Minulle Pariisin paras tunnelma löytyy Montmartrelta. Fiilis siellä on jotenkin leppoisa ja viipyilevä, paremmin en osaa sitä kuvata. Montmartre on täynnä turisteja, mutta mitä siitä. Sekaan mahtuu kyllä. Siskosreissulla kulutimme puoli sunnuntaita kävellen pitkin kukkulan katuja. Välillä istahdimme lasilliselle, toisinaan syömäänkin. Sacre Coeurin portailla nuoret soittivat Raphael McTellin "Streetsof London"-biisiä. Ihastelimme taiteilijoiden työskentelyä Place du Tertrellä ja katusoittajien iloa useammallakin kulmalla. Aurinko paistoi ja hymy oli herkässä. En aio sen kummemmin puhua puhki ihanaa päiväämme, vaan annan kuvien puhua puolestaan.
Aiemmalla Pariisin reissulla olen kierrellyt Amelie-elokuvan paikkoja, joista monet sijoittuvat juurikin Montmartrelle.