SILLÄ SIPULI

Rakastamme syömistä, rakastamme yhdessä syömistä ja rakastamme yllätyksellistä syömistä vaikka tuntemattomienkin seurassa. Nämä kaikki yhdistyivät hauskalla tavalla lauantaina Hiisi Homes:n pop up ravintolassa Nummelassa. Kerrankin pääsimme kunnon ravintolaan pyörillä!

Pop up ravintolan kokkeina häärivät ravintola Fisken på Diskenistä tutut Mikko Pakola ja Joona Lehto. Taitavat nuoret miehet ovat olleet myös kahmaisemassa olympiahopeaa Suomen kokkimaajoukkueessa. Avukseen he olivat saaneet Konsta Karvosen. Raaka-aineina kokit käyttivät paikallisia tuotteita ihan Vihdistä tai lähiseuduilta. Nuoret miehet olivat käyneet tutustumassa tiloilla ja panimossa maistellen ja suunnitellen. Myös Nummelan torilta ja Reko-jaosta oli haettu inspiraatiota ja raaka-aineita. Menun rakentumista oli hauska seurata pop up-tapahtuman facebook-sivulta.

Osasin odottaa todella hyvää ruokaa, sillä olen syönyt Mikon kokkailuja aiemminkin, myös Tukholmassa. Silti kokonaisuus pääsi yllättämään positiivisesti kekseliäisyyden ja makuharmonioiden suhteen. Paikalliset kasvatetut raaka-aineet ylpeilivät lautasella metsän aarteiden kanssa sulassa sovussa. Arvostamamme tuhlailematon kärsästä saparoon-ajattelu oli myös hyvin esillä raaka-aineiden käytön suhteen: possusta esimerkiksi oli käytetty nahkaa ja verta ribsien lisäksi, sipulinkuoret taas toimivat myös koriste-elementtinä tarjoilussa.

Juomina tarjoiltiin lohjalaisen pienpanimon Top Fuelin siideriä ja olutta sekä Charles Smithin viinejä.

Ruokapäydät oli katettu huoneisiin, jotka normaalisti toimivat itsepalveluhotellin makuuhuoneina. Siellä me sitten istuimme kolmen ennestään toisilleen tuntemattoman pariskunnan kanssa yhteisellä illallisella vaihtaen kuulumisia matkailusta, ruuasta, vauvoista ja vaikka mistä. Tunnelma oli mutkattoman rento heti alusta asti ja aika kului hurjan nopeasti yhdessä nautiskellessa.

Illallinen alkoi makupaloilla Vihdistä. Ne tarjoiltiin yhdessä Top Fuelin suodattamattoman omenasiiderin kanssa. Maistiaiset tarjottiin lautasilta, joita pistettiin kiertämään pöytäkunnan kesken. Makupaloista löytyi neljä aivan erilaista herkkua, joiden paremmuusjärjestykseen pistäminen oli kohdaltani tosi hankalaa, enkä lopulta sitä edes yrittänyt. Marinoitu sipulikuppi kylmäsavuhauella kohosi Jukan suosikiksi. Ruisnäkkärin päältä tarjoiltiin karitsan maksasta ja kiveksistä tehty mousse yhdessä puolukoiden kanssa. Puffautetun siannahan päälle oli tipluteltu sianverta ja misomajoa. Inkoon puuro oli melkeinpä makea kun se tarjottiin raparperin ja rapsakan jäkälän kanssa. Alku lupasi todella hyvää, eikä lupaus jäänyt kuoreksi, päinvastoin!

Seuraavaksi saimme eteemme vihtiläistä pataleipää ja ihanaa levitettä, jossa oli yhdistetty ruskistettua voita ja vahvaa herukan makua.

Tartarin suurina ystävinä olimme hurjan iloisia, kun Illlilän tilan karitsan ulkofile tarjottiin juurikin tartarina. Lautaselta löytyi myös oivallisesti paistettua kateenkorvaa, kaalia ja röstiperunaa.

Seuraava annos nauratti psykedeelisen lautasensa ansiosta. Siihen oli aseteltu sous vide-kypsennettyä Ajopään tilan keltuaista, ihan muhjuksi kypsennettyä purjoa ja suppilovahveroita. Päälle raastettiin fermentoitua nuorta männynkäpyä.

Viimeinen suolainen lautanen sisälsi Ollikkalan possua oljilla savustettuna, korva- ja saparomysliä sekä sorkista keitettyä kastiketta. Ne mitä ensin katsoin tyrnimarjoiksi, olivatkin lanttu- ja porkkanahelmiä. Samoja juureksia löytyi annoksesta myös kauniinkeltaisena pyreenä. viimesilauksen annokselle antoivat kuusenkerkät.

Tässä vaiheessa iltaa oli jo sopivan täysi olo, joten oli mukava siirtyä makeiden annosten pariin.

Jälkiruokana meille tarjoiltiin omenaa monella herkullisella tavalla, mm. granitena ja hunajalla maustettuna jäädykkeenä. Mallastikut koristivat annosta jota pöydässämme tuumattiin sitä myöden lumiukoksi. Annos esitti kuulemma kuitenkin huonosti leikattua omenapuuta. Ilmankos oli niin tutun näköinen!

Illan ainoa notkahdus oli katajafudge, jonka rakenne oli paremminkin nallekarkkimainen kuin fudgemainen. Mustikkamarmeladit varpukoristeineen olivat sen sijaan napakan kirpsakoita. Niihin oli hyvä päättää hauska ja herkullinen ilta.

Ilta maksoi kokonaisuudessaan kahdelta 124 euroa ollen siis hurjan edullinen.

Tällaisia kokisin mieluusti jatkossakin pyöräilymatkan päässä kotoa.

Heleats:n juttu samaisesta tapahtumasta löytyy täältä.

kaupallinen yhteistyö ARLA

Ihastuin heti dippiretiisien esillepanoon kun näin ne uusimmassa Glorian ruoka & viini-lehdessä. Tuumailin että haluan kokeilla moisia pikimmiten. Päädyin erilaiseen makuyhdistelmään, jonka totesimme maistaessa loistavaksi. Täyteläinen jogurtti, pehmeän makea lakritsi, rouskuvat pähkinät ja lempeän kirpsakat retiisit muodostivat keskenään hyvin yhteensointuvan, hauskan makukombinaation.

Dippiretiisit oli helppo ja vaivaton koota.

Syöminen oli hauskaa hommaa! Punaisen juureksen jogurttiin dippailtua ja syötyä kauhoimme naattien avulla loput lakritsiset jogurtit lasista suuhun sormia jälkinuoleskellen. Tämä esillepanotapa ei liene ihan fiineihin juhliin sopivaa, mutta rentoihin kemuihin tämä passaa paremmin kuin hyvin!

Jos löydät kaupasta vain nahistuneita retiisejä niin ei hätää. Vapauttamalla juurekset ahdistavasta kuminauhaniputuksesta ja laittamalla ne kahdeksi tunniksi lillumaan jääveteen jääkaappiin saat terhakkavartisia retiisejä.

Me käytimme jogurttina yhteistyökumppanimme Arlan turkkilaista jogurttia sen täyteläisyyden vuoksi. Laktoosittomuus sopii myös kaikille meidän perheessä. Arlan Lempi jogurtteihin kuuluvat myös islantilainen ja kreikkalainen jogurtti. Niitä käyttämällä makuun saa erilaisen vivahteen. Rasvaprosentti laskee kahta viimeksimainittua käyttämällä kolmesta kuuteen.

LAKRITSISET DIPPIRETIISIT

4 lasillista

8-12 retiisia naatteineen

jogurttipohja

2 dl Arla Lempi turkkilainen jogurtti, laktoositon

½ limen raastettu kuori

½ tl suolaa

hiukan mustapippuria

lakritsi-pähkinämuru

40 g (5 palaa) Kouvolan lakritsia

½ dl cashewpähkinöitä

½ dl seesaminsiemeniä

ripaus suolaa

Huuhtele retiisit naatteineen. Laita kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle.

Sekoita jogurttipohjan ainekset keskenään. Annostele neljään eri lasiin tai matalahkoon astiaan.

Pilko lakritsipalat pieniksi. Rouhi myös cashewpähkinät pieniksi. Sekoita lakritsi- ja pähkinäpalat seesaminsiementen kanssa. Lisää ripaus suolaa. Sekoita. Annostele lakritsi-pähkinäseos jogurttipohjien päälle.

Asettele tähän päälle retiisit.

Halutessasi voit laittaa erilliseen kulhoon tarjolle myös ekstraretiisejä lisädippailua varten.

Herkullinen, kekseliäskin ruoka ja mutkaton tarjoilu yhdistettynä kauniiseen ympäristöön tekivät perheemme ravintolaillasta Paju Villassa rennon, hauskan ja uusimishalua herättävän.

Paju Villa sijaitsee Nõmmen alueella, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta . Sitä ympäröivät valtavan kokoisset omakotitalot puutarhoineen. Ravintola on ulkomuodoltaan jyhkeän kaunis. Sisältä paikka henkii seesteisen siistillä tavalla lunkia tunnelmaa. Ravintola houkuttaa monenlaisia asiakkaita. Pöytien ympärillä istuu pariskuntia yhtä lailla kuin suurempia aikuisseurueita ja lapsiperheitä.

Paju Villa on samaa ravintolaperhettä jo käymiemme OKOn (joka on sittemmin muuttanut), Tuljakin ja NOAn kanssa. Kokoelmastamme puuttuu vain NOAn Keittiömestarin sali, mutta siitä ei nyt sen enempää. Odotukset ravintolan suhteen olivat melko korkealla ja ne täyttyivät komeasti!

Istahdettuamme aurinkoiseen pöytään otin heti gin & tonicin itselleni uudesta ginistä. Se oli Muhun saarella tislattu ruispohjainen suodattamaton Mohn poppy gin. Gini saa nimensä Muhun saaren vanhasta kutsumanimestä ja giniä maustavista unikonsiemenistä.

Ruokalista kiinnosti monelta osin. Päädyimme lopulta keittiömestari Joonas Koppelin neljän ruokalajin yllätysmenuun. Olimme lopulta valintaamme oikein tyytyväisiä. Jukka joi kuskina alkoholitonta olutta, minä siemailin osuvasti suositeltuja viinejä ja lapset mehuja kauniista pulloista.

Alkuun meille tuotiin todella hyvää hapanjuurileipää, parmesaanilla hunnutettua voita ja oliiviöljyä balsamicolla.

Seuraavaksi keittiö tervehti meitä satakerroksisella kanannahkakeksillä, joka oli raksahtavan rapeaa. Se nautiskeltiin majoneesin kanssa herättelemään ruokahalua.

Ensimmäisenä pääruokana pöytään nostettiin illan upeimmaksi noussut annos, jossa tomaattinen sahramirisotto kohtasi pekoniin käärityt katkaravut. Makeahko risotto ja miedosti savuiset, suolaiset äyriäiset muodostivat vastustamattoman hienon makuparin. Tyttäremme ei makuun juurikaan ihastunut, joten saimme Jukan kanssa haarukoida ruuan loppuun. Tytsy tilasi sitten veljensä tapaan juustoisen kinkkupastan lastenlistalta. Veli söi myös kananugetit.

Meidän menumme alkoi suolatulla siialla, joka oli peitetty kauniisti ohuella retikkakiekolla. Annoksesta löytyi lisäksi kurkkua ja ehkä hiukan yllättävästikin keitettyjä viiriäisenmunia. Kokonaisuus oli heleän kaunis, myös suussa.

Paju Villan savustettu tartar oli hauskasti piilotettu karhanlaukkalehtien alle. Tämä oli annos jonka todella toivoimme löytyvän menusta. Onneksi meitä lykästi!

Lampaan sisäfile tarjottiin läpikypsänä aika eleettömällä esiinpanolla. Maku olikin sitten kaikkea muuta kuin eleetön! Melkein palaneet lehtikaalit, paksutahnaiseksi kokatut valkosipulit, minimaissit ja lammas muodostivat yhdessä kastikkeen kanssa upean kokonaisuuden.

Menun päätti "kaikkea suklaasta", joka tuhtiudessaan oli nimensä väärti. Minua jäi mietityttämään jälkiruokalistalla ollut "briossi, munakoiso ja kahvi", mutten millään jaksanut ottaa enää toista makeaa.

Poitsumme otti jäätelöpallon samalla kun tyttäremme otti jo temppuiluvideoita ravintolan pihamaalla.

Ravintola Paju Villa oli ennenkaikkea tyylikäs, mutta samalla myös rento ruokapaikka. Ruuat olivat kautta linjan maistuvia ja mietittyjä. Tarjoilu oli asiantuntevaa ja mutkatonta. Lapsia kohdeltiin asiakkaana arvostavasti. Pihalla olisi ollut lasten kiipeilyteline malttamattomammille ja hiukan pienemmille muksuille.

Iltamme maksoi 180 euroa, josta 110 euroa meni ruokiin.

Suosittelemme lämpimästi ravintola Paju Villaa kun etsit Tallinnassa hyvää ravintolaa.

***
Tämä juttu löytyy myös blogimme MATKAT-välilehdeltä, josta löytyy kaikki reissujuttumme. Tallinnasta tarinoita on kertynyt jo 20, koko Virosta 31.

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.

Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut.

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin.

Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä.

Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita.

Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.

Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa.

Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.

Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa.

Suurinta elämässäni on olla äiti.

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin,

niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää,

sitä edellisenä ei.

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti.

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle.

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa.

kaupallinen yhteistyö ARLA

Minä selailen usein keittokirjoja inspiraation toivossa. Bloggaajalle luulisi netin olevan ensisijainen uusien ideoiden lähde, vaan eipä ole. Tosin netistä tulee heti vastaantullessa talletettua kiinnostavat ohjeet omaan kansioonsa, jonne ne kyllä turhan helposti myös uppoutuvat.

Selasin tuossa yhtenä päivänä Sabrina Ghayourin kirjaa Persiana, joka on täynnä minulle uudenmoisia, houkuttelevia ruokia Lähi-idästä. Siellä silmäni nauliintuivat helppoon kurkku-jogurttikastikkeeseen, johon yhdistettiin myös tuoretta tilliä ja valkosipulia. Reseptin helppous ja kesäisyys alkoi heti houkuttamaan, varsinkin kun kauppalistalla oli jo muikkuja.

Yllätyksekseni luin, että tätä jogurttikastike cacikia tarjoillaan turkkilaisissa ravintoloissa aina grillatun lihan kanssa. Suomalaisena yhdistin makumaailman helpommin kalaa tai kasviksia, mutta tätä pitää ehdottomasti kokeilla myös lihalle - sitten tietää miten se kombinaatio osuu omaan makuhermoon.

Koska cacikin yhteydessä mainittiin turkkilaisuus, ostin jogurttipohjaksi tietysti yhteistyökumppanimme Arlan laktoositonta Lempi Turkkilaista jogurttia. Mehevä kurkku sujahti jogurttiin raastettuna, ylimääräiset kostaudet poispuristettuna. Näin kastikkeesta tuli napakkarakenteinen erotuksena vetisestä.

Pidimme helposta kastikkeesta kovasti ja tulemme taatusti tekemään tätä toistekin. Suurina valkosipulin ystävinä saatamme lisätä valkosipulin määrää jatkossa, mikäli ruokaseuramme sen sallii.

CACIK eli kurkku-jogurttikastike

2 dl Arlan Lempi turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin 10 cm pätkä)
1 valkosipulinkynsi
1 dl tilliä silputtuna
suolaa
mustapipppuria
oliiviöljyä

Raasta kurkku. Laita raaste siivilään ja painele ylimääräinen kosteus pois.
Pilko valkosipulinkynsi ihan pieneksi silpuksi.
Yhdistä jogurtti, kurkku, valkosipuli ja tilli kulhossa.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valuta tarjoilukulhossa päälle hyvää oliiviöljyä.

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin.

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi!

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä

250 g mesiangervon lehtiä

Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi

1,5 dl sokeri

1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.

Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.

Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.

Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.

Tämä kakku ei kaipaa erikseen vatkailuja, eikä vaativaa koristelua. Itse asiassa ei mitään koristelua. Riittää kun sekoitat tuhdit ainekset tasaiseksi massaksi ja saat kypsennettyä sen oikeanmoiseksi - päältä palaneeksi, sisältä pehmoiseksi.

Kyse on San Sebastianissa La Vina ravintolassa nauttimastamme juustokakusta. Netti on pullollaan tämän kakun hehkutuksia. Mietimme etukäteen voiko juustokakku nyt NIIN ihmeellinen olla, mutta maistettuamme huokailimme että voi. Varsinkin paksun, ihan rusinaisen makuisen sherryn kanssa nautittuna jälkiruokaelämys kohosi elämäni ihan parhaitten joukkoon.

Kakun koostumus on hyvin erilainen aiemmin nauttimiini. Se on jotain liivatteisen ja perinteisen paistetun juurtokakun välimaastosta. Maku on todella tuhti, kuten raaka-ainelistasta tuorejuustoineen, kermoineen ja munineenkin voi tulkita. Jos kakkua jää seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään, maku muuttuu voisemmaksi vaikkei siinä voita olekaan. Poltettu pinta tuo oman hauskan makulisänsä pehmeällä karvaudellaan.

Olemme tehneet kakkua nyt muutaman kerran päättämään espanjalaista illallista ja aina se on ollut menestys. Luonnollisesti ihan La Vinan tasolle emme ole päässeet, mutta liki kuitenkin. Paikanpäällä he tietysti käyttävät jotain tiettyä paikallista tuorejuustoa ja kikkoja joilla saavat reunankin kakusta poltettua.

POLTETTU JUUSTOKAKKU

1 kg tuorejuustoa

5 dl kuohukermaa

5 isoa kananmunaa

350 g sokeria

1 rkl vehnäjauhoa

Laita leivinpaperi kuppimaisesti rengasvuokaan, siis sekä pohjalle että reunoille. Kakkutaikina on todella löysä, joten leivinpaperi estää taikinaa valumasta rengasvuuasta pois.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Aloita notkistamalla tuorejuusto ja lisää sitten vähissä erin muut aineet.
Kumoa seos vuokaan.
Paista kakkua uunissa 45 minuuttia 200 asteessa. Laita tämän jälkeen uunin grillivastus päälle. Paista kakkua näin vielä 10-15 minuuttia. Pinta palaa näin oikeanmoiseksi.
Kakku on keskeltä hyllyvä kun otat sen pois uunista. Jäähtyessään kakku jämäköityy kyllä sopivaksi.
Tarjoa kakku jäähtyneenä.

kaupallinen yhteistyö ARLA

Grillatut kukkakaalipihvit ovat olleet tämän kesän ehdottomasti koukuttavin uusi löytö. Pihveinä grillatut kaalit ovat maistuneet myös henkilölle, joka ei yleisesti ottaen ole millään muotoa kukkakaalin ystävä. Grilli tuo öljysipaistuihin kaaleihin mukavaa luonteikkuutta, jota ylle sulava voinokare hienosti pehmittää ja maustaa.

Kukkakaalipihvien grillaamisohje on todella yksinkertainen. Pihvien pinta öljytään ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Kaaleja grillataan pari minuuttia per puoli, jonka jälkeen ne laitetaan tarjoilulautaselle. Päälle nakataan nokare maustevoita, annetaan sulaa hetki ja nautitaan.

Yhdestä keskikokoisesta kukkakaalista saa kolme kuvanmukaista "pihviä". Jujuna pihvien koossapysymiseen on se, että riittävän paksu pala kantaa on mukana. Kaalin päätypalat on joskus saatu myös paistettua, mutta muuten ne on pätkitty seuraavan päivän lounassalaatin sekaan ihan raakana.

Tässä ohjeistettu lime-korianterivoi on Kaikki Äitini Reseptit-blogista, tomaattinen voi taas oma versio. Erilaisuudessaan molemmat ovat tosi toimivia. Muina yhdistelminä voin kanssa ajattelimme kokeilla valkosipuli-persilja-sitruunaa tai timjami-sitruunaa. Lipstikkaa tullaan kokeilemaan myös, sillä se sopii hyvin ainakin keräkaalin makuun.

LIME-KORIANTERIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
½ limetin mehu
½ dl tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Limetin mehu ei mene kunnolla sekaisin voin kanssa, mutta se ei haittaa. Mehua voi kipata tai lusikoida lisäksi pihveille.
Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.

AURINKOKUIVATTU TOMAATTI-PARMESAANIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
1 rkl sitruunamehua
3 aurinkokuivattua tomaattipalaa silputtuna
2 rkl hienoksi raastettua parmesaania

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.

Vappuvapaat houkuttelivat lähtemään jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Pienen tuumimisen jälkeen päädyimme matkaamaan meille käymättömään Tarttoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Matkustustavaksi valitsimme auton ja sitä myöten tietysti myös lauttaylityksen Helsingistä Tallinnaan, josta ajaa reilu pari tuntia Tarttoon. Jukalta tähän sellainen varoittava vinkki, että matkan varrella on paljon tutkia ja esimerkiksi pikkukylän risteyksissä saattaa olla viidenkympin rajoitus ja tutkapömpeli ehkä hieman yllättäen liikenteenjakajassa.

Tarttoon olisi päässyt kuulemma helposti ja halvalla myös bussilla.

Me pysähdyimme ajomatkan puolivälissä lounaalle aina niin ihanaan Pohjakaan. Tätä ravintolaa voimme suositella lämpimästi ihmisille, jotka arvostavat tuoretta ja sesonkista ruokaa joka on tehty pipertämättä mutta ajatuksella.

Majoituimme Booking.comin kautta löydettyyn Tigutorn Apartment huoneistoon, joka on aivan keskustan tuntumassa. Pyöreä tornitalo poikkeaa ympäröivästä arkkitehtuurista ja on helppo havaita. Siistin ja tilavan huoneiston hintaan sisältyi ilmainen parkkiruutu.

TIEDEKESKUS AHHAA

Aivan majapaikkamme vieressä sijaitsi Baltian suurin ja nykyaikaisin tiedekeskus Ahhaa. Se oli todella hauska paikka kokea ja kokeilla! Muutama tunti vierähti nopeasti täällä tieteen ja teknologian parissa. Paikasta tuli mieleen San Josen Childrens discovery museum, sillä AHHAA:ssa oli hyvin samanlainen vesileikkipaikka.

KANSALLISMUSEO

Viron kansallismuseo sijaitsee ehkä hiukan yllättäen Tartossa (eikä Tallinnassa). Museo on jo arkkitehtuurisesti upea nähtävyys.

Me ihastuimme tapaan toteuttaa näyttelyjen opaskyltit digitaaliseen muotoon: kun pääsylippukassalta saadun kortin vei lähelle opastusnäyttöä, muuttui teksti siinä suomenkieliseksi. Muutenkin näyttelyt oli koottu esille tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla.

Ruokakultturista oli myös oma osuutensa, mistä tietysti ropisi meiltä paljon pisteitä!

Kansallismuseon vieressä oli aisakeinu, jossa lapsemme tykkäsivät keinua.

YLÖSALAISIN TALO eli TAGURPIDI MAJA

Aivan kansallismuseon vieressä tönötti talo nurinperin rakennettuna. Sepä olikin iloa aikaansaava paikka, kun mietimme miten itsemme kuvaisimme niin että todella näyttäisi että olemme katossa. Oli yllättävän hankalaa kuvitella miltä kuva näyttäisi toisin päin käännettynä. Vinkiksi esimerkiksi se, että älkää pitäkö käsilaukkua olalla kun tällaiseen kuvaan menette. Näyttää hassulta kun se ei roikukaan lattiaan päin.

ILMAILUMUSEO eli EESTI LENNUNDUSMUUSEUM

Rehellisyyden nimissä emme vierailleet täällä lasten kanssa, vaan Jukka ilmailuinnostuneena kävi täällä yksin. Joitakin lapsia tämä voisi silti aivan hyvin kiinnostaa! Museo oli yllättävän laaja, tarjoten monipuolisesti venäläisiä ja lämsimaisia lentokoneita.

Tupolev TU-134 oli suurin esillä oleva siviilikone. Koneeseen pääsi tutustumaan myös sisälle.

Aika tuore lisäys museon valikoimiin oli Saksan ilmavoimien McDonnell Douglas F-4F Phantom II.

22,5 metriä pitkä Sukhoi SU-24 hävittäjä oli varsin näyttävä kone.

Museo sijaitsee noin 15 kilometriä etelään Tarton keskustasta. Museo on tätä kirjoittaessa avoinna joka päivä 28.4.-28.10. välisenä aikana. Pääsyliput ovat 10 euroa aikuiselta ja 5 euroa lapsilta.

Eesti Lennundusmuuseum
Lange, 62115 Tartumaa, Viro (kartta)

VANHA KAUPUNKI

Kompakti vanha kaupunki oli kaunis ja tunnelmallinen. Mielenkiintoisen oloisia ravintoloita ja kahviloita löytyi paljon. Raekoja aukiolla olisi varmasti mukava istuskella lämpimällä säällä terasseilla.

Perustuksiltaan kallistuneessa taidemuseossa emme etukäteissuunnitelmista huolimatta ehtineet käymään, kuten emme myöskään Emajoen varrella olevassa kauppahallissa.

RAVINTOLAT

Tarton paras ravintolakokemus oli Campasimpukoiden suosituksesta illallistettu hotelliravintola Polpo. Erityistä ihastusta aiheutti rosmariinisavustettu nautatartar, jonka kanssa tarjottiin kapriksen kukkanuppuja ja mustaa valkosipulia sekä yrttimajoneesia. Hinnaltaan paikka oli mielestämme maltillinen. Esimerkiksi kolmen ruokalajin etukäteen mietitty menu maksoi 26 euroa.

Netissä paljon kehuttu Meat Market Steak & Cocktail oli ihan ok, muttei mitenkään hehkutettava varsinkaan hintaansa nähden. Kivesannoksen tosin voisin mennä syömään uudestaankin, jos sen saisi vaikka saman paikan drinkkipuolelle jonkun ihanan juoman kanssa. Pidimme myös hurjasti monien mielestä varmaan brutaalistakin viiriäisannoksen asettelusta, jossa linnun koivet sojottivat tömäkästi kohti kattoa.

Esimerkiksi blogeista Keittotaiteilua ja Jotain maukasta löytyy lisää ravintolavinkkejä kaupunkiin.

Kaiken kaikkiaan Tartossa oli kiva viettää pari päivää yhdistäen sen yhden yön Tallinnassa yöpymiseen. Shoppailumahdollisuudet olisiavt olleet hyvät kolmessa toisiaan likikkäin olevassa kauppakeskuksessa. me tyydyimme vain piipahtamaan Tigerissa lasten toiveesta. Kaupunki tarjosi lapsiperheelle mukavasti puuhaa ja nähtävää sekä kivoja ruokapaikkoja. Mitään suurta paloa palata kaupunkiin ei kuitenkaan syttynyt.

Tämä kirjoitus lisätään myös blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyy yli kolmekymmentä juttua Virosta ja reipas 230 muualta maailmalta.

Toisinaan kokkailu innostuttaa tavallista enemmän. Yleensä siihen liittyy suuria odotuksia ja jännitystä onnistumisesta. Niin kävi nyt kun valmistin mustekalaa Giorgio Locatellin tapaa.

Mustekala on ollut minulle pelottava raaka-aine. Olen kerran kokkaillut moista Teneriffalla apartementos keittiön hieman vajavaisvarustetuissa olosuhteissa eikä lopputulos ollut hyvä kuin lonkeron päiden osalta. Suomessa mustekalamötiköitä tapaa harvoin kalatiskillä ja hintakin on sen moinen ettei haluaisi sössiä koko hommaa syömäkelvottomaksi. Nyt kuitenkin päätin rohkaista mieleni. Ostin Sellon Citymarketin tiskiltä pari tuoretta 300 grammaista mustekalaa mielessä parikin ruokalajia. Mustekalat oli jo valmiiksi perattu, vain kova "nokka" piti työntää ulos suuaukosta. Kuusisataa grammaa mustekalaa maksoi yhteensä noin 18 euroa.

Olen ajat sitten päättänyt että seuraava yritys möllyköiden kanssa otetaan Giorgio Locatellin ohjeella. Olemme vuosia sitten syöneet miehen ravintolassa Lontoossa yhden elämämme parhaista lonkeroveijareista, joten luottoa miehen kykyihin oli. Lisäksi ra-kas-tan Locatellin tarinapitoista kirjaa Made in Italy.

Locatellin opastamana mustekala kypsennetään omissa nesteissään hauduttamalla. Kun lonkeroveijarin nakkaa pannulle, alkaa se päästää itsestään nesteitä jotka kannen alla muhitellessa kypsentävät mustekalan. Pohjois-Italiasta kotoisin oleva Locatelli kertoo kirjassaan kypsentäneensä mustekalan kaksikymmentä vuotta keittämällä, kunnes oppi tämän "braising" tavan napolilaiselta ystävältään Vincenzo Borgonzololta. Keittämistä mies käyttää nyt vain tiettyihin resepteihin kuten carpaccioon, jossa mustekalan gelatiinin pitää pitää ohuet palat koossa. Muuten Locatelli preferoi hauduttamista, joka hänen mukaansa tiivistää maut paremmin ja tekee koostumuksessa pehmeän lihaisan.

Mustekalan mötkimisen jätin pois kokonaan. Se olisi meinannut mustekalan kietaisemista keittiöpyyhkeen sisään ja mötkimistä vasaralla 3-4 minuuttia. Muuten seurasin ohjetta tarkasti. Lopussa kun mustekala oli hyvän kypsyistä, oli nestekin muuttunut pannulla siirappimaisen paksuksi. Tuoksu oli huumaavan ihana tuoden mieleen Italian ja Espanjan reissuja. Maku oli riemastuttavan hyvä ja tekstuuri juurikin oikeanmoinen.

Mustekalaa syödään meillä taatusti jatkossakin! Tulossa on ainakin tapas-palan ja ihanan perunasalaatin ohje.

MUSTEKALAN KYPSENNYS HAUDUTTAMALLA

2 x 300 g mustekala

1 chili puolitettuna, siemenet poistettuna

kourallinen lehtipersiljaa

3 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa.

Nosta lonkeroveijari sivuun ja jatka reseptisi vaatimalla tavalla.

MUSTEKALAN GRILLAAMINEN

Toisen mustekaloista grillasimme hiilloksella ihan vain muutaman minuutin hetimiten hauduttamisen jälkeen. Lopussa maustoimme mustekalan suolalla. Grillaamisen jälkeen pilkoimme mustekalan paloiksi ja nautimme sitruunalohkojen ja aiolin kera.

Tässäpä meidän leveysasteille hieman eksoottisempi perunasalaatti! Maistuvuus on taattu kun sekoitetaan keskenään uusia perunoita, muhitettua mustekalaa ja varsiselleriä. Kokonaisuus on täyttävä ja samaan aikaan myös raikas.

Mustekaloja hauduttaessa päätimme jo hetimiten että teemme niistä erilaisia ruokia. Toisen kolmesataa grammaisen lonkeroveijarin nakkasimme kokonaisena grilliin, toisen perunasalaattiin. Molemmat tavat olivat senverran hyviä että niitä tehdään varmasti toistekin.

Perunasalaattiin ohjeen saimme samaisesta Giorgio Locatellin kirjasta "Made in Italy - food and stories", josta tavasimme mustekalojen haudutusvinkitkin. Locatellin ohjeessa mustekalan osuus on suurempi ja esillepano varmasti hienompi. Kuuluisa kokki laskee perunasalaatin vinegretillä makuvirkistettyjen salaatinlehtien päälle. Me tyydyimme rustiikkisempaan ja ah niin ihanaan kokonaisuuteen. Lämmin suositus tälle perunasalaatille!

MUSTEKALA-PERUNASALAATTI

kypsennä ja mausta mustekala:

1 mustekala (meillä 300 g)

½ chili

1 dl lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

Hauduta mustekala omissa "mehuissaan": Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa.

Nosta mustekala pois kasarista. Pilko mustekalan pää ja lonkerot suupaloiksi. Laita kulhoon.

1 valkosipulinkynsi

½ dl lehtipersiljaa

½ dl sitruunamehua

1 rkl oliiviöljyä

Silppua valkosipulinkynsi ja lehtipersilja yhdessä ihan pieneksi muhjuksi. Lisää mustekalapalojen päälle. Lisää myös sitruunamehu ja öljy. Sekoita hyvin. Tämän vaiheen voit tehdä jo muutaman tunnin ennen varsinaisen salaatin kokoamista.

perunasalaatti:

8 varhaisperunaa

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 rkl valkoviinietikkaa

2 varsisellerinvartta

nippu ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

Keitä tai höyrytä varhaisperunat. Pilko suupaloiksi.

Pilko sipuli pieneksi. Lämmitä oliiviöljy pienessä kattilassa. Muhita sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää valkoviinietikka ja anna höyrystyä kokonaan pois. Ota pois liedeltä.

Sekoita keskenään perunapalat ja sipuli. Lisää varsisellerinpelat ja ruohosipulisilppu.

Lisää lopuksi myös maustetut mustekalapalat.

Lisää tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria.

Kuiva roseviini on kyllä loistava pari kesäisten ruokien kanssa!

Raparperi on kiitollinen kasvi, sillä ilman sen kummempaa hoitoa se pukkaa varsia varsin tehokkaaseen tahtiin. Emme mitenkään pysty hyödyntämään kaikkea pikkupuskamme satoa, mutta yritämme löytää aina uusia ruokia jossa hyödyntää raparperia. Tämän alkukesän hitti ovat olleet raparperinyytit.

Folionyyttiin kootaan raparperia, sokeria, inkivääriä ja punasipulia aika tunteella. Kuvan mukaisessa setissä on noin ruokalusikallinen fariinisokeria ja 2 teelusikallista inkivääripaloja. Nyytti suljetaan ja grillataan kunnes raparperit ovat muhjaantuneet. Tähän menee kuumuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Idea on kopioitu suoraan Yhteishyvän resepteistä.

Raparperinyytit ovat olleet erityisen hyviä lisukkeena rasvaisten possuruokien kanssa. Toimisivat hyvin varmaan myös vuohenjuustosalaatin osana.

Jos raparperireseptejä kaipailet, Sopan Hanna teki kivan koosteen ruokabloggaajilta keräämistään resepteistä. Hän linkitti omien otsikoiden alle näppärästi raparperista tehtäviä makeita ja suolaisia ruokia sekä säilykkeitä.

Me osallistuimme koontiin mm. ruusuisen raparperikiisselin ja mesiangervoisen raparperipiirakan voimin. Blogistamme löytyvät yhdeksäntoista raparperi-juttu löytyvät luonnollisesti raparperi-tunnisteen alta.

Ostimme ajat sitten pisteillä ja rahalla halvat Finnairin lennot Ateenaan. Jukka on ollut Kreikassa monessa kaupungissa aiemminkin, mutta minulle ja muksuille se oli uusi maa. Halusimme käydä Akropolin kukkulalla, mutta siihen suunnitelmat sitten tyssäsivät pitkäksi aikaa. Työkaveri vinkkasi ystävänsä suositelleen Kalamatan aluetta ja jotenkin sain siitä päähänpinttymän ilman sen kummempaa tutustumista. Kun aloimme etsiä majapaikkaa Kalamatasta, kaikki kivanoloiset oli jo varattu. Päädyimme varaamaan talon puolikkaan Kardamylin kylästä ja olin hieman pettyneen oloinen osaamatta selittää miksi. Kalamataan ajoi jo kaksi ja puoli tuntia, Kardamyliin tunti lisää. Tuntui että koko homma lätsähti ja jouduimme tyytymään johonkin vastakohtana sille että olisimme voineet valita meille parhaan vaihtoehdon. Kuinka väärässä olinkaan.

Kardamyli on kaunis kylä vuorten kainalossa, kirkkaan veden äärellä. Kalamatan kaupungista on sinne noin 35 kilometriä, mutta mutkaiset vuoristotiet pitävät huolen että aikaa kuluu tunnin verran. Tosin Jukka oman elämänsä Juha Kankkusena vetäisi mutkat niin huolellisilla ajolinjoilla että majapaikkamme isäntäkin hämmästyi saapumisajastamme.

Majoituksemme Maison Viros paljastui paikanpäällä aivan loistavaksi! Aidatun alueen taakse sai vuokra-auton parkkiin kätevästi.

Pihaa ympäröi kolme taloa, joista yksi oli jaettu kahtia. Meidän kortteerimme sijaitsi siinä osassa, pihan perällä. Se oli ainoa talo ilman parvekkeita. Jokaisella majapaikalla oli pieni piha puutarhakalusteineen, joten nautimme aamupalan aina ulkona kaskaitten metelöidessä ympärillä.

Yhteisellä pihalla oli mukavankokoinen uima-allas, pihakeinu ja tarpeeksi makuulavereita kaikille matkalaisille. Pihan perältä löytyi grilli. Puut tontilla olivat vanhoja. Ne ovat olleet paikalla jo ennen taloja ja niitä oli suojeltu rakennusvaiheessa.

Huoneistomme sisälsi tilavan alakerran, johon mahtui hyvin pieni keittiö, ruokatila, lasten sohvasängyt ja vielä sohva takan edessä. Sekä ylä- että alakerrassa oli vessa, ylhäällä myös suihku oliiviöljyisine shampoo- ja saippuapulloineen. Yläparvella oli parisänky mukavilla tyynyillä. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Pyyhkeitä oli tuplaten. Tulkitsimme tummat pyyhkeet rannalle otettaviksi ja valkoiset majapaikassa käytettäviksi. Keittiöstä löytyi paitsi kahvinkeitin ja leivänpaahdin myös leipägrilli. Keittiössä oli valmiina kahvia, sokeria, muutamia mausteita ja jääkaapissa isot pullot vettä. Isäntämme kehotti tietysti maistamaan myös oliiviöljyä jota löytyi iso kanisterillinen. Netti oli nopea.

Isäntämme Nikos Giannouleas oli todella avulias jo sähköpostivarailusta alkaen. Hän oli heti valmis antamaan meille tyhjillään olevan huoneiston aikaisemmin ilman lisämaksua, sillä lentomme laskeutui Ateenaan yöllä kolmen aikoihin. Isännältämme saimme myös hyvät rantavinkit lähistölle, samoin kuin mukavan vuoristoreitin suosituksen. Ravintolasuosituksista hän tuumasi että ne ovat niin makuasioita ettei hän lähde kertomaan mitään tiettyä. Joka paikasta kylästä sai hänen mukaansa hyvää ruokaa, joka meidän kokemustemme perusteella pitikin paikkansa. Näistä kaikista teen omat juttunsa.

Itse kylä oli pieni, sen läpi kulkevan kadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa. Suomalaisia turisteja emme kylässä tavanneet, mutta brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia oli paljon. Kylässä on myös paikallista asutusta, joten pelkkä turistikylä se ei ole. Kahviloita ja ravintoloita löytyi useita, samoin kuin putiikkeja esimerkiksi käsityönä tehtyine koruineen ja astioineen. Löysimmepä baarinkin jossa oli parikymmentä erilaista giniä, kaksi kreikkalaistakin. Pöytävaraus ei ollut ainakaan kesäkuussa tarpeen edes illalla niissä suosituimmissa merinäköalallisissa paikoissakaan. Kaikkialta sai hyvää palvelua, joskin välillä melko hidasta. Vaan mitäpä tuolla on välillä lomalla! Paikka oli juuri sopivan kokoinen oleskeluun ja nautiskeluun.

Kun summasimme perheen kesken kotimatkalla mistä kukin oli tykännyt lomalla eniten, saimme kolme eri vastausta: rannat, vuoristo maisemineen ja ruoka. Kaikki olivat silti sitä mieltä että Kreikkaan mennään toistekin!

Nyt blogistamme löytyy jo 260 matkajuttua MATKAT-välilehdeltä. Eri maita on kertynyt blogiin kaikkiaan 29.

saimme Pressipassit järjestävältä taholta

Tuskaneitsyys meni minulta viime lauantaina kivuttomasti ja nautinnollisesti. Jukka on ollut metallimusiikkitapahtumassa aiemminkin. Tämän vuoden kokemusten myötä voisimme todellakin mennä paikalle uudestaankin, sillä fiilis oli superhyvä ja järjestelyt toimivat hienosti.

Meidät kutsuttiin paikalle ruokabloggaajina, mistä olimme hurjan iloisia. Entisinä festarien suurkuluttajina ja nykyisinä ruuan ja raskaan(kin) musiikin ystävinä halusimme ehdottomasti paikanpäälle Helsingin Suvilahteen. Rehellisyyden nimissä emme ehtineet maistaa montaakaan annosta, mikä ruokabloggarin häpeäksi laskettakoon. Kuunneltavia ja katsottavia bändejä vaan oli koko ajan niin soljuvalla syötöllä, että aina piti olla lavan edessä odottelemassa uuden keikan alkua.

Ihan parasta ja festarimuistoja keski-ikäisten mieliin palauttavaa oli istua auringon polttamalla piikkisellä nurmella syöden juustohampurilaista ja hyvällä maulla yllättämään päässyttä vegaanista pitaa. Ylilentäneen lokin arvelin paskoneen käsilaukkuni päälle mitä ei sitten lähemmin tarkasteltuna ollutkaan tapahtunut. Iloa ja hyvää mieltä täynnä siis tuo ruokahetki.

Ruokapuolella Tuskassa tarjontaa oli monenlaista kauppakontista festariravintolaan saakka. Väliin mahtui ohukaisia, heinäsirkkoja ja bbq-safkaa. Muun muassa. Purtavaa löytyi kaikille vegaanista lihansyöjään.

Juomapuolellakin tarjoiltiin monipuolinen kattaus viineistä alkoholittomien mocktailien kautta Lehmus Roasteryn kahviin. Suurina ginin ystävinä olimme tyytyväisiä Teerenpelin Pyyginin läsnäoloon. Tuskan nettisivuilta ei ravintolatarjonnasta löytynyt tietoa, mutta todella kätevästä Tuska-sovelluksesta ne sitten aukesivat. Samaisen Tuska-sovelluksen fiksuimpana ominaisuutena oli se että aikajanaa seuraamalla voi katsoa reaaliaikaisesti mitä kullakin kolmesta lavasta juuri sillä hetkellä tapahtui.

Festareilla oli myös Black Diningiksi nimetty ravintola, jonne olisi etukäteen voinut tehdä varauksenkin Table Online:n kautta. Sitä emme lopulta tehneet, sillä ajattelimme antaa meiningin viedä ilman rajoittavia suunnitelmia. Puolukka-mustamakkarahodarit olisimme kumminkin halunneet käydä haukkaamassa, sillä olemme tehneet moisista juuri Tuskan innoittamana kotona omat versiomme. Jonottaessamme ravintolaan (jonne emme sitten lopulta jaksaneet odottaa) paikalle tuli viereisen viskibaarin heppu myymään juomiaan. Tämä kuvaa oivallisesti festarin meininkiä rentoudessaan ja asiakaspalvelussaan. Toki yhden juoman ostimme.

Tiiraillessamme Black Diningin menua huomasimme sen olevan melko simppeli tarjonnaltaan: scampi- ja tofuvarras, seitania salmiakkijogurtilla ja juurisellerillä, entteriä chilivoilla, hodari ja burgereita. Olisimme toivoneet jotain hieman mietitympää tai vaikkapa selkeitä kolmen ruokalajin kokonaisuuksia. Kun lähdetään fiinistelemään festareilla, tehdään se sitten kunnolla! Esimerkiksi ravintolan listalta löytyvä halloumi-avocadoburgeri löytyi myös festarikojulta. Kojulta ostettuna se oli todella hyvä rapsakaspintaiseksi paistetulla halloumilla ja raikkailla salsoilla.

Vesipisteitä löytyi alueelta kolmin kappalein. Vessoja oli riittävästi, jonotimme niihin pahimmillaan vain kaksi minuuttia. Ruoka- tai juomajonotkaan eivät äityneet millään muotoa mahdottomiksi. Kuulemma ruuhkaisimpaan aikaan kuudelta jonotimme noin kymmenen minuuttia turisten jonossa tuntemattomien kanssa niitä näitä.

Selvinpäin tapahtumassa tallailu ei tuottanut lainkaan tuskaa. Kukaan ei Tuskassa töninyt, örveltänyt tai häirinnyt millään muotoa. Päin vastoin, tuntemattomatkin tulivat turisemaan mukavia ja keikalla sai rauhassa seurata lavatapahtumia melkein eturivissäkin.

Bändeistä ihan ykkösiksi kipusivat ennakko-odotukset ylittäneet Mokoma ja Hallatar.

Mokoman Marko Annalan lupsakka tyyli välispiikeissä väistyi heti soiton alettua sanoituksen ja musiikin mittaiseksi vakavuudeksi. Bändin yhteentoimivuus näytti helpolta ja kuulosti erinomaiselta. Mokoma sai pitinkin pyörimään keikallaan.

Hallattaren keikalla tunnelma oli pysähtyneen synkkä. Juha Raivio on tehnyt Hallattaren kappaleet surutyönä menetettyään puolisonsa Aleah Starbridgen. Sanat biiseissä ovat Aleahin runoja. Amorphiksestakin tuttu Tomi Joutsen loihti ne ilmoille vahvalla äänellään niin lohduttomasti laahaavan hitaan ja tumman soiton säestämänä, että itkin läpi keikan kolme ensimmäistä biisiä ja vähän muissakin kohtia. Hallatar oli todella vaikuttava, mieleenpainunut kokemus.

Kaiken yli Tuskasta minulle mieleen jäi tapahtuma, jonne jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Musiikista innostuneina heilui mustiin pukeutuneita tyyppejä, näyttäviä naisia korsetteineen ja korkoineen, värikkäitä hassuttelijoita ja siistejä merkkivaateheppuja meidän peruspukeutujien lisäksi. Kaikki mahtuivat yhteisen hauskanpidon äärelle, nauttimaan hyvästä musiikista ja rennosta meiningistä.

kaupallinen yhteistyö ARLA

Me tuomme harvoin matkoilta mitään tavaratuliaisia. Saatamme tuoda mausteita, juomia tai muita raaka-aineita kotikokkailuun, mutta siihen se melkeinpä jää. Sitä useammin tuomme makumuistoja reissuilta, joita kokeilemme sitten toistaa kotona. Näin kävi myös kun matkasimme keski-Suomeen muutama viikko sitten.

Saimme viettää aivan ihanan lauantain ja sunnuntai aamupäivän Campasimpukoiden luona yökyläillen koko perhe. Meillä oli tosi leppoisaa keskenämme! Miehet kävivät lentonäytöksessä ja me muut mm. Jyväskylän satamassa jäätelöillä. Valmistelimme myös yhdessä ruokia iltaa varten. Minulle lankesi vieraassa keittiössä onneksi helppo homma: fetatahnan teko.

Katsoessani ainesosalistaa tiesin Jukan rakastuvan tahnaan, sillä hän on semmoinen kaikkimömmöinen mies. Yllätyksekseni myös minä tykkäsin fetatahnasta ihan hurjasti erotuksena siihen että olisin pitänyt siitä hiukan. Päätin että tätä tehdään ehdottomasti kotonakin! Koostaessamme vieraille kreikkalaista iltaa tämä tahna pomppasi heti valmistettavien listalle.

Seurasin Sarin ohjeita muuten ihan täsmällisesti, mutta tuoreet kirsikkatomaatit vaihdoin uteliaisuussyistä aurinkokuivattuihin tomaatteihin. Molemmat tahnat ovat todella hyviä, mutta tomaattien vaihto tekee niistä ihan eri luonteiset: tuoreilla tahna on raikkaampi, aurinkokuivatuilla syvempi ja umamisempi.

Fetana käytin yhteistyökumppanimme Arlan Apetina kokkailujuustopalaa, perheen pierusyistä laktoosittomana. Hyvin toimi tämäkin, vaikkei aitoa fetaa olekaan.

FETATAHNA

200 g Apetina Laktoositon pala
yhteensä kourallinen tuoretta ruohosipulia ja basilikaa

2 aurinkokuivattua tomaattia
½-1 dl oliiviöljyä
savustettua paprikajauhetta

sitruunamehua

mustapippuria

Murustele juusto korkeaan astiaan. Laita sekaan yrtit, ja aurinkokuivatut tomaatit sekä osa oliiviöljystä. Surrauta tahnaksi sauvasekoittimella. Lisää öljyä kunnes tahna on toivomasi paksuista. Mausta maistellen paprikajauheella, sitruunamehulla ja mustapippurilla.

Fetatahnaa tarjottiin kreikkalaisella arki-illallisella ystäväperheen kanssa. Tahnan lisäksi tarjolla oli munakoisosalaattia, patonkipaloja, marinoitua possua ja kanaa grillivartaissa, kreikkalaista salaattia, jogurttikastiketta, kalamatalaisia oliiveja, paahdettuja perunoita ja mausteisia makkaroita. Jälkiruuaksi lusikoimme kreikkalaista jogurttia karkkiporkkanoilla.

Kreikassa on munakoisofanin hyvä olla. Ravintoloiden listalta löytyy aina munakoisoruoka tai useampikin.

Maistoimme alle viikon mittaisella reissullamme munakoisoa friteerattuna, musakassa pariinkiin otteeseen, puolikkaina grillattuna, osana possupataa sekä salaattina.

Monesti meze-ruokien eli pienempien, jaettavien alkuruokien listalta löytyi munakoisoruoka, joka oli englanniksi käännetty useimmiten eggplantsalad, munakoisosalaatti. Meidän tiellemme osui vain kerran minusta kuvaavampi nimi eggplantdip, vaikka itse puhuisin paremminkin muhjusta, korrektimmin tahnasta.

Maistoimme tätä munakoisoherkkua useammassa paikassa, sillä pidimme siitä Jukan kanssa kovasti. Samoista raaka-aineista huolimatta se maistui aina erilaiselle. Munakoisosalaatti tarjottiin aina leivän kanssa.

Munakoisomuhju oli usein laitettu esille pienelle lautaselle ja koristeltu yhdellä oliivilla. Kerran saimme niin kiinteän version eteemme, että se oli pystytty muotittamaan tasareunaiseksi kiekoksi lautaselle.

Ateenassa lomamme lähtöiltanamme juttelimme Kapani-ravintolan omistajakokin Liassios Giorgosin kanssa. Hän antoi meille oman ohjeensa munakoisosalaattiin. Raaka-aineiden määriä hän ei halunnut kertoa. "Löydätte kyllä oman makunne mukaisen tasapainon kokeilemalla. Muistakaa kuitenkin, että päämakuna pitää olla munakoiso, sitä ei sovi peittää." Valkosipulin kypsentämisestä kysyessäni sain melkeinpä närkästyneen katseen: "Ei. Aina tuoreena. Ehdottomasti kypsentämättömänä." Moniin muihin munakoisosalaatteihin poikkeavasti Liassioksen versiossa munakoiso oli veitsellä pilkottu, ei kypsennetty sosemaiseksi asti. Balsamicona mies käyttää modenalaista koska pitää sen mausta eniten. Kapani-ravintolassa munakoisosalaatti saa ylleen vielä suolaista juustoa murusteltuna.

Tällaisen ohjeen saimme ja olemme toteuttaneet sitä muuten tarkasti, mutta munakoison olemme kypsentäneet grillissä muhjuksi asti. Me olemme laittaneet yhden munakoison kanssa yhden sipulin ja kaksi valkosipulinkynttä. Paprikan olemme itse laittaneet tuoreena, kun Liassios pilkkoo sitä joukkoon pikkelöitynä.

MUNAKOISOSALAATTI KREIKKALAISITTAIN

munakoiso

sipuli
(pikkelöityä) paprikaa

persiljaa

valkosipulia

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

balsamicoa

Grillaa munakoiso kokonaisena. Halkaise hiukan jäähtynyt munakoiso ja kaavi sisukset kulhoon.

Muhita silputtu sipuli pannulla öljyssä pehmeäksi ja makeaksi. Jäähdytä.

Pilko persiljaa, valkosipulinkynsi tai -kynnet ja paprika.

Yhdistä aineet kulhossa maistellen maut kohdilleen.

Kreikan loman yhtenä hienoimpana asiana koimme rauhaisien rantojen kiertelyn. Hämmästyttävää oli, että rannat olivat kaikki ihan erilaisia, vaikka sijaitsivat maantietellisesti alle 10 kilometrin säteellä toisistaan. Aina kun luulimme ettei hienompaa rantaa löydykään, tuli vielä upeampi eteemme.

Kardamylin kylästä on vain noin vartin ajomatka hieman suurempaan pitäjään Stoupaan. Tie mutkittelee rannan suuntaisesti toisella puolellaan Messinian lahti, toisella puolella oliivipuiden peittämät vuorenrinteet. Kahden kylän väliin jää kolme hienoa rantaa, joiden lisäksi joukkoon sopii lisätä myös pitäjien omat "biitsit".

Vietimme Kardamylin kylässä muutaman yön kesäkuussa ja saimme hyvät rantavinkit isännältämme Nikos Giannouleasilta. Majoituspaikassamme Maison Virossa olisi ollut myös aurinkovarjo lainattavana, mutta sitä emme halunneet ottaa matkaan. Pyyhkeet kaappasimme kainaloon kyllä, kun yhtenä päivänä lähdimme kiertämään rantoja vuokra-autolla. Emme aluksi hahmottaneet ollenkaan miten lyhyitä välimatkat olivatkaan. Jouduimme kääntymään muutaman kerran takaisin ennenkuin löysimme etsimämme.

Kaikki rannat oli merkitty google-karttaan. Viitoitus tiellä oli huono tai olematon. Pienuudestaan huolimatta kaikilla rannoilla oli jonkinlainen, yllätävän kattavakin juoma- ja snäksikoju. Parkkeeraus tapahtui joko tienvarteen tai omalle parkkipaikalleen.

Kaikki rannat olivat täynnä isoja sileitä kiviä, joskin joillain rannoilla seassa oli myös hiekkaa. Matalapohjaiset rantakengät olivat täällä siis enemmän kuin tarpeen.

Aloitetaan isoimmasta rannasta Stoupassa siirtyen sitten ranta kerrallaan Kardamyliin päin:

KALOGRIA RANTA

Stoupassa

Tämä on Stoupan pienempi ranta, isommassa emme käyneetkään. Täältä löytyi vuokrattavia lavereita ja tyynyjä varjojen alla chillailevaan menoon. Poikamme totesi hauskasti: "Ensin ihmiset maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen aurinkoon ja istuvat sitten varjojen alla". Varjoihin oli myös kiinnitetty rannekkeella toimiva turvalaatikko, jonne voi jättää huoletta arvoesineet jos vaikka koko porukka haluaa samaan aikaan uimaan.

Rannan tuntumassa oli kiva ravintola N.Kazantzakis, jossa erityisen hyvää olivat friteeratut munakoisot ja lampaasta muhitettu paikallinen rosvopaisti kleftiko.

***

DELFINA RANTA

Tämä pieni ranta tuli vastaan seuraavaksi ajeltuamme pari kilometriä Kardamyliin päin. Tässä kohtaa tiellä oli kyltti rannalla olevasta "katuruokapaikasta" ja parkkipaikasta joka meinasi alamäkeen tien reunaan pysäköintiä. Jätimme suosiolla auton ylös isomman tien viereiselle levikkeelle ja kävelimme alas rantaan.

Ihastelimme upean sileitä kiviä joissa oli ohuita valkoisia kuvioita pinnassa. Delfinassa katselimme myös Kalamatassa myllertävää ukkosta, joka ei onnistunut edes viilentämään ilmaa tässä poukamassa.

Delfinan rannalla minua huvitti reppureissaajan näköinen heppu joka tinkasi pitkään jonkinlaista erikoiskahvia pienestä rantakojusta ties millä vaahdoilla ja härpätyksillä. Itse olin hämmästynyt että kojussa oli juomia ihan kylmäsäilytyksessä.

***

FONEAS RANTA

Vain noin kilometrin päässä Delfinasta piti taas pysähtyä. Jätimme auton jälleen ison tien varteen levikkeelle ja kävelimme alas rantaan pusikkoista reittiä. Alhaalla huomasimme että vieressä olisi ollut parkkipaikkakin, mutta minusta puskista sukeltaminen tähän upeaan näkyyn oli kiehtovampaa.

Tämä ranta oli jylhyydessään ehdoton suosikkimme. Ison rannalla kököttävän lohkareen läpi pääsi uimaankin. Rannalla oli pieni luola, jonka uumenista löysimme grillin.

***

KALAMITSI RANTA

Tämä oli kaikkein tuulisin ranta. Kylmä ei tullut silti lainkaan, sillä tuuli oli lämmintä. Lapset tykkäsivät kellua ja hyppiä pienissä aalloissa. Täällä oli kivien seassa paljon hiekkaa kun pääsi veteen asti. Täällä oli myös parkkipaikka ihan rannassa, joskin me jätimme taas varmuuden vuoksi ison tien varteen.

***

RITSA RANTA KARDAMYLISSÄ

Ritsa oli valkokivinen ranta auringonottotuoleineen. Emme jääneet tänne lainkaan oleilemaan, joten emme tiedä tuolien maksullisuudesta tai maksuttomuudesta lainkaan.

Kävimme rannalla Yalos-ravintolassa ihan ensimmäisellä lounaalla Kardamylissä. Pidimme paikasta kovasti! Maut olivat ihania, näkymä kaunis ja palvelu ripeää.

Oletteko koskaan olleet bussireissulla, jossa poksautetaan sampanja auki heti lähtötohinoissa, pysähdytään ihastelemaan taidetta ja nautitaan maukasta ruokaa useammankin kerran päivässä. Minäpä olen ja muistelen reissua vieläkin lämmöllä. Viime keväänä pääsin nimittäin Olo Group:n kutsumana Mäntän keikaukselle, josta aikanaan kirjoittivat Campasimpukka-Sari ja Kulinaarimurulan Jaana. Minä en Serlachius-museolle suunnatusta reissusta ikinä naputellut, mutta sen verran olen paikkaa hehkuttanut että Jukka halusi sinne myös. Tämän kesän koko perheen lomareissulle saimme kohteen sovitettua hyvin Savonlinnan ja Tampereen väliin. Onneksi!

Aloitimme kokemuksen ravintola Göstasta, jonne onnekkaina mahduimme ilman varausta. En tiedä miten olimme niin ajattelemattomia että emme varausta tehneet, mutta suosittelemme sitä kaikille lämpimästi. Seurueita jouduttiin käännyttämäänkin ovelta. Tarjoilijat tuumasivat että mikäli mahduttavat meidät saliin, on meidän varauduttavat odottamaan. Hyvä että näin sanottiin, joskaan emme kokeneet ruokailun aikana minkäänmoista turhan pitkää odottelua tai kiireen tuntua.

Lapsemme halusivat molemmat Göstan hampurilaisen, joka sisälsi muunmuassa härän kokolihapihviä, aitoa cheddaria ja sinapinsiemenmajoneesia. Vierellä oli rapsakoita, tyttäremme sipsimäisen makuisiksi kehumia maalaisranskalaisia. Meidän vanhempien mieltä lämmitti kun lapsilta itseltään kysyttiin pihvin kypsyydestä - varsinkin kun toteutus vielä onnistui toivotun mediumina. Muksut olivat valinnastaan oikein hyvillään. 4-12-vuotiaat saivat annoksensa puoleen hintaan, mitä ihmettelimme kovasti mutta olimme maksajina siihen tyytyväisiä.

Me vanhemmat otimme suurempia miettimättä neljän ruokalajin taidemenun (49 euroa). Kuski valitsi alkoholittoman juomapaketin (16 euroa) minun siemaillessa viinipaketin (34 euroa).

Menu alkoi ihanan samettisella kukkakaalikeitolla, jonka suutuntumaa ja makua mielenkiintoistivat hauenmätipallerot. Jukan seljankukkakuohuva ja minun lasissani väikkyvä riesling olivat eri luonteisia, mutta passasivat keiton kanssa molemmat mainiosti. Lusikan helpposyötävyydestä pitää antaa erityisplusmaininta.

Hiillostettu lohi tarjottiin kauden vihanneksien ja vaahdotetun piparjuurikastikkeen kanssa. Rouskuntalisää toivat mallaskrutongit. Kala-annos oli mainion kesäinen kokonaisuus, joka osui hyvin ravintolan sesonkiseen ajatteluun.

Pääruoka tarjoiltiin kahdesta astiasta: varhaisperunat minipadoista ja karitsa kahdella tapaa lautaselta. Karitsanlapa oli kypsennetty ihanan roseeksi ja niska taas ylikypsäksi. Lisäksi lautaselta löytyi pinaatti-parsakaalimuhennosta ja valkosipulilastuja. Suolaa oli makuumme juuri sopivasti, kuten läpi koko menun.

Tässä kohtaa taisin kiitellä ravintolan hienosti kiikkuvia selkänojia, jotka mahdollistivat etäisemmän kuvakulman kameralle.

Sesonkisen menun päätti juuri sopivanlainen annos, joka sisälsi mehustettuja mansikoita, rosmariini-valkosuklaanamelakaa, pistaasijäätelöä, marenkia ja ruusunterälehtiä. Rosmariini-mansikka-ruusuyhdistelmä pitää muistaa kotikokkailuissakin!

Sanomattakin lie selvää että ruokahetkemme oli erittäin nautinnollinen!

Serlachius Gösta-museon annista koko perhettä kiinnosti erityisesti belgialaisen Koen Vanmechelenin näyttely "Kyse on ajasta". Jokainen nimesi eri taideteoksen näyttelyn hienoimmaksi.

Medusa-hahmojen esittelyssä kerrottiin seuraavaa:

"Medusan merkitys on kaksitahoinen. Myyttisen medusan katse voi muuttaa ihmisen kiveksi, vaikka sen veri samalla pelastaa ihmiskunnan ja herättää kuolleet. Nykyaikainen lääketiede käyttää kananmunaa monien lääkkeiden ja rokotteiden ainesosana, ja kana taas on naisellisen voiman symboli. Käärmeet voivat tappaa, mutta kanojen ylijalostuksesta on seurannut uusia tappavia tauteja ihmiskunnalle. Tiedossa piilee aina vaara. Ihminen on kaikkein vaarallisin eläin".

Koen Vanmechelsen: Kesytetty jättiläinen. "Rusennammeko elämän vai hellimmekö sitä?"

Kaksi teosta museon "vanhalta puolelta" jäivät viime vuodelta erityisesti mieleen ja ne olivat siellä onneksi nytkin ripustettuina. Kyse oli Akseli Gallen-Kallelan maaluksesta "Elämä ja kuolema" sekä saman taiteilijan luonnoksesta "Salasynnyttäjä".

Viime vuonna minuun teki todella syvän vaikutuksen Riiko Sakkisen pakolaisuuteen liittyvä näyttely "Rajat kiinni". Vieritin näyttelyssä muutaman kyyneleenkin, sillä asia kosketti omaa elämäänikin aika läheltä.

Niin ikään viime kesänä Antti Oikarisen "Maalauksia" ilahduttivat ja ihastuttivat minua (kunhan ensin tajusin niihin sisältyvän idean "laudan" kääntöpuolelle kurkkaamalla).

Serlachiukseen pääsee sisään Museokortilla tai maksamalla 10 euroa. Alle 18-vuotiaille museo on ilmainen. Lippuun kuuluu sisäänpääsy niin tässä kerrottuun taidemuseo Göstaan kuin Mäntän keskustassa sijaitsevaan Gustaf-museoon.

Monipuolinen ja mielenkiintoinen tarjonta niin ruuan kuin taiteenkin suhteen saa meidät hyvin todennäköisesti palaamaan museoon uudestaankin. Reissu olisi helppo tehdä esimerkiksi Tampereelta käsin Serlachius-bussilla.

Vietnamilainen ruoka on koko perheellemme todellista herkkua. Aika ajoin on vain grillattava kalakastikkeellakin maustettua possua tai pyöräytettävä kevätrullat vaihtelevilla täytteillä. Niinpä naulitsin silmäni tiukasti Brunssikirjan pannukakkuohjeeseen, joka kertoi sisältävänsä vietnamilaisiakin makuja. Onneksi näin tein, sillä pannari päällisineen oli todella herkullinen ja helppo. Tätä teen brunssille tai vierastarjottavaksi riisijauhoisena kun kaipaan gluteenitonta tarjottavaa.

Kuvasta puuttuu kalakastikepitoinen kastike, joka todella kruunaa makuelämyksen. Me lisäsimme kirjassa ohjeistetun pannarin päälle vielä cashewpähkinöitä tuomaan purutuntumaa ja omaa makuaan.

Brunssikirja - josta ohje siis on - on bloggaajakonkari Jenni Häyrisen ja uudemman bloggaajan Saara Atulan yhteisponnistus. Kauniit ja inspiroivat kuvat yhdessä monipuolisen sisällön kanssa tuovat esille brunssin monimuotoisuutta ja sitä miten brunssista voi rennosti koostaa ihan omanlaisensa. Brunssi on oiva tapa tavata ihmisiä, sisällä tai ulkona. Brunssikirja uusine ideoineen on hyvä lisäys kirjahyllyymme, sillä me rakastamme kutsua vieraita nautiskelemaan ruokapöytämme ympärille, myös erilaisille brunsseille.

Olen kokeillut blogista myös paahdettuja munakoisoja tahinikastikkeella. Seesaminsieminen kastike oli erityisesti Jukan mieleen. Meillä munakoisot tehtiin grillissä uunissa paahtamisen sijaan.

VIETNAMILAINEN KATKARAPU-PANNUKAKKU

neljälle

pannukakku

3 kananmunaa

2 dl kookosmaitoa

1 dl riisi- tai vehnäjauhoja

½ tl kurkumajauhetta

2 kevätsipulinvartta silputtuna

1/4 tl suolaa

2 rkl voita paistamiseen

päälliset

4 kevätsipulinvartta

180 g katkarapuja (MSC)

½ ruukkua thaibasilikaa

½ ruukkua korianteria

ituja

(cashewpähkinöitä)

kastike

½ punainen chili

1 valkosipulinkynsi

2 rkl sokeria

2 ½ rkl limetin mehua

1 ½ rkl kalakastiketta

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Laita uuninkestävä paistinpannu keskitasolle kuumenemaan.

Vatkaa pannukakkutaikinan kaikki ainekset yhteen. Kun pannu on kuumennut uunissa, laita sille nokare voita sulamaan. Kaada pannukakkutaikina paistinpannuun ja laita pannu takaisin uuniin. Paista noin 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa kastike. Pilko valkosipulinkynsi ja chili hienoksi silpuksi. Sekoita kaikki kastikkeen aineet hyvin keskenään.

Lisää paistetun pannukakun päälle täytteet. Laita kastike tarjolle vaikkapa pieneen kannuun jotta jokainen voi kaataa siitä sitten mielensä mukaan.

***
Brunssikirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Vihti menu pop up ravintolassa

Lakritsiset dippiretiisit

Tyylikäs ravintola Paju Villa, Tallinna

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Latva-artisokka ja serrano

Cacik - helppo turkkilainen kurkku-jogurttikastike

CACIK eli kurkku-jogurttikastike

Mesiangervovispipuuro

MESIANGERVOVISPIPUURO

Poltettu juustokakku

POLTETTU JUUSTOKAKKU

Grillattu kukkakaali ja maustevoit

LIME-KORIANTERIVOI

AURINKOKUIVATTU TOMAATTI-PARMESAANIVOI

Tartto lasten kanssa

Mustekalan kypsennys hauduttamalla + grillaaminen

MUSTEKALAN KYPSENNYS HAUDUTTAMALLA

MUSTEKALAN GRILLAAMINEN

Todella mainio mustekala-perunasalaatti

MUSTEKALA-PERUNASALAATTI

Raparperinyytit possun kanssa

Enemmän mitä uskalsimme odottaa: Kardamyli, Kreikka

Tuska ja metalli maistuu

Fetatahna, kreikkalainen tuliainen keski-Suomesta

Kreikkalainen munakoisosalaatti eli munakoisotahna

Upeita rauhallisia rantoja Kardamilista Stoupaan

Serlachius-museo ja ravintola Gösta ovat upeita yhdessä

Vietnamilainen pannukakku ja Brunssikirja