Ravintola Olo on ollut haaveissa pitkään, mutta tähtipaikan hinta on hidastanut pöytävarauksen tekemistä. Alkuvuodesta hoksasimme Finnairin plussapistetarjouksen. Pisteiden ropisuttamisen jälkeen hinta oli huomattavasti huokeampi. Onneksi varaus oli tehty jo ajoissa, sillä Suomen parhaaksi ravintolaksi Viisi tähteä-porukan äänestyttämisen jälkeen varauslista lie täynnä. Pistetarjoukseen sisältynyt 7 ruokalajin yllätysmenu ei ollut enää ravintolan listoilla, mutta kokonaisuuden saaminen onnistui ongelmitta.
Ravintoloitsija Pekka Terävä kertoo keittiönsä rakentuvan ensiluokkalaisten raaka-aineiden varaan, moderniin Pohjoismaiseen ruokaan ja kotimaisten pientuottejian tuotteisiin. Tämä todella näkyi ja maistui.
Alkuun keittiö tervehti meitä sillillä ja mummonkurkuilla.
Ensimmäinen varsinainen alkupala sisälsi sipulia monella tapaa. Mukana oli myös pitkään kypsytettyä Prästostia ja lakritsin makua.
Tämä annos oli upea lautasvalintaa myöten. Maussa oli maltillisuutta syvällä tavalla, vaikka esillepano näyttää lautasviivoituksineen räjähdykseltä. Partaveitsisimpukoissa oli pehmeän napakkka rakenne. Emmervehnässä oli myös mukava suutuntuma. Fenkoli oli leikattu viuhkamaisen ohueksi.
Ankanmaksamousse tarjottiin omenan, mustaherukan, pikkelöityjen siitakesienien ja varsisellerin kanssa. . Eri testuurit ja syvät värit tekivät minuun vaikutuksen. Valitettavasti en saanut vangittua annoksen kauneutta kuvaan. Ankanmaksaa tarjottiin myös ihanan rasvaisen briossin kanssa.
Alkukuvanakin toiminut kuha-kukkakaaliannos tarjottiin rakuunakastikkeen kanssa. Kukkakaali ei ole missään nimessä Jukan lempijuttuja, mutta nyt näytti uppoavan enemmän kuin hyvin. Kuhan valkoisuus ja rapsakkapintaisuus oli ihan uskomatonta!
Viimeisenä suolaisena saimme nauttia ihanan punervaa ankanrintaa ja hiukan laimenmakuista ankanmakkaraa. Lautaselta löytyi myös maa-artisokkaa monessa muodossa. Parhaiten mieleen jäi pähkinäinen maa-artisokkapelmeni. Punaviininä toimi Moulin a Vent 2010.
Ennen varsinaisia jälkiruokia saimme maistaa raikasta päärynägranitea, jota ei tullutkaan kuvattua. Keralla tarjottiin suolakaramellia ja sahtia. Kokonaisuus oli yllätyksekkään hieno!
Samaten esijälkiruokana tarjotiin pehmeää omenavispipuuroa puolukalla ja myslillä. Tämä oli illan yllätyksettömin annos.
Jälkiruuat olivat kummatkin upeita! Ensimmäinen loisti valkoisuudellaan ja erilaisilla testuureilla sekä mauilla. Annoksen nimi oli jogurttia ja karviaista. Tarjoilijan suosittelema chileläinen late harvest oli loistokumppani valkoisille mauille.
Viimeinen annos sisälsi suklaata, tyrniä ja hattaraa ollen nimeltään "pesä". Tarjoilija sai tästä väännettyä aika uskaliaasti juttua, joka upposi meihin kyllä hyvin.
Ainoa asia, joka koko illasta jäi kismittämään oli tarjoilijan tähän saumaan itsevalitsema jälkiruokaviini. 8 cl maksoi meinaten reilun 22 euroa, joka on mielestämme aika suuri summa. Jälkikäteen ajateltuna olisi toivonut että tarjoilija olisi ehkä vinkannut hinnasta tai jatkanut ateriointimme "kympin lasi"-linjaa.
Laskun kanssa saimme jätskipuikot, jotka olivat jo melkein liikaa pinkarallaan olleisiin vatsoihimme. Hurjan hyvää silti!
Olo oli täynnä hienoja makuja, makuyhdistelmiä ja upeita esillepanoja. Mauissa oli syvyyttä, erottuvuutta ja erityisyyttä. Tarjoilu oli asianosavaa ja rentoa. Suosittelemme lämpimästi!