SILLÄ SIPULI

Euroopassa, erityisesti Saksassa on joulun alla miellyttäviä joulumarkkinoita. Tiesitkö, että myös Italian puolella on joulumarkkinoita, ainakin Bolzanossa? Bozen on saksankielinen nimi italialaiselle Bolzanolle ja kaupungista kuulee puhuttavan kummallakin nimellä. Bolzano sijaitsee Alpeilla ja sitä ympäröivät lukuisat hiihtokeskukset. Vuoden takainen matka Bolzanoon lähti liikkeelle Saksan Münchenista. Münchenin rautatieasemalta on hyvät ja edulliset yhteydet muutamassa tunnissa Bolzanoon. Samalla junalla pääsee muuten Venetsiaan saakka.

Matka läpi Alppien on hienoin kokemani junamatka. Todella huikaisevia maisemia.

Perillä odottaa kaunis pieni kaupunki vuorten sylissä.

Bolzanon päätori Waltherplatz Piazza Walther Von Der Vogelweide on valjastettu joulun alla joulumarkkinoille. Joulumarkkinat ovat samantapaisia kuin Saksassa olen tottunut näkemään: lämmintä viiniglögiä (glühwein), kojuissa jos mitäkin tuotteita ja joulumielellä varustettuja ihmisiä. Maisemat vaan ovat huomattavasti hienommat kuin Saksan tasamaalla.

Glühwein kuuluu asiaan!

Illan pimeyden laskeuduttua on aika lähteä kaupungille.

Ennen illallista otamme viinilasit ensimmäiseksi eteen osuvassa kivanoloisessa viinituvassa nimeltä Banco 11. Uskomatonta miten osumme matkakumppaneiden kanssa juurikin suomalaisen rouvan, Birgitta Puustisen ylläpitämään paikkaan. Birgitta kertoi meille tarinoita Bolzanosta ja miten päätyi juuri tänne viinituvalliseksi.

Birgitan luota jatkamme Trattoria Da Silvio nimiseen paikkaan illalliselle. Vaikka joulumarkkinat ovat samantyyliset kuin saksalaiset, on ravintoloiden tarjonta italialaisen kaavan mukaan. Täällä on tarjolla noin viisi vaihtoehtoa niin antipastille, primille, secondille ja dolcille.

Yksi ottaa alkuun "Zuppa d'orzo speck all bolzaminu", joka oli kasviskeitto. Maukas liemi ja hyvät kasvikset.

Minun lautasellani on "Ravioli tirolesi con burro e salvia". Pidän kovasti.

Viimeisen alkupala-annoksen nimi ei jäänyt mielleen. Nämä ovat lihaisia palleroita kastikkeen kera.

Pääruokana, priminä, tuli muusia ja lihaa. Kuulemma maukasta.

Minulle tulee entrecotea kasviksilla. Maukasta, mutta ei erikoista.
Kokonaisuutena miellyttävä pieni ravintola ja ystävällinen palvelu. Pienoinen kielimuuri haittaa yhteistyötä, mutta saimme mitä tilasimme.

Trattoria Da Silvio
Vicolo della Parrocchia 2/A, 39100 Bolzano, Italia

Illallisen jälkeen ovat kadut hiljenneet. On mukava tallustella pitkin joulukoristeltuja katuja.

Seuraavana aamuna ostan tuliaisiksi kotiin juustoja. Tarjolla on myös leikkeleitä ja muita säilyviä herkkuja.

Paluumatkalla voi taas ihailla taas näitä Alppien maisemia. Tässä kuvassa ollaan lähestymässä legendaarisen mäkihyppykaupungin Innsbruckin rautatieasemaa.

Vielä loppuun matkavinkki: Bolzanon tunnetuin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa säilytetään Ötzi-muumiota.

Nyt pläjähtää eetteriin helppo, nopea ja maultaan ihanan erilainen, raikas jälkiruoka. Jukka oppi tekemään moisen kreikkalaisten kokkien opastamana maan katuruokaa ja matkailua esittelevässä pressitilaisuudessa. Lihavartaiden, maalaisranskisten ja salaatin jälkeen lusikoitiin tätä kreikkalaista jogurttia, jonka pinnalle oli aseteltu sokeri-kaneliliemessä maustettuja porkkanasiivuja. Rapeutta suutuntumaan toivat pohalle murustellut kanelipiparit. Siinä kaikki!

Mies teki tätä ihanuutta kotonakin arkiruuan jälkkäriksi. Maku oli tasapainoinen kattaus makeutta, rasvaista jogurttia ja hentoa mutta selkeää kanelisuutta sekä pohjalla että porkkanoissa. Tuumasimme että kanelisuus käy hyvin myös tähän joulunaikaan ja pohjalle voisi murustella vaikka joulupipareitakin.

Pisin aika reseptissä menee porkkanaliemen jäähdyttelyyn. Jos rouskutettavat laittaa maustumaan etukäteen, jälkiruuan kokoaa hetkessä herkuteltavaksi. Viitseliäimmät leipovat tietysti kanelipiparit itse, me tyydyimme kaupan valmiisiin ollen oikein tyytyväisiä.

Siivuttaessasi porkkanat ihan ohuiksi ne kipristyvät kauniisti kukkamaisiksi.

KREIKKALAISTA JOGURTTIA KARKKIPORKKANOILLA
neljälle

6 kpl kanelipiparia
200 g rasvaista kreikkalaista jogurttia

150 g porkkanoita kuorittuna
150 g sokeria
1,5 dl vettä
1 kanelitanko
½ sitruunan mehu

Siivuta porkkanat ohuiksi. Laita pieneen kattilaan vesi, sokeri ja kanelitanko. Kun seos kiehuu, lisää porkkanasiivut. Anna porista pari minuuttia. Suutuntuma pitää kuitenkin jäädä purtavaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää sitruunamehu. Jäähdytä seos.

Kokoa jälkiruoka:

Murusta jälkiruokamaljan pohjalle käsin 1½ piparia per malja. Murut saavat jäädä paloiksi erotuksena jauhomaisuudesta. Lusikoi päälle jogurttia. Lusikoi tähän päälle porkkanoita ja lientä.

Ei. Ei tänä vuonna. Tämänvuotisessa amerikkalaisten vaalivoitossa ei lie mitään juhlistettavaa. Nämä maapähkinääkin sisältävät munakokkelitacot on keksitty San Antoniossa vuonna 1976 juhlistamaan Jimmy Carterin presidentinvaalivoittoa. Carter kun oli entinen maapähkinäfarmari. Näin kertoo Mikko Takala kirjassaan Street Food ja ohjeistaa vallan helpot, aamiaisellekin hyvin passaavat tortillasetit. Meillä ne napsittiin napaan kylläkin aikaiseksi lounaaksi.

Munakaspitoiset tortillat olivat ihanan ruokaisa, tuoresalsan raikastama kokonaisuus. Maapähkinät toivat hauskan rouskuvaa suutuntumaa settiin. Avokadoja olisin vielä halunnut kokonaisuuteen lisätä, mutta löytyneet yksilöt olivat siihen turhan raakoja. Itsetehdyt tortillat olisivat tietysti maistuneet paremmalta, mutta nyt edettiin kaupan valikoimalla. Pico de gallo-salsa kannattaa pilkkoa jo edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin.

Samaisesta Takalan kirjasta on tehty aiemminkin aamiaistacoja, raakamakkaraversiona.

MUNAKOKKELITACOT

4 kananmunaa
suolaa
6 rkl paahdettuja maapähkinöitä
2 rkl voita
4 vehnätortillaa

tarjoiluun:
jalapenoja, korianteria, avokadoa ja pico de gallo-salsaa

Vatkaa munat hyvin kulhossa. Lisää suolaa.
Murskaa maapähkinät tulitikunpään kokoisiksi murusiksi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Paista pähkinöitä noin minuutin ajan.
Lisää munat ja alenna lämpöä. Sekoittele, kunnes munakokkeli on halutussa kypsyydessä.
Lämmitä vehnätortillat ja tarjoa niiden päällä maapähkinämunakasta tykötarpeineen.

Lissabon tuo minulle mieleen San Franciscon, johtuen kaupungin korkeuseroista. Lissabon on todella tunnelmallinen ja helposti lähestyttävä kaupunki. Tällä kertaa minulla ei ollut kuin yksi ilta aikaa tässä hienossa kaupungissa. Halusin kuitenkin muutamassa tunnissa ottaa haltuun kaupungin erityisyydet. Lähde siis mukaan opastamalleni matkalle.

Lissabonissa on kattava metroverkko ja taksin käyttö on edullista. Otin lentoasemalta 1,4 euron metrolipun, jolla saa mennä niin monta pysäkinväliä kuin haluaa. Yhdellä vaihdolla saavuin Restauradores asemalle. Katutasoon päästyäni olin heti Monumento dos Restauradores aukiolla. Jostain terassilta kantautui livemusiikkia, mutta nyt ei ollut aikaa siihen.

Jatkoin matkaani aukiolta parisataa metriä kaakkoon ja saavuin Teatro Nacional D. Maria II edustalle. Turistit ottivat valokuvia ja rakastavaiset kävelivät illan viettoon. Lukuisat taksit odottivat maksavia asiakkaita. Minun päämäärä oli piskuinen Ginjinha ravintola aukion päädyssä.

Ginjinha myy portugalilaista samannimistä likööriä, tuttavallisemmin Ginjaa. Ei siis giniä, oliko yllätys?

Mukaansa sai ostettua pulloja, tai pieniä "fluorikupillisia" maistiaisia metrolipun hinnalla.

Paikalliset ja minä heidän vanavedessään joimme pikkuruisen maistiaisen tätä herkkua. Kippis!

Joku taika tässäkin on kun kaverit ovat myyneet jo 1920 luvulta saakka likööriään janoisille. Paikalla oli jatkuvasti muutama asiakas, joten selvästi oli suosittu koju.

Ginjan jälkeen oli aika siirtyä Bairro Alton kaupunginosaan ja saada tuntumaa tähän "Euroopan San Franciscoon". Restauradoresin aukiolta Bairro Alton puolelle on vain parisataa metriä, mutta ylämäkeen! Täältä saat kirjattua kokemusluetteloosi Ascensor da Glória (englanniksi Glória Funicular), köysirata, joka käytännössä on mäkiratikka. Rata on rakennettu jo 1875 ja tietysti sitä on modernisoitu moneen kertaan. Lippu maksaa 3,5 euroa.

Minä kylläkin kävelin mäen ylös ja kuvailin ratikkaa ulkoa. Ratikka odotteli matkustajia alatasanteella kun ohitin sen ja olin mäen päällä lopulta samaan aikaan ratikan kanssa. Tosin huomattavasti hengästyneempänä kuin ratikkamatkustajat. Hengähdin hetken ylätasanteella katsellen näkymiä, olin nyt tässä osoitteessa.

Kävin tässä vaiheessa kulman takana illallisella 100 Maneiras ravintolassa, josta löytyy tarinaa jo aiemmin.

Lähdin kylläisenä ja tyytyväisenä illallisen jälkeen kävelemään Bairro Alton kujille. Ihailin värikkäitä rakennuksia.

Joistain väleistä näkyi hienosti vastakkaiselle kukkulalle Castelo de S. Jorge linnoituksen puolelle.

Ilta alkoi olla pitkällä, mutta aina on aikaa yhdelle GT:lle Gin66:ssa. Sitten olinkin valmis siirtymään metrolla yöpaikkaan.

***
Tämäkin juttu lisätään blogimme MATKAT-välisivulle, josta löytyy reissupostauksemme maittain aakkostettuna.

Nuorempi siskoni Pilvi täytti viime viikonloppuna 30 vuotta. Valluksi pukeutunut neitokainen juhlisti uutta ikäänsä elokuva- ja kirjallisuusteemaisilla kekkereillä yhdessä noin viidenkymmenen kutsuvieraan kanssa. Ilta oli älyttömän hauska ja ihan siskoni näköinen!

Koristeluun oli juhlissa panostettu paljon. Punainen matto löytyi juhlapaikalta tottakai! "Kaiteet" oli isämme askarrellut harjanvarsista, joulupalloista ja kultamaalista. Välinauhat oli siskoni virkannut itse. Käsityöt ovat yksi hänen rakkaista harrastuksistaan.

Joka puolella juhlatilaa oli hauskoja ideoita ja yksityiskohtia, mahdoinko kaikkia huomatakaan.

Juhlat olivat tosi rennot, mutta pidin silti siitä että pöydistä löytyi suuntaa antava ohjelmalista ja aikataulu. Pöytäkoristeet oli pantu törröttämään Coca Cola-pulloihin ja seiniä koristivat leffajulisteet.

Vieraat olivat panostaneet pukeutumiseen ja rekvisiittaan hienosti vetäen roolejaan läpi pitkin iltaa. Tämä loi osaltaan hauskaa ja värikästä tunnelmaa.

Ruuaksi esille katettiin salaattibuffet, josta jokainen sai koota oman mieltymyksensä mukaan lautasellisensa. Kulhoissa oli esimerkiksi äitimme ohjeella koottua majoneesista makaronisalaattia, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia, fetaa, lihapullia, viinirypäleitä, keitettyjä kananmunia ja isämme savustamaa hunajalohta.

Ruokailun taustalla soi kokoelma elokuvamusiikkia videotykin heijastaessa siskoni kuvia valkokankaalle mustavalkoisena koko kolmenkymmenen vuoden mitalta.

Jälkiruuaksi nautiskeltiin yltiömakeaa, hyvää banoffeeta.

Juhlien ehdoton keskipiste - sankarin lisäksi tietysti - oli candybar eli karkkibuffet. Överimäärin karkkia ja popcornia sisältäneeseen pöytään oli katettu hauskasti karkkeja niin leikkiämpäreihin kuin kulhoihinkin. Eri tasoihin koottu pöytä oli todella houkutteleva ja kaunis.

Elokuvateemaisissa synttärijuhlissa oli hauskaa ohjelmaa sopivasti, myös niin että toisilleen tuntemattomat vieraat tutustuivat luontevasti keskenään. Oli esimerkiksi sokean opastusta Amelie-elokuvan innoittamana, taikajuoman kippaamista Rölli-leffan esimerkin mukaan, runoilua Moulin Rougen tapaan ja Optimus Primen piirtämistä porukalla vilkaisun jälkeen.

Pilvin ystävä oli tehnyt myös kivan tietovisan sankarista. Työkaverit esittivät Magdaleenan Pilvistetyillä sanoilla.

Minä ja Jukka pukeuduimme rikospaikkatutkijoiksi CSI-leffan innoittamina.

Paikanpäällä oli tietysti tapahtunut myös murha, jota tutkimme minkä juhlimiselta ehdimme. Pidimme siskolle "puheen" murhasyytösten muodossa. Kerroimme mitä todistusaineistoa murhapaikalta oli löytynyt. Kaikki liittyivät siskoni harrastuksiin tai elämään muuten. Pääsimme sisään "uhrin" tietokoneeseen, josta löytyi Pilvi-siskon kuvia pitkältä ajalta. Ne heijastimme tietysti seinälle. Uhri oli ilmeisesti stalkannut siskoani pitkään, sillä hän oli alkanut elää kuten Pilvi. CD ja DVD-hyllyltä löytyi meinaten samaa musiikkia ja leffoja kuin siskollanikin on. Tutkimukset jäivät hiukan auki, sillä lähetimme ruumiin postin kautta kollegoillemme tutkittavaksi ja kyllä te tiedätte kuinka siinä kävi - hävisi kuin tuhka tuuleen. Pyysimme muilta vierailta lisävihjeitä tai tietoa mahdollisesta alibista juhlien aikana.

Tanssia, juomista, naurua ja jutustelua jatkui yömyöhään. Tanssia tosin loppuillasta vahvistimen ylikuumenemisen ehdoilla muutama minuutti kerrallaan. Vain yksi juhlija joutui lähtemään kesken juhlia terveyskeskukseen, mutta palasi onneksi takaisin bileisiin. Potilaan saattajana toiminut "Uuno Turhapuro"kin oli melkein joutunut hoidettavien listalle mustan silmänsä kanssa.

Juhlapaikalle sai jäädä yöksi, mikä oli meille pitkänmatkalaisille oiva juttu, pumppusängyn rikkoontumisesta huolimatta. Aamupalan siskoni kattoi melkoisen kaaoksen keskelle, mistä näki että hauskaa oli ollut.

Kiitos rakas sisko juhlista ja mitä parasta seuraavaa vuosikymmentä!

yhteistyössä ARLA

Ihastuin lakritsin ja lohen makuyhdistelmään tehdessäni lakritsigraavattua lohta. Mietin miten hommasta saisi vieläkin yksinkertaisemman ja lakuisemman. Päätin yhdistää lakritsipaloja tuorejuustoon ja tarjota tämän kylmäsavulohen kanssa leivän päällä. Kokonaisuudesta tuli jopa riemastuttavan hauska makean ja suolaisen leikki. Pidimme hurjasti näistä pikkusyötävistä!

Tuorejuustona käytin Arlan maustamatonta tuorejuustoa, joka on paitsi lisäaineetonta myös laktoositonta. 150 gramman purkki tuntui aluksi kovin pieneltä, mutta olen huomannut sen olevan monesti tosi passelin kokoinen perheemme tarpeisiin.

Lakritsinen tuorejuusto ja kylmäsavulohi löysivät itsensä saaristolaisleivän päältä, jolloin lakritsisuus korostui hienosti. Kun samainen kokonaisuus lusikoitiin vaalean näkkäripalan ylle, esille nousikin kalan savuisuus ja leivän rapsakkuus. Molemmat leivät olivat tosi hyviä, mutta aivan eri luonteisia.

Nämä suupalat ovat loistava tarjottava brunssilla tai ennen ruokaa kuohuvan kanssa. Me nautimme näitä lakritsituorejuustoisia kalapaloja osana syntymäpäivän kunniaksi vietettyä sänkyaamupalaa.

Jos lakritsille hakee lisää erikoisia makupareja, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan blogimme ohjetta tomaattisiin ja lakuisiin filokuppeihin.

LAKRITSITUOREJUUSTOISET KYLMÄSAVU-SUUPALAT
noin 16 kpl

150 gArla maustamaton tuorejuusto
4 palaa (n. 30g) Kouvolan lakritsia
ripaus suolaa
8 siivua saaristolaisleipää
kylmäsavulohta

Pilko lakritsit veitsellä pieniksi paloiksi. Sekoita hyvin tuorejuuston joukkoon. Laita pieni ripaus suolaa mukaan korostamaan makuja. Sekoita hyvin.

Leikkaa leivästä siivu. Puolita siivu. Lusikoi jokaisen siivun päälle noin teelusikallinen lakristsista tuorejuustoa ja nosta päälle kylmäsavulohta.

Suupalat kannattaa nauttia aika pian kokoamisesta, sillä lakritsi värjää tuorejuuston ruman keltaiseksi.

Olemme suuria ilmakuivatun kinkun ystäviä. Herkuin on ehkä San Danielin kinkku, jota maistoimme ensikertaa Venetsiassa aikoinaan. Muutkin kyllä maistuvat oikein oiville, esimerkiksi Parmankinkku tai espanjalainen serrano.

Tuottoisin yrtti kotimme ryytimaassa on salvia. Sitä riittää kuivattavaksi asti ihan kimppukaupalla.

Näistä lähtökohdista Jukka innostui Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua-kirjan possurullasta, jossa yhdistetään ilmakuivattua kinkkua ja salviaa sitruunaisen voin kanssa. Vähän niinkuin possulla täytetty possu.

Kirjan ohje oli suunnattu avatulle ja nuijitulle possun ulkofileelle, mutta me lähestyimme asiaa muhkea luomupossun sisäfileen kanssa.

Rullasta tuli todella herkullinen! Se oli sopivan suolainen salvian antaessa makuun mielenkiintoisuutta ja raikkautta yhdessä sitruunan kanssa. Liha jäi rullattuna ihanan meheväksi. Lapsetkin ottivat lisää lihaa! Meillä rullat syötiin puuropolentan kanssa, joka ei edelleenkään saa minua hihkumaan, mutta jota Jukka piti mukavana vaihteluva.

TÄYTETTY POSSUN SISÄFILEE

kuudelle

possun sisäfile (tai ulkofile)
suolaa
mustapippuria
1 luomusitruuna
100 g pehmeää voita
½ tl cayennepippuria
100 g Parmankinkkua
1 ruukku salviaa tai runsaasti kuivattuja salvianlehtiä
2 rkl rypsiöljyä

Jos käytät kuivattua salviaa, laita lehdet likoamaan veteen jotta ne pehmittyvät.

Leikkaa possunfilee auki levyksi. Ohjetta voit tarvitessa katsoa vaikka täältä. Nuiji aukileikattu levy vielä littanammaksi. Mausta filee molemmin puolin suolalla ja pippurilla.

Raasta sitruunankuori. Sekoita se pehmeän voin sekaan. Sekoita mukaan myös cayennepippuri.
Levitä voiseos fileen pinnalle. Laita tähän päälle kinkkusiivut. Laita tähän päälle vielä reilusti salvianlehtiä. Kääri filee täytteineen napakaksi rullaksi.
Puolita rulla tarvittaessa niin että se mahtuu pannulle paistumaan. Sido liha kiinni paistinarulla.
Sipaise pinta rypsiöljyllä. Paista rullan pintoihin kaunis väri kuumalla pannulla. Nosta lihat uunivuokaan. Purista päälle sitruunan mehu. Peitä vuoka foliolla.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna vetäytyä hetki, poista paistinaru. Leikkaa rulla viipaleiksi juuri ennen tarjoilua.

Luomuporsaan sisäfilettä on rullailtu aiemmin syksyllä, sieni-pähkinätäytteellä.

En muista onko meillä jouluruokien suunnittelu mennyt ikinä näin viimetippaan vaikka kauhean aikaisin aiempiakaan ei ole pläänäilty. Jukka palasi torstaina aamuyöstä Phuketista työmatkalta ja heräiltyämme sitten kokosimme yhteen lauantaisen menun. Totuttuun tapaan Jukka yritti lisätä sortteja ja minä himmailla niiden määrässä.

Perinteitä kunnioitettiin vain peruna- ja lanttulaatikon verran, mutta menusta tuli silti mielestämme oikein jouluisa. Kinkusta olemme luopuneet jo useampi joulu sitten, sillä se on aivan liian suuri meille neljälle. Tänä vuonna lihana oli possun kylkeä, joka valmistettiin confit-tyyliin lopputuloksena ihanan murea, rapeapintainen herkku.

Onnistunein alkupala oli varmaankin mallasleivän päälle koottu graavisiikatartar confitkeltuaisella. Kokonaisuudesta tuli leivosmaisen kaunis ja hienon makuinen kun keltuaisen kermaiset elementit yhdistyivät kalan suolaisuuteen ja leivän makeuteen.

Alkupalat tarjosimme yksi kerrallaan vatitarjoiluna, pääruoka koottiin valmiiksi lautasille.

Blogista löytyy aiemmin vain kallioimarrekantarellien ohje, muita naputtelen ja linkkaan tähän kun suklaan syönniltä ja kirjojen lukemiselta maltan.

alkupalat

mukulaselleriä marinoituna ja kreeminä

graavisiikatartar ja confitkeltuainen mallasleivällä

kylmäsavusilakkarulla

graavisilakka ranskankermalla

pääruuat

perunalaatikko

lanttulaatikko

kallioimarekantarellit

marinoitu punakaali

possu confit ja sinappipikkelssi

varsisellerisorbettti

jälkiruuat

Brysselin suklaakonvehdit

juustoja

Näiden linkkien takaa löytyvät edellisvuosien joulumenut:

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-arsiokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Kauniin pyöreä ja kullankeltainen. Kermainen ja sileä, tiivis, mutta pehmeä. Sellainen on confit-tyylillä tehty kananmunankeltuainen, johon ihastuimme ensi kerran ravintola Lyonissa. Kaikkein ihastuttavinta keltuaisessa lie sen yllättävä rakenne, mutta myös maku.

Joulukiireiden keskeltä tavoitimme Lyonin keittiön ohjeistamaan keltuaisten teossa. He vakuuttivat edelleen, että keltuainen piti vain pakastaa ja sulattaa sitten öljyssä. Ihmettelimme voiko asia olla todella niin yksinkertainen tehdä ja päätimme kokeilla.

Se oli.

Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.

pakastettu keltuainen valmiina sukeltamaan öljyyn

CONFIT KELTUAINEN
yksi

kananmuna, josta käytetään keltuainen
rypsiöljyä

Riko kananmuna ja laita keltuainen ehjänä jääpalarasian koloon.

(Säästä valkuainen munakkaaseen, sorbettiin, marenkiin tms.)
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.

Tapaninpäivänä meillä tuli asiaa Turkuun ja ajattelimme käydä siellä myös syömässä ennen kotiin ajamista. Moni paikka oli kiinni juuri tuona päivänä, mutta Tiirikkala Aurajokirannassa piti ovensa ja keittiönsä onneksi auki. Olin jo etukäteen katsonut anniskelukahvilan nettisivuilta, että listalta varmaan löytyisi koko perheelle mieluista syötävää. Näin kävikin.

Poitsu otti lastenlistalta kananugetit lohkoperunoilla. Siivekkäät oli ansioituneesti itse paneroitu ja friteerattu rapsakan meheviksi. Lohkot olivat myös jokaisen annoksessa ihanan rapeat.

Jukka nautiskeli takana kuikuilevan hampurilaisen. Briossisämpylä, pihvin oikeanmoinen kypsyys ja karamellisoidut sipulit erottivat annoksen edukseen. Savuisen makuista majoneesia mies kiitteli erityisesti. Tyttäremme natusti menemään kuuden euron lohkot ritiläkorista ja oli oikein tyytyväinen.

Punajuurisyistä minä otin karitsaleivän, joka oli koottu tumman leivän päälle. Friteeratut, ylikypsät karitsan niskapalat oli laskettu punajuuripalojen päälle yhdessä marinoitujen punasipulien ja piparjuurimajoneesin kanssa. Suurinälkäisenä otin mukaan myös lisäkeperunalohkot ja söinkin itseni aivan pinkaralleen. Leipä oli todella hyvänmakuinen, mutta mukana tulleita kirsikkatomaatteja ihmettelin, sillä ne rikkoivat mielestäni kokonaisuuden.

Tiirikkalan "vinttikerros" oli erityisen viihtyisä. Ruuat ja juomat tilattiin tiskiltä samalla maksaen, mikä tuntui kivalta nyt kun aikaa pidempään istuskeluun ja vaikkapa laskun odottamiseen ei ollut. Annokset tuotiin pöytään hymyn kera. Neljän hengen ruuat, kaksi limsapulloa, viini ja alkoholiton olut maksoivat yhteensä 70 euroa.

Pidimme Tiirikkalasta koko perhe. Suppean mietityltä ruokalistalta löytyi monta houkuttelevaa annosta. Tilattujen osalta kaikki ruuat oli huolellisesti valmistettu. Palvelu oli ystävällistä ja mukavaa, paikan tunnelma kiireetön ja leppoisa. Tänne voisi poiketa toistekin vaikka kahvillekin, sillä vitriinin leivonnaiset näyttivät melkoisen herkullisilta.

Jukka toivoi joulupöytään tummaa leipää ja sellaista tarvittiin lopulta myös confit-keltuaisen ja graavisiian kaveriksi. Tuttu saaristolaisleipäresepti olisi toki kelvannut, mutta mies halusi kokeilla jotain uutta. Kauppalehden keittokirjatestauksesta löytyi kuopiolaisen lounasravintola Urbanin maalaisleipä.

Makea, saaristolaisleivän tyyppinen mallasleipä maistui fenkolinsiementen ansiosta inanverran lakritsaiselle. Siitä tulikin mieleen, että leipään voisi hyvin leipoa sisään lakritsinpalojakin, jos se sopisi keralla syötävien kanssa. Pidimme leivästä kovasti! Tätä tehdään toistekin.

Me puolitimme reseptin, jotta leipää ei tulisi vallan mahdottomasti.

MALLASLEIPÄ

1,5 leipävuoallista

0,5 l piimää

1,25 pussia kuivahiivaa

1,5 dl siirappia

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl mallasrouhetta

1,5 dl vehnäleseitä

5 dl vehnäjauhoja

0,5 rkl fenkolinsiemeniä

0,5 rkl kuminaa

0,5 rkl suolaa

Lämmitä piimä 42-asteiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele leipävuoka ja täytä se korkeintaan puoleenväliin. Kohota taikinaa vuoassa noin tunnin ajan. Paista 180-asteisessa uunissa 70 minuuttia.

Viime vuonna Puerto de la Cruzista kirjoittaessa totesin loppuun että tänne voisimme mennä toistekin. Toteutimme loman samoihin aikoihin sinne jo nyt vuoden välillä, tosin vuodenvaihteen eri puolella aloittaen viimeinen päivä viime vuotta. Joka päivä aurinko paistoi kuumastikin, vain yhtenä päivänä pilvitteli muutaman tunnin ja sataa ripsahutti.

Hotellimme oli sama Park Plaza kuin viime vuonna, aivan Charcon aukion laidalla. Halpa hinta ja sijainti sekä erikseen maksetut parvekkeet olivat ainoa hyvä asia tässä kortteerissa. Sijainti silti painoi niin kovasti meille, että olimme valmiit tinkimään muusta, varsinkin kun huoneissa käymme melkeinpä vain nukkumassa. Hotellissa kaikki paikat ovat rempallaan, peitot pistäviä, kadulta puhekin kuuluu sisään eikä hajukaan huoneissa aina ole paras mahdollinen (itsestä riippumattomista syistä).

Viime vuoden vinkkimme Teneriffan pohjoisosan kaupunkiin löytyvät täältä sisältäen mm. juttua eläintarha Loro Parquesta ja upeasta katutaiteesta vanhassa kaupungissa. Kivaa minigolfpaikkaa oli ehostettu viime käynnin jälkeen.

Edellisen reissun ravintolavinkit löytyvät täältä, uusia naputtelen jahka kerkiän. Linkin takana olemme kehuneet Don Camilon puu-uunissa paistettuja pizzoja, mitä pidimme hyvinä edelleen. Raastettu, tuore tomaatti pizzan päällä oli hauska uusi juttu. Sen sijaan paikan risottoihin älkää sijoittako. Minun syömäni oli niin voisen makuinen, etten pystynyt millään edes syömään lautasta loppuun. Löysimme yhden aivan huippuravintolan, Tasca Ihüeyn, josta kirjoitan oman juttunsa. Tasca Ihüeyn uudenlaiset makuyhdistelmät ja selvästi huolellisen mietitty menu ja ruokien valmistus saivat meidät useasti huokailemaan tyytyväisyydestä.

Uutta tekemistä kohteessa edusti meille busseilu Santa Cruziin pikavuorolla 103. Kaupunkikohteessa oli kiva käydä, vaikka reissumme oli vain neljätuntinen piipahtaminen. Tästä kirjoitan enemmän myöhemmin.

Samoin uutta tekemistä oli kävely rantatörmällä toimivan majakan, Faro de Puerto de la Cruzin ympärillä. Valtameren aallot pauhuineen ja korkealle ulottuvine pärskeineen olivat upeaa seurattavaa. Joskin myös kastavaa sellaista. Mittakaavaa kuvaan saat kun huomaat pärskeiden yläpuolella ihmishahmot.

Kaikenkaikkiaan matkamme oli taas oikein onnistunut yhdessäolon, rentoilun, auringon ja ruuan suhteen. Luulenpa silti että tämä kohde on nyt osaltamme nähty.

Kanarianlomia monesti vähätellään, mutta meille ne ovat olleet oikein toimivia piipahduksia kesässä vuodenvaihteen aikoihin. Kohteen valinnalla on merkitystä paljon, pelkkiä turistirysiäkin toki on eikä hyvän ruuan löytäminen niistä ole helppoa. Viikon aurinkoloma Kanarialla on ollut kustannustehokas suht lyhyen lentomatkan päässä pienellä aikaerolla. Helposti haltuunotettavissa kohteissa on keskitytty lepoon ja yhdessäoloon pienten tekemisten kanssa. Toisinaan auton vuokraaminen ja pitkin saaria suhailu on tuonut tietysti oman lisänsä matkaan. Kaikki Kanarianlomamme löytyvät MATKAT-välisivulta Espanjan kohdalta. Siellä on Lanzarotea, Gran Kanariaa ja Teneriffan eteläistä osaakin.

Tasca Ihüey hurmasi koko perheemme mauillaan ja hellällä ruoka-intohimollaan.

Päädyimme Calle San Felipellä sijaitsevaan ravintolaan netissä useista lähteistä nousseiden kehujen rohkaisemina. Onnistuneen illallisen jälkeen ruokailimme paikassa myös lounasaikaan. Meille esiteltiin sama menu molempina aikoina ja tämä kuulemma on tapanakin, vaikka arvio täällä puhuukin lounaalla päivän menusta kahdentoista euron hintaan. Tosin lounasta edeltävänä päivänä puolet henkilökunnasta, nuori nainen, oli sairaana, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.

Noin 30 paikkaista ravintolaa pyörittää vain kaksi henkilöä, pariskunta. Molemmat ovat kokkeja, joten valmistelut tehdään yhdessä. Poikaystävä hoitaa keittiön asiakkaiden aikaan, kertoo punaviinipulloa auki ruuvaava nuori nainen. Vain kiireisimpiin iltoihin palkataan tiskari. Ravintola on ollut auki nyt puoli vuotta. Alku on ollut haastavaa, mutta me sinnittelemme, hyvää englantia puhuva tarjoilija toteaa. Suomalaisella suulla vaikeasti lausuttava tasca Ihüey on nimetty miehen synnyinpaikan mukaan, muutaman kirjaimen muunnoksella.

Ravintolasali on yksinkertaisen kiva. Jyhkeiden kiviseinien mahtipontista vaikutelmaa on kevennetty vaaleilla tuoleilla. Pöytiä koristivat kankaiset tablettiliinat luovat söpöä, ajateltua tunnelmaa.

Ruokalista Ihüeyssa on harkitun suppea. Melkein jokainen seitsemästä alkupalasta ja seitsemästä pääruoka-annoksesta houkutti. Perinteisiin raaka-aineisiin on yhdistetty uusia makupareja tai ideoita. Esimerkkinä mainittakoon ibericoporsaan tartar ja jauhottomat katkarapuraviolit sienitäytteellä.

Illallisen pikkunälällä emme jaksaneet maistaa alkuun kuin jänispateeta, pate casero de conejo en salmorejo con sus tostadas. Se paljastui loistavaksi valinnaksi! Rapeiden leipäsiivujen kanssa nautittu, hauskasti ”säilykepurkista” tarjottu patee oli kermaisen pehmeää ja ihanan lihaisaa jättäen suuhun pienesti mausteisen jälkikaiun. Patee edelleenvalmistetaan kuulemma perinteisestä kanarialaisesta jänispadasta.

Pääruuaksi jaoin lasten kanssa kahdelle tarkoitetun padan, jossa oli muhitettu pähkinäistä riisiä ja läskisiä possupaloja, arroz meloso de cochina negro canario y cacahuete. Menussa tämäkin mainitaan perinteikkääksi paikalliseksi ruuaksi. Liemi oli ihanan makuinen ja kaikki maut yhdessä toimivat todella hienosti.

Jukan toivoma, lähipöytiin kuikuillessa todella houkuttelevalta näyttänyt possu oli päässyt loppumaan. Eikä ihme, todella moni näytti valinneen kiiltäväpinaisen, suuripalaisen possun ruuakseen. Jukka päätyi nopealla vaihdolla pitkään haudutettuun lampaaseen perunamuussilla, cordero glaseado con batatas de islas y chalotas. Liha oli kypsennetty hajoavan mureaksi hienon makuisessa liemessä. Annoksen kruunuksi nousivat karamellisoidut salottisipulit, joiden maku oli niin syvä ja intensiivinen, että pelkästään niitä olisi syönyt pienen ämpärillisen. Illallisemme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 56 euroa.

Lounaalla halusimme syödä ulkona auringosta nauttien, joten meille soviteltiin pöytiä yhteen. Otimme nyt alkuun savustettua mustekalaa hummuksella, pulpo ahumado con humus de garbanzo. Osasimme odottaa hyvää, mutta se mitä suuhumme haarukoimme oli uskomattoman herkullista! Mustekala oli kypsennetty juuri oikeanlaiseksi, melkein suuhunhajoavan pehmeäksi. Lonkeroveijarissa oli kuitenkin ohuenohut rapea pinta. I-ha-naa! Hummus ja paprikaisen mausteinen, öljyinen kastike olivat loistoseuralaisia merenelävälle. Tämä mustekala-annos meni samalle viivalle Locatellissa aikoinaan nauttimamme loistavan mustekalan kanssa.

Pääruuaksi muut perheenjäsenet ottivat perunamuussin kanssa tarjottua tahmeapintaista, läskistä possunmahaa, joka oli kypsennetty matalassa lämmössä oivallisen hajoavaksi, panceta de cerdo cocida a baja temperatura con cremoso de patata.

Minä valitsin listalta sama-kalaa, joka oli nostettu lautaselle purjoconfit:n ja korianterikastikkeen kanssa, sama con puerros confitados y salsa de cilantro. Todella maistuva, hienoja tekstuureita sisältänyt annos tämäkin.

Tapojemme vastaisesti otimme vielä kaksi jälkiruokaa neljään nenään jaettaviksi. Burgerbrownie meinasi valkosuklaakupuista, tahmaista täytettä sisältänyttä kakkupalaa joka tarjottiin maistuvien mangoviipaleiden kanssa. Omenakakku gofiomurulla oli perinteisemmän muotoinen. Se lepäsi lautasella jäätelön kera. Molemmat sisälsivät hyviä makuja, joskaan eivät kohonneet suolaisten ruokien tasolle. Lounaamme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 93 euroa.

Ihuyen kaikessa tekemisessä näkyi huolellisuus. Esillepanot olivat mukavalla, muttei kikkailevalla tavalla erottuvat ja maut todella upeita. Ruokien pöytiin saaminen ei ollut illallisella nopeaa, mutta ei toisaalta hitaimmastakaan päästä saaren ravintoloista. Kahdestaan ravintolan pyörittäminen herätti kunnioitusta, eikä viiveeseenkään hermostunut.

Tasca Ihüey on kokonaisuudessaan paras ravintolakokemuksemme Puerto de la Cruzissa, joten suosittelemme todella lämpimästi! Tiistaista sunnuntaihin ravintolassa tarjotaan illallista 18:30 - 22:30 ja keskiviikosta sunnuntaihin saa myös lounasta 12:30 - 15:00.

Aavistuksen kirpsakat, yrttiset mukulaselleriviipaleet raksahtavat juuri sopivanmoisesti suussa tuntuen hieman pehmenneiltä, ei-mössöisiltä. Kermaisuutta ja pehmeyttä kokonaisuuteen luo sellerikreemi, jossa kermaa ja voita ei ole säästelty. Todellakaan.

Tämä maukas annos päätyi joulupöytäämme inspiroivasta Juuri nyt-kirjasta. Olemme saaneet opuksesta monta hyvää ideaa nelihenkisiin (joulu)pöytiimme varsinkin sapas-osuudesta, jossa on pieniä annoksia. Tämän ohjeen puolitimme kirjan alkuperäisestä ja saimme juuri sopivat setit kahdelle päivää.

Annoksen asettelu on myös suora kopio kirjasta, jossa marinoidut selleripalat oli kylläkin muotoiltu pyöreiksi. Tykkäänkin siitä että tämän kirjan kuvat antavat usein myös selkeän idean esillepanoon mitä edelleen ja aina vaan yritän harjoitella.

MARINOITU SELLERI

neljälle alkupalaksi

½ mukulaselleri

marinadiöljy:
3/4 dl omenaviinietikkaa
1 ½ dl valkoviiniä
1/4 ruukkua tilliä
1/4 ruukkua timjamia
2,5 laakerinlehteä
2,5 dl öljyä

paahtamiseen:
noin 2 tl suolaa

Ota tillejä hiukan sivuun koristelua varten. Laita marinadiainekset pieneen kattilaan. Kuumenna ainekset, mutta älä anna kiehua. Hauduta matalalla lämmöllä noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
Kuori selleri ja leikkaa viipaleiksi. Pyöräytä viipaleet lautasella muutamassa ruokalusikallisessa marinadiöljyä. Kuumenna paistinpannu ja ripottele sille suola. Asettele sellerit suolan päälle ja paahda molemmin puolin kunnes viipaleet saavat väriä. Upota paahdetut sellerit marinadiöljyyn. Jäähdytä.
Anna maustua muutama tunti tai yön yli kylmässä.

SELLERIKREEMI

1/4 mukulaselleriä

1 dl kuohukermaa

50 g voita

Kuori ja paloittele selleri. Laita palat kattilaan ja kaada päälle kermaa niin että ne peittyvät. Paloittele voi ja lisää kattilaan. Kypsennä seosta noin 20 minuuttia eli kunnes selleripalat ovat kypsiä. Soseuta seos sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos seos on liian löysää nökäreiksi pursotettavaksi, voit keittää hiljalleen nestettä pois pienessä kattilassa. Varo kuitenkin polttamasta pohjaan.

Asettele lautaselle marinoituja selleriviipaleita ja pirskottele päälle hieman marinadiöljyä. Lisää rinnalle sellerikreemiä ja koristele tillinlehdillä.

Malecon on kahdeksan kilometriä pitkä rantakatu Havannan, Kuuban pääkaupungin pohjoispuolella. Koillisessa, vain 150:n kilometrin päässä Pohjois-Atlantin aallot huuhtelevat Floridan Key Westin rantoja.

Maleconia aloitettiin rakentaa vuonna 1901 Kuuban ollessa USA:n protektoraatti. Se kulkee historiallisesta vanhasta kaupungista Vedadon korkeisiin, modernimpiin tornitaloihin.

Maleconia reunustaa maailman pisimmäksi tituleerattu penkki, joka on käytännössä kivinen reuna tien ja meren välissä. Toista puolta koristavat alunperin värikkäät, nyt pääosin meren ja restauroimattomuuden haalistamat, eri arkkitehtuurisuuntia iloisesti yhdistävät rakennukset. Maleconin varrelta löytyy myös legendaarinen hotelli Nacional, jossa Frank Sinatran tiedetään viihdyttäneen mafiosojen tapaamista. Ylväänä mäen päällä seisovan Nacionalin terassilta onkin mukavat näkymät alas rantakadulle.

Havannalaiset kerääntyvät Maleconille perheittäin, kaveriporukalla tai pareittain iltaisin juhlimaan ja oleilemaan. Mekin sulloimme kassiin halvan rommipullon ja könysimme kovalle kaiteelle vierekkäin ihmettelemään kuubalaista elämänmenoa. Siemailimme tujakkaa paikallista tislettä valtameren kohistessa takanamme. Snäksimyyjät tallailivat verkkaisesti ohi tarjoten pussukoistaan tai kärryistään ostettavaksi tikkareita, popcorneja, hedelmiä ja erilaisia juomia. Osa myyntiartikkeleista oli ilmeisesti pimeän marketin tavaraa, kun esimerkiksi irtonaisia pattereita vain vilautettiin kuiskutellen.

Vieressämme likikkäin istuvat, toisiaan syvälle silmiin katsovat mies ja nainen pyysivät ees taas kulkevalta katusoittajalta muutamalla kolikolla jotain meille tuntematonta laulua, jota he sitten häpeilemättä lauloivat kitaristin mukana. Odotin miehen kosivan naista hetkenä minä hyvänsä, mutta sitä ei ainakaan meidän nähtemme käynyt. Vanhempien miesten porukka esitti lähellä oleilevalle perheelle marakassia ja kitaraa soittaen niin huonon, mutta sympaattisen sikermän, että meitä ihan nauratti.

Pimeässä, valoin täplitetyssä illassa editsemme huristi vanhoja amerikkalaisia autoja. Vain harvojen alla V8 moottori murisi, sillä köyhyyden ja varaosattomuuden vallitessa ne on vaihdettu Mersujen ja Nissanien moottoreihin.

Lämmin ilma hyväili poskia merituulen kutitellessa niskaa. Olimme hurjan tyytyväisiä tähän hetkeen ja sanoimme sen toisillemme ääneenkin. Juuri silloin joku ohikulkeva mies väänsi naamansa surulliseksi ja kysyi miksi olimme niin murhemielellä. Meitä nauratti oikein ääneen! Suomalainen paikallaanistuva, vienosti hymyilevä ilo ei ihan vastaa paikallista koko vartalolla tanssivaa, röhönauravaa vastaavaa.

Riemuisaa tunnelmaa täynnä, rommipullo puolillaan päätimme suunnata hotellimme yökerhoon kokeilemaan ensikertaa salsaamista. Siitä ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa.

***
Muita Kuuba-juttuja blogissamme:
Ropa vieja
Hotelli Tryp Habana Libre

Muut matkajuttumme löytyvät aakkostettuna MATKAT välisivulta.

Jukan äiti jäi hyvin yllättäen leskeksi keväällä. Ahkerasti matkaavalta anopilta jäi monen muun kumppanuuden lisäksi iso reissukaverivajaus. Siksi päätimme tehdä kahden yön Tallinnanretken mummun mielenkiinnot mielessä, auto mukana. Reissusta tuli todella kiva koko sakille.

Ensimmäisen yön vietimme Baltic Queen-laivassa, jossa kävimme myös mukavalla illallisella Grill Housessa.

Aamupalalle autoilimme Nop:iin, jonka olimme aiemmin kesällä todenneet aivan ihanaksi. Puurot, toastit, savustetut munat ja muut herkut maistuivat taas!

Päiväohjelmaksi olimme tuumanneet tallustelua Nõmmen torilla, sillä mummu tykkää kierrellä Suomessakin erilaisia kojuja. Ihastelun lisäksi mummun tuli tehtyä myös syötäviä hankintoja.

Kadriorgin palatsissa ihastelimme vanhaa eurooppalaista ja venäläistä taidetta.

Roomalaisen arkkitehdin Nicola Michettin suunnittelema barokkipalatsi on rakennettu alunperin Venäjän tsaarin Pietari I:n kesäasunnoksi.

Varsinkin edustussali oli hieno kartusseineen (sanavarastokin karttui), jossa kruunut ja kaksipäiset kotkat toimivat keisarivallan symboleina. Kattomaalauskin oli upea.

Myöhäisellä lounaalla kävelimme vanhassa kaupungissa sijaitsevassa edullisessa Kompressorissa. Täyttäviä, muhevia lettuja maisteltiin niin makeana kuin suolaisenakin.

Hotellimme kattoterassi drinkkeineen piti tietysti testata. Autoimme mummua näiden juomisessa.

Illalliselle pääsimme Jukan kanssa kaksin nautiskelemaan, kun mummu jäi lasten kanssa hotellille. Päätimme sijoittaa hieman arvokkaampaan paikkaan, Art Prioriin. Ravintolavierailusta olenkin kirjoittanut aiemmin täällä.

Aamun otimme ihan rauhassa nukkuen pitkään. Aamupalan nautiskelimme kiireettömästi yhteisen pöydän ääressä.

Perheemme miespuoliset halusivat ajamaan kartingia, minkä toki toteutimme. FK Keskus oli tuttu paikka jo edelliseltä reissulta.

Kävimme myös ostoksilla paikallisessa marketissa. Minusta on aina mielenkiintoista käydä ulkomailla ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Mummukin innostui asiasta. Mukaan lähti mm. edullista hanhenrasvaa ja tosi halpoja viiriäisenmunia.

Halusimme näyttää mummulle Telliskiven alueen hienoine muraaleineen. Paikasta löytää itsekin joka kerta aina uutta taidetta ja vinkeitä juttuja. Alueen ihanat kaupat voivat käydä kukkaron päälle yllättävän raskaasti, varsinkin jos tykkää yksilöllisimmistä design-tuotteista.

Ennen laivaan ajamista kävimme vielä syömässä La Tablassa mukavasti maistuvat latinosetit. La Tabla on yksi Telliskiven monista mielenkiintoisista ravintoloista.

Tallinnankeikaus oli oikein mukava, leppoisaa yhdessäoloa ja pientä tekemistä sisältänyt reissu. Tällaisen voisi hyvinkin tehdä uudestaan!

Confit-menetelmä on noussut meillä viimeaikoina usein esille eri ruokien valmistustapoja pohtiessa. Jouluna 2016 juhlapöydässämme kinkun tilalla nähtiin Passione-kirjasta bongattu confit menetelmällä kypsennetty porsaankylki, jonka rapsakka pinta ja ihana rasvaisuus sai meiltä kiitosta. Valmistaminen vei tunteja ja jäähtyminen yön yli, mutta ei vaatinut tehdessä kovin isoa vaivaa. Joulumenuumme kokonaisuudessa löydät täältä: Joulumenu 2016.

CONFIT PORSAANKYLKI PAAHDETTUNA

n. 1 kg kokoinen porsaan paahtokylki

reilusti suolaa

mustapippuria
1 pieni valkosipuli

timjamia

paljon rypsiöljyä (riippuu uunivuuastasi)

Hiero porsaan paahtokyljen pintaan reilusti suolaa ja sopivasti pippuria. Laita liha kapeaan uunivuokaan. Mitä lähempänä vuuan koko on lihan kokoa, sitä vähemmän menee öljyä. Lisää vuokaan silputtu valkosipuli sekä muutama oksa timjamia.

Kaada vuokaan öljyä niin paljon, että liha peittyy.
Kypsennä 120-asteisessa uunissa noin 3-4 tuntia. Anna lihan jäähtyä vuuassa yön yli. Nosta seuraavana päivänä ennen ruokailua liha öljystä. Kuivaa talouspaperilla ja leikkaa lihasta noin 150 g annospaloja. Paista kuumalla kuivalla pannulla lihoihin rapea pinta. Samalla lihapalat lämpenevät.

Tarjoile possu lisukkeiden kanssa. Meillä se tarkoitti joulupöydän laatikoita sekä Kauppalehden Optiosta noukittua sinappipikkelssiä.

SINAPPIPIKKELSSI

0,5 dl vettä
1/4 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl sokeria
0,5 rkl suolaa
0,5 dl sinapinsiemeniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jäähdytä. Pikkelssi säilyy viileässä reilun viikon.

Jukan isä antoi joskus palautetta että blogissa on liian vähän tai harvoin keitto-ohjeita. No tässä olisi Jarmo yksi tosi maistuva resepti siltä saralta! Muut keitot löytyvätkin keitto-tunnisteen alta.

Lämmittävän tuhti keitto on alunperin Kamera ja Kauha-blogin Antin käsialaa, minä muokkasin sitä ihan pikkuisen lisäämällä esimerkiksi nuupahdusuhan alla ollutta palsternakkaa. Vaalea juures sopikin keiton makuun ihan loistavasti! Meillä pavut noukittiin pakastimen kätköstä, jonne olin keittänyt niitä valmiiksi papumuussin teon yhteydessä.

Juustokannikan hyödyntäminen on hauska vinkki Antilta. Me olemme aiemmin sekoitelleet parmesaaninkantoja risoton seassa, mutta muuhun emme ole juuston loppuja hyödyntäneet.

Keitto oli yrtteineen aromaattisen ihana ja pekonisuudessaan sopivan suolainen. Pidin keitosta hurjasti tuoreeltaan, mutta myös seuraavana päivänä työlounaaksi mikrolämmitettynä.

Keitosta saa helposti kasvisruuan käyttämällä kasvislientä ja jättämällä pekonin pois.

PAPU-KASVISKEITTO

neljälle

2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
1 palsternakka
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
2 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 laakerinlehti
ripaus chilihiutaleita
mustapippuria
suolaa
n. 7 dl kasvis- tai kanalientä
purkki kypsiä isoja valkoisia papuja
reilusti lehtikaalia
(juustonkannikka)

päälle:

pekonia paistettuna

Kuori ja pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kaada kattilan pohja peittoon oliiviöljyä ja lisää porkkanat, palsternakka, lehtisellerit, sipulit ja valkosipulit. Kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Lisää yrtit ja mausta pippurilla, suolalla ja ripauksella chiliä.

Lisää kattilaan tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Pyörittele aineksia viitisen minuuttia. Lisää

liemi sekä juustonkannikka jos käytät. Anna hautua hiljaa kuplien noin 45 - 60 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää pavut ja paksusta lehtiruodista irtirevitty lehtikaali. Hauduta vielä noin 10 minuuttia.

Paista haudutuksen aikana pekonit rapeiksi.

Poista juustonkannikka, mahdolliset yrttihavut ja laakerinlehti keitosta ja tarkista maku.

Tarjoa keitto pekonien kera kuumana vaikka hyvän leivän kanssa.

Aika usein tarkistan onko Anthony Bourdainilla jotain suositeltavaa ravintolaa kaupunkiin, minne ikinä menenkin. Bourdain suosittelee usein hyvin pieniäkin ravintoloita, joissa voi aistia aidon paikallisuuden. Barcelonassa päädyin Bourdainin mainitsemaan pieneen tapas-ravintolaan nimeltä Quimet y Quimet, joka sijaitsee El Poble Sec kaupunginosassa. Tätä paikkaa on useissa eri lähteissä kehuttu klassikoksi ja on yksi tunnetuimmista bodegas de tapas eli tapas-baareista.

Sisään mahtuu noin parikymmentä henkeä, mutta paikkoja vapautuu nopeasti kun ihmiset syövät vain nopeasti muutaman tapaksen. Avonaisesta ovesta saavuttaessa ensin näin vain valtavan määrän viinejä ja muita juomia lattiasta kattoon kaikilla seinillä. Quimet y Quimet on perustettaessa vuonna 1914 ollut pelkkä viinitupa. Alkuun tarjoilivat mm. anjovista ja oliiveja lisätäkseen viinin myyntiä. Hiljalleen ravintoitsija muokkasi ja laajensi ruokapuolta ja viinitynnyrit vaihtuivat pulloihin.

Tänään Quimet y Quimet tarjoaa laadukkaita, erikoisiakin ja kekseliäitä makuyhdistelmiä perinteisiin tapaksiin ja toisaalta baskityylisiin rapean leivän päälle koottuihin herkkuihin (montaditos). Quimet y Quimet on tunnettu raaka-aineistaan, joina se käyttää laatusäilykelihoja ja -mereneläviä (conservas), sekä hillottuja, suolattuja, ilmakuivattuja ja muilla tavoin säilöttyjä herkkuja, juustoja ja tuoretuotteita unohtamatta. Simppeliä, mutta niin maukasta. Kaiken kruunaa erilaiset kastikkeet, joita annoksien päälle lorautellaan (kuvassa tiskin päällä peltipurkissa).

Otin montaditos listalta neljä erilaista leipästä ja lasin valkoviiniä. Montaditosit maksoivat 2,5 euroa kappale ja viinilasi pari euroa. Tapas-annokset olisivat olleet 2-10 euroa.

Alcachofas, queso y caviar, Artisokka, juusto ja kaviaari. Päällä hiukan paria kastiketta ja kuivattua oreganoa. Ai ai ai, mikä aloitus. Makeaa, suolaista ja hapanta sopivassa suhteessa.

Queso azul con piquillo, sinihomejuusto, paprika sekä makeaksi paahdetua sipulia ja tuhtia balsamicoa. Sinihomejuuston ystavän pakko-ostos. Herkkua.

Chipiron con cepolla, vauva-kalmaria ja sipulia. Miten pehmeää kalmaria jota makea sipuli komppaa täydellisesti.

Boquerones con tomate seco, tuore anjovis ja kuivattu tomaatti. Päällä oliivihakkelusta ja vaaleaa makeahkoa kastiketta. Makuvastinparit taas toimii.

Koko lysti maksoi 12 euroa. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen. Quimet y Quimet oli juuri sopiva paikka piipahtaa ja maistella muutamia pikku juttuja. Minulla ei ollut iso nälkä ja nämä neljä leipää veivät nälän tunteen loppuillaksi. Jaksoin enää käydä parilla lasillisella tämän jälkeen. Suosiosta ja tunnettuudesta kertoo jotain sekin, että paikalle saapui kolme aasialaista naista taksilla suoraan ovelle. Naisten kamerat kuvasivat jokaisen annoksen ja maistelivat toistensa annoksia innolla. Muut asiakkaat vaikuttivat olevan paikallisia, joka on sekin aina hyvä merkki. Bourdain oli jälleen oikeassa suosituksensa kanssa.

Quimet y Quimet
Carrer del Poeta Cabanyes 25 (kartta)
08004 Barcelona, Espanja
Avoinna lounasaikaan klo 12-16 ja illallisaikaan klo 19-22

yhteistyössä ARLA

"Ihania!""Nää on tosi hyviä kun nää on päältä rapeita ja sisältä pehmeitä!""Ja kun nää on paksuja." Tällaisia kommentteja sain lapsiltani, vaikka kerroin rehellisesti että paistamani letut oli tehty piimään. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin miten tosissaan muksut olivat, kun tuumasivat että nämä ovat parempia kuin tavalliset. Vaativatpa että tehdään näitä pian uudestaan.

Ja tehtiinkin. Paistoin letut söpöpannuksi nimeämälläni ihanalla kirppislöydöllä.

Muksut nauttivat aamupalalettunsa makeina mamman vadelmahillon kanssa, me aikuiset herkuttelimme lettumme suolaisina. Ladoimme lettujen päälle kylmäsavulohta, smetanaa, suolakurkkua ja hunajaa. Hiukan blinityyliin. Oikein hyvää niinkin!

PIIMÄLETUT
noin 20 pientä

1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
5 dl Arla vähälaktoosista AB-piimää

paistamiseen:
Arla laktoositonta meijerivoita

Sekoita aineet keskenään.
Anna seistä puolisen tuntia.
Laita voita lettupannun koloon.
Lusikoi päälle sopivasti taikinaa.
Paista keskilämmöllä välillä kääntäen. .

Joulumarkkinat, Bolzano Italia

Nopea jälkiruoka jogurtista ja karkkiporkkanoista

Maapähkinämunakokkelitacot USA.n presidenttiä juhlistamaan

Muutama tunti Lissabonissa

Synttärit leffateemalla ja hienoin karkkibuffet ikinä

Lakritsituorejuustoiset kylmäsavulohisuupalat

Mehevä possunfileerulla

Joulumenu 2016

Confit keltuainen pakastamalla

Tiirikkala oli mukava

Mallasleipä

Puerto de la Cruz, toinen otto

Paras ravintola Puerto de la Cruzissa : Tasca Ihüey

Marinoitu mukulaselleri ja sellerikreemi

MARINOITU SELLERI

neljälle alkupalaksi

SELLERIKREEMI

Pakko kokea Havannassa: Malecon

Mummun ilahdutusreissu Tallinnaan

Rapea confit possu ja sinappipikkelssi

Papu-kasviskeitto kylmiin päiviin

Quimet y Quimet tapas-baari Barcelona

Piimäletut - lasten suosikki