Palataan vielä hetkeksi kesäreissuiseen Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin, ihan vaikka itsekidutuksenkin merkeissä (kun hytihyti-kelit ovat taas saavuttaneet Pohjolan).
Siitä ei vaan saa tarpeekseen. Katuruuasta Saigonissa. Onneksi sitä on joka puolella jos jonkinmoista.
Ben Than marketin viereisillä iltakojuilla söin kokonaisena grillattua sammakkoa, jolla oli söpö peppu. Maistui kovin kanamaiselta, mutta yllättävän mehukkaalta.
Tämä setä myi meille mopostaan kuivattuja mustekaloja, kun istuimme olusilla ravintolassa, joka päivisin toimi mopoparkkina.
Kuivatut mustekalat kuumennettiin ensin mopon perässä olevassa "grillissä".
Sitten mustekalapalat vedettiin mankelin läpi.
Tältä rouvalta sen sijaan ostaisin koska vaan kevätkääryleitä. Kolme ihanan katkarapuista ja reilun kokoista käärylettä sekä pussiin pakattu soosi maksoivat noin 60 centtiä. Hoisin-pohjainen kastike oli niin hyvää, että säästin sitä laukun pohjalla Jukallekin maistettavaksi.
Lunch lady jäi viime reisulla kokematta, mutta nyt päätimme keretä sinnekin. Oli ihan pakko, sillä itse Sopan Hanna ja joku Anthony Bourdainkin on sitä kovasti suositellut. Ruuanlaittajien hyörinää ja pyörinää oli hauska seurata ympärillä.
Meille kokemus ei ollut mikään ylimaallisen hieno, mutta todella hyvä kuitenkin. Alkuun eteemme tuotiin tuoreita kevätkääryleitä ja friteerattuja katkarapuja. Paikalliset eivät näitä ottaneet emmekä me osanneet niistä kieltäytyä. Ja miksi olisimmekaan, hyvästä ruuasta. Ystävällinen henkilökunta näytti meille mitä dipata mihinkin. Pian sain eteeni myös päivän keittokulhon, joka oikein soositettuna oli todella maukasta.
Siinä Lunch Ladyn kojulla istuskellessa meitä nauratti, että toiset tekevät taksireissuja temppelien ja muiden nähtävyyksien perään, me takseilemme ruuan perässä.
Mistäpä ei kebabia saisi?
Kiitos hyvästä ruuasta!
Täältä löytyy edellisen Saigoninreissun katuruokakokemuksia.