Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa ollessa halusimme viikonlopuksi jonnekin muuallekin ihan vain kokemuksen vuoksi. Pohdimme aluksi tunnin lentoa Phu Quokin saarelle, mutta jostain syystä into sinne menoon hiipui. Sen sijaan innostuimme kovastikin Vung Taun rantakaupungista. Se on paikka, jonne Ho Chi Minh Cityn asukkaat lähtevät viikonlopun viettoon. Innostuimme lisää kun kuulimme että Vung Taun kaupunkiin on mahdollista matkata hydrofoilaluksilla. Ainoa tällä hetkellä moista kuljetusta tarjoava yhtiö on Vinaexpress, muut kaksi puljua ovat hyllytettynä turvallisuussyistä. Puolentoista tunnin matka jokea pitkin maksoi vain 24 euroa per suunta koko neljän hengen perheeltä. Perjantaina menimme puoli tuntia ennen lähtöä satamaan ostamaan liput, mutta sunnuntaina varasimme liput paluumatkalle etukäteen netistä koska paikat viimeisiin vuoroihin täyttyivät uhkaavasti. Meno hydrofoilaluksella oli tasaista ja mukavaa. Tarjolla oli limsoja ja olutta pienen naposteltavan kanssa erillisestä maksusta.
Vung Taun satamasta otimme taksin Leman Cap Resortille. Olimme pari päivää aiemmin lähettäneet tarjouspyynnön hotelliin ja saimme huoneen lopulta edullisemmin kuin mitä netissä löydetty hinta oli. Infinity uima-allas oli upeampi kuin olimme ajatelleetkin.
Hotellihuonekin oli todella makea. Keskellä huonetta oli iso, hyvä parisänky, jonka takana oli poreamme ja edessä korkeat lasi-ikkunat joista näkyi upeasti merelle.
Muuten hotelli ei oikein vastannut odotuksiamme kolmen tähden resortista. Lasten yhteissänky oli patja lattialla. Aamupalaa kerrottiin tarjottavan puolikymmeneen asti, mutta saapuessamme paikalle vähän ennen yhdeksää melkein kaiken kerrottiin olevan loppu koska asiakkaita oli ollut aamulla niin paljon. Sunnuntaina tarjolla oli tämä vajaavainen buffet-aamiainen, lauantaina ja muina päivinä tilauksesta sai pho-keittoa, munia ja paahtoleipää sekä makkaraa ja kahta smoothieta. Jukan naputtelun jälkeen kahvikonetta ei saatu enää elvytettyä. Hotellin kerrotaan olevan vuoden vanha, mutta yleiset tilat ja käytävät olivat niin nuhjaiset ettei se ole mahdollista. Päättelimme että hotellia on ehkä laajennettu tuolloin ja samalla nimi muutettu. Hotelli on kovasti portainen, joten rattailla tai huonoilla jaloilla kulkeville paikka on hankala.
Vung Tau-viikonloppuna oli todella kuuma, arviolta 35 astetta. Hiki virtasi ihan altaalla maatessakin ja aurinkorasvaa piti hölvätä palamisen estämiseksi reilusti. Olimme miettineet etukäteen kiipeävämme mäelle Jeesus-patsaan hartioille katsomaan upeaksi kuvattuja näkymiä tai käyvämme asemuseossa apinatarhoineen. Kuumuuden melkein sulattaessa meidät suunnitelmat typistyivät mäen laella olevaan Cloud Lake eco-tourism puistoon.
Se oli kyllä ihan hauska paikka! Mäelle matkattiin korihissillä. Perillä oli eläimiä esillä aitauksissa, hiukan tökerö 5D leffa, huvipuistolaitteita, eläinesityksiä tiettyyn (meille liian myöhäiseen) kellonaikaan ja pieni vesipuisto. Me emme olleet ymmärtäneet ottaa uimavehkeitä mukaan, joskin paikanpäältä niitä olisi voinut myös vuokrata tai ostaa. Hauskin juttu puistossa oli ehdottomasti raidekelkka. Hämmentävin lie seimi-kuvaelma luolassa. Huvittavaa oli, että seimessä makaava Jeesus oli lähinnä 6-vuotiaan kokoinen ja oloinen. Eipä joulupukkipatsas kelkkoineenkaan oikein istunut vietnamilaiseen maisemaan.
Lipun hintaan sisältyi sekä korihissimatka että kaikki huvitukset puistossa, vaikka nettisivuilla onkin vanhentunutta tietoa että huvituslaitteisiin olisi eri maksu.
Puistosta oli makeat näkymät Vung Taun kaupunkiin.
Vung Taussa ollessa kävimme tapojemme vastaisesti kahtena iltana samassa ravintolassa, sillä se hurmasi meidät mauillaan ensimmäisenä iltana. Tästä lisää myöhemmin omassa jutussaan. Sen verran paljastettakoon, että koimme ihan uuden tavan nautiskella pehmytkuorirapua ja Jukka suorastaan rakastui tähän yhdistelmään.
Ravintolasta pois takseillessa näimme useita kaveruksia, rakastuneita pareja tai jopa kokonaisia perheitä kokoontuneena piknikinomaisesti ruokailemaan Quang Trung- ja Ha Long rantakatujen kaiteelle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, tämä olisi ollut mukava illanviettotapa joko omilla eväillä tai liikkuvien katuruokakojujen annista nauttien.
Vung Tau oli meille oikein mainiota vaihtelua. Puolitoistavuotta aiemmin olimme Phan Thietissa ja Mui Nessa, jonne matka kesti bussilla viisi tuntia Ho Chi Minh Citystä. Nyttemmin uuden moottoritien rakentamisen myötä matkankesto lie kuitenkin lyhentynyt. Vung Tau-kokemusta rikkaampana matkaisimme ehdottomasti ennemmin tänne, sillä matka on paljon lyhyempi ja kevyempi eikä tarjonta nopean tutustumisen jälkeen paljon poikkea. Korkeuserot tekivät maisemasta vaihtelevan ja kivan. Vung Taun eduksi mainittakoon sekin, että Phan Thietin venäläiskyltit loistivat nyt poissaolollaan. Tunsi siis todella olevansa Vietnamissa, ei venäläisten Kanarialla.
Meille jäi vahva tuntu siitä että Vung Tauhun tullaan matkaamaan vielä uudestaan.