Kun kirjoitan tätä, hiipii huulilleni hymy ja mieleen ilo sekä kiitollisuus. Saimme nimittäin lauantaina vieraaksemme melkein 50 ystävää ja kaveria, kun juhlimme 10-vuotiasta avioliittoamme. Ilta sisälsi paljon tanssimista, syömistä ja juomista, muistelua ja turinaa. Eilen väsytti kovasti, mutta niinhän kunnon kemujen jälkeen kuuluukin!
Paikkana juhlissamme oli Vihdin Pirtti. Se sopi meidän käyttöömme täydellisesti. Pirtti sijaitsee omassa rauhassaan, kauniilla paikalla järven rannalla. Vuokrasimme setistä kaikki rakennukset, jolloin halukkaat pystyivät jäämään yöksi juhlasalista erilliseen rakennukseen. Keittiössä oli hyvät ammattitason uunit, astianpesukoneet ja suuret kattilat ja vuuat. Astiat ja ruokailuvälineet riittivät meidän porukalle mainiosti.
Juhlissamme ohjelmana oli videokooste avioliittopussailuista, bändin soiton tahdissa tanssimista ja saunomista avantouinteineen. Muuta ei tarvittu, koska vieraamme olivat rennonletkeää porukkaa. Aloitimme kemut jo kahdelta päivällä ja ne jatkuivat pitkälle yöhön.
Teimme kaikki ruuat itse. Tuumasimme jossain vaiheessa perjantai-iltaa Jukan vaivatessa sämpylätaikinaa ja minun paistaessa neljättä kiloa jauhelihaa, että ollaan me aika hyvä tiimi tekemään kun sille päälle satumme. Ruuat oli etukäteen testattu ja hyväksihavaittu, sillä toki halusimme tarjota vieraillemme jotain hyvää. Määriä oli silti hurjan vaikea arvioida ja esimerkiksi valtavan keittomäärän maustaminen on hiukan toista kuin kattilallisen makujen passaaminen. Haluan silti uskoa että onnistuimme aika hyvin.
Alkupalana tarjoiltiin luuydinliemeen keitettyä, tähtianiksella ja timjamilla maustettua syvänmakuista sipulikeittoa. Keltasipuleina käytimme Vierelän luomutilan hurjan kauniita sipuleita. Loppusilaus keitton lorautettiin konjakkipullosta. Keitto tarjottiin samaan tapaan kuin aikanaan häissämmekin eli tarjoilijat pistivät täysiä lautasia eteenpäin pöydän päästä.
Pääruokana oli simppelisti lasagnea. Haimme siihen juhlavuutta hauduttelemalla pitkään luomunaudan jauhelihaa ja raastamalla valkokastikkeen sekaan itävaltalaista lehmänmaitojuusto Alpzirleriä. Lasagnen kanssa tarjosimme vihersalaattia, joka oli sekoiteltu pinaatista, jääsalaatista ja salaattisekoituksista.
Jälkiruokapöydästä löytyi kolmea erilaista juustoa: Chevrette vuohenmaitojuusto Hollannista, Polder Goldlampaanmaitojuusto Hollannista ja Der Scharfe Maxx lehmänmaitojuusto Sveitsistä. Juustojen kanssa sopi ottaa myös varsiselleri-omenahilloa. Makeaksi leivoin aleksanterinleivoksia ja juusto-suklaapiirakkaa. Nämä sai kulauttaa alas portviinin, jallun ja/tai kahvin kera.
Vaikka teimme ruuat itse, emme missään tapauksessa halunneet viettää juhlissa aikaa keittiössä. Toisaalta taas halusimme tarjota syötävät posliinilautasilta. Tutun suosituksesta saimme paikalle avuksi kaksi oikein ahkeraa ja pätevää naisihmistä, joiden tarjoilun, tiskaamisen ja blokkaamisen ansiosta me saimme nautiskella juhlapäivästämme.
Ruuan jälkeen juhla-apurimme hoitivat baarin puolta, josta sopi hakea juomaa.
Illalla tarjoiltiin sämpylän välissä luomupossun kaslerista muhitettua nyhtöpossua kaaliraasteen ja barbeque-kastikkeen kera. Tämä oli ainoa ruoka joka loppui kesken, mikä tietysti oli harmi. Loppuminen taisi johtua siitä, että osa lastasi lautaselleen pelkkää lihaa, kun me olimme laskeneet menekin sämpylänsisääntunkemisen mukaan.
Juomien kulutus sen sijaan oli laskettu ihan liian yläkanttiin, mutta parempi sekin kuin että juomat olisivat loppuneet.
Kaikki onnistui aivan loistavasti ihanien vieraiden, osaavien tarjoilijoiden ja siivoamisessa auttaneiden ystävien myötä. Olemme kovasti kiitollisella ja iloisella mielellä! Josko seuraavat vastaavat kekkerit voisi pitää vaikka viidentoista avioliittovuoden kunniaksi?