Tämän reissun alkusysäys ei ollut iloinen. Se kuitenkin näköjään tarvittiin, jotta lähdimme matkaan. Nuoremman pikkusiskoni haave on jo pitkään ollut päästä Pariisiin ja sinne me suuntasimme pitkälle viikonlopulle kolmen naisen voimin.
Siskoille Pariisi oli aivan uusi paikka. Minä olin kaupungissa kolmatta kertaa, joskin ensi kertaa ilman lapsia. Laiskanleppoisat päivämme yhdessä kuluivat ihan liian nopeasti! Tallailimme pitkin katuja, suhasimme metrolla, otimme lasillisen siellä täällä ja tuolla. Ihastelimme niska väärällään parvekkeita ja koristeellisia rakennuksia. Herkuttelimme ankalla, simpukoilla ja macaroneilla. Kuvasimme kukkivia puita ja hotellin ikkunasta avautuvaa kaupunkimaisemaa. Kävimme katsastamassa nähtävyyksistä niin kirkkoja kuin Moulin Rougenkin. Pysähdyimme hyväksi toviksi kuuntelemaan katusoittajia. Ihastelimme lämmintä aurinkoa ja ranskankielen kuulemista. Tiirailimme terassin ohi tallustavia ihmisiä, ihmettelimme Montmartren taiteilijoita ja juttelimme korutaiteilijan kanssa. Pelästyimme yöllistä palohälytystä joka paljastui onneksi turhaksi. Lauloimme AdeleaSeinen rannalla. Nauroimme, joimme, söimme ja pikkuisen itkeä tirautimmekin. Sanalla sanoen siis nautimme toistemme seurasta ja Pariisista koko sydämellämme!
Kävimme lauantaina ihanalla illallisella Oka:ssa. Siitä myöhemmin lisää.
Kiitos siskot reissusta. Olette superrakkaita!