät saivat meidät loihtimaan ylistyssanoja makumaailmasta ja suunnittelemaan vastaavia kotiinkin.
Paahtopaistismørren kanssa tarjottiin ihanaa sinappista relissiä, johon oli upotettu suolakurkkua, porkkanaa ja pikkaraisia kukkakaalin paloja. Päälle ripsautetut friteeratunrapeat punasipulit kruunasivat koko setin.
Jälkiruualle suorimme viereisen hallin Lauran leipomoon, jossa nautimme ihanat baakkelsit. Edessä oleva snitte oli kuin keksiversio aleksanterinleivoksesta. Viiksimukien kanssa sai otettua hyvin vakavahenkisiä kuvia häämatkalaispariskunnasta.
Lähellä Nyhavnia, Holbergsgadella, oli ihana ihana kahvila-ravintola Holberg no 19. Nautiskelimme täällä vain pari viinilasia, mutta ympärille vilkaistessa näimme herkullisenoloisia salaatteja ja muita settejä. Hinnat näyttivät olevan hyvinkin kohtuullisia Täällä olisi aivan hyvin voinut syödä jos ei olisi ollut muita varauksia. Parasta paikassa oli silti Almodovarilainen tunnelma, joka sai hymyilemään väkisinkin. Kanta-asiakkaat olivat ihan loistavia hahmoja ja koko ajan kuultu tempperamenttinen espanjan kieli oli ihan ässää.
Samalla kadulla sijaitsee myös Galleria Eros, joka tietysti passaa käyntikohteeksi varsinkin hää(päivä)matkalaisille.
Perinteikkäät nakkisämpylät hotkaisimme dop:n kojulla, joka käyttää luomuraaka-aineita. Sämpylä oli mukavan rapsakka ja nakissakin makua, mutta yhtäkaikki – nakkisämpylä ketsupilla ja sinapilla.
Ihan keskustassa, Strogetin varrella, sijaitsi sisustukseltaan karkkimainen Royal Cafe. Meitä (tai rehellisemmin sanottua minua) houkutteli paikkaan smushit, jotka ovat sushikokoisia smørreja. Palat olivat kauniita kuin mitkä, mutta mielestämme ylihinnoiteltuja. Makua pikkaraisissa ei ollut ollenkaan kauppahallin vastaavien vertaa.
