Viikko sitten perjantaina kilistelimme Jukan kanssa ylellisesti ihanan kuivalla, tyylikkäällä Bollingerin rosé samppanjalla*. Kahdestaan. Tampereella. Juhlistimme koko viikonlopun kestävällä kaksinololla 11-vuotista avioliittotaivaltamme. Ja mikäs juhlaviikonlopun paremmin aloittaisi kuin sampanja!
Meillä on tapanavuorovuosittainjärjestää jotain ohjelmaa suuren päivämme kunniaksi yllätykseksi toiselle. Viime vuonna tosin juhlittiin pyöreitä vuosia kavereiden kesken ja sitten karattiin hääpäivämatkalle Köpikseen. Tänä vuonna oli minun vuoroni vastata järjestelyistä. Jätettyämme lapset hoitoon mummulaan Jukka sai vasta tietää mitä kaupunkia kohti kurvataan ja sen jälkeen ohjelma paljastui miehelle tipottain. Voitte uskoa kun meistä oli kyse, että Mansen keikka oli aika nautinto- ja syömäkeskeinen.
Tampere on sen verran kiinnostava ravintolatarjonnaltaan, että valinnanvaikeuttakin ilmaantui. Varsinaiseksi juhlapäiväksi valitsin illalliskohteeksi ravintola C:n, joka on ollut haaveissa jo pitkään. Se oli oikein onnistunut valinta! Perjantaina kävimme herkuttelemassa Hella & Huone ravintolassa, jonka ruoka valloitti, mutta hitaus ei. Jukka halusi lauantailounaalle nuoruusvuosiensa suosikkikebabiin nimeltä Punjab, jossa mies tarkkaan punnitsi ovatko maut vielä entisensä. Näistä kaikista paikoista lisää myöhemmin.
Kävimme kiertelemässä myös Tampereen kauppahallia, jossa istahdimme 4vuodenaikaa-ravintolaan lasillisille. Kebabsyistä tarkoituksenamme ei ollut syödä, mutta kun viereisen pöydän mies niin vuolaasti kiitteli juuri tämän päiväisen ranskalaisen kalakeiton makua, meidän oli pakko sortua yhteisen lautasellisen verran. Mies kertoi kuitenkin syöneensä tämän samaisen keiton yli 30 kertaa. Ja se oli hy-vää!
Juustoinen leipä, aioli ja kalaisat maut saivat aikaan ihan mielettömän hienon kokonaisuuden, jota lasissa väikkynyt riesling komppasi upeasti. Eikös hääpäivään sovikin hyvin kaksi lusikkaa ja yksi keitto?
.jpg)
Pyörähdimme myös Keittiöelämää herkkukauppassa. Pieni puoti sisälsi aivan ihania tuotteita ja todella asiantuntevaa palvelua. Omistajamyyjän kanssa oli hauska jutella ruokakulttuurista noin ylipäätään ja tehdä samalla pieniä ostoksia hurmaavasta valikoimasta.
Lauantain ohjelmaksi olin varannut Les Miserables-musikaaliliput Tampereen Teatteriin. Ensin ajattelin musikaalin olevan mahdollisimman epäsopiva romanttiseen päivään, mutta tarina kääntyi lopussa onnellisesti häiksi.
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä jätimme vielä aamupalalta makeapalalle tilaa ja kurvasimme Pyynikin näkötornille kuuluisille munkkikahveille. Munkit tosiaan olivat hyviä, kahvi nyt ei niinkään.
Aivan ihana viikonloppu makujen, fiiliksen, touhujen ja tietty pusujen vuoksi. Minne tie vie ensi vuonna?