Tunnelmallinen Tarvaspää ja Tatuoidut taideteokset

October 29, 2017, 3:32 am

≪ Previous: Kurpitsaa ja paistettua tuorejuustoa

Tarvaspää, kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallelan ateljee ja koti, on paikka jonne tulee poikettua useammin kuin muihin taiteilijakoteihin tai taidemuseoihin (Ateneumia lukuunottamatta). Osansa tekee tietysti kätevä sijainti Turun väylällä, Laajalahden rannalla. Suurin osa viehätystä on kuitenkin ateljeekodin hurmaava tunnelma, joka alkaa jo noustessa mäkeä pihapiiriin.

Mietin aina Tarvaspäätä kiertäessäni, millaista elämä on ollut noiden seinien sisällä suuren taiteilijan tehdessä työtään. Millaisia juhlia täällä on vietetty vaikkapa naapuri Ville Vallgrenin kanssa. Tai miten on tapahtunut pakkaaminen joillekin lukuisista matkoista joita Gallen-Kallelan perhe teki Amerikkaan ja Afrikkaan asti.

Tarvaspään eri rakennustyylejä sekoittava arkkitehtuuri on kiinnostavaa, etenkin kun tietää Gallen-Kallelan itse suunnitelleen sen ilman arkkitehdin koulutusta. Lempipaikkani Tarvaspäässä on kylpyhuone, josta avautuvan ikkunan myötä voi kurkistaa ammeesta alas ateljeehen.

Gallen-Kallela museo on hienosti kiinni ajassa. Toisessa kerroksessa on esimerkiksi tietokone Taideavain sovelluksineen. Tämä meinaa sitä, että teoksiin on laitettu muistiinpanopisteitä, joita klikkaamalla saa valtavasti lisää tietoa teoksesta ja symboleista. Tällainen taideteoksen avaaminen on minusta todella kiinnostavaa. Museon nettisivulla on kaksi esimerkkiä tästä Taideavain osuudessa.

Mukaansatempaavan oppaan mukana näyttelyn kiertäminen on aina isompi elämys, mutta pidän myös kaverin kanssa näyttelyiden kiertämisestä kun voi keskustella teoksista. Äänioppaan käyttö QR-koodien takaa tuo parhaat puolet esille näistä molemmista. Tarvaspäässä QR-koodit tarjoavat tietoa tosin pysyvistä elementeistä, eivät vaihtuvista näyttelyistä.

Löysimpä taannoin suureksi huvituksekseni Akseli Gallen-Kallelan facebookistakin. Siellä hän kertoo elämästään höystäen asiaansa monesti valokuvilla tai taideteoksilla. Pyörämatka vaimon kanssa on havainnollistettu google-kartan avulla ja Juseliuksen mausoleumin valmistumista voi seurata paitsi luonnosten myös kuulumispäivitysten myötä.

Tällä kertaa meidät sai suuntaamaan Tarvaspäähän Harri Larjoston näyttely "Tatuoidut taidetokset". Yllätykseksemme niinkin laajaan kuin koko talon kattavaan näyttelyyn oli koottu kahden vuoden ajan kuvia ja tarinoita liittyen taideteoksista tehtyihin tatuointeihin. Itse ateljeetila oli täytetty Kalevala-aiheisilla teoksilla. Muista huoneista löytyi mm. Dalia ja Von Wrightin veljeksiä.

Kalevalan Aino tasseleilla

Näyttely oli osin koottu niin, että alkuperäinen teos oli sijoitettu tatuoidun teoksen viereen. Tatuointia kantavan ihmisen kuva kertomuksineen oli laitettu taas tähän viereen. Kokonaisuus muodostui kiinnostavaksi. Huomasin usein jääväni pohtimaan ihmisten kertomaa ja se synnytti lisäkysymyksiä mitä pidän aina hyvänä. Miksi ihmiset ottavat tatuointeja? Miksi ottaa tatuointi taideteoksesta? Onko tatuoinnin ottanut tyytyväinen lopputulokseen, sillä harvoin se on samanlainen kuin alkuperäinen? Onko tarkka kopio edes mahdollista tai tarkoituksellistakaan kun pohjana on kolmiulotteinen ihmiskeho? Oliko ensin taideteos vai idea aiheesta joka sitten tuli esille taideteoksessa? Onko suhde kuvaan muuttunut ajan myötä? Joihinkin näihin kysymyksiin selostukset antoivat vastauksen, monesti asia jäi auki. Jäin janoamaan enemmän tarinaa. Monella ystävälläni on paljon tatuointeja, tämän näyttelyn myötä haluan tietää myös niistä enemmän. Löydynpä minäkin tatuoituna siskoni käsivarresta, lilana ruohosipulinkukkana.

Akseli Gallen-Kallela: Paha omatunto,1897.

Pidin tatuointitarinoissa erityisesti Nina Ratavaaran kuvauksesta, jossa hän kertoo kuvan ikäänkuin olleen piilossa ihossaan ja sen tulleen näkyväksi tatuoidessa. Tämä oli uudenlainen ajatus minulle.

Anni Hakkaraiselle tatuoitu M.C. Escher: Vapautuminen 1955

Tiia Suutariselle tehty Dalin Vetolaatikkohahmo sai minut pysähtymään pidemmäksi aikaa. Tämä sopisi aiheena ja kuvana minullekin vaikken olekaan suuremmin Dalin taiteen ystävä.

Oletko sinä jo käynyt Tatuoidut taideteokset-näyttelyssä?

Mitä tykkäsit?

Jutun kuvat ovat kahdelta vierailukerralta, kuluvan vuoden helmikuulta ja nyt lokakuulta kun vierailimme "Tatuoidut taideteokset" näyttelyssä.

↧

Hurmaava ravintola Chapter

November 1, 2017, 5:55 am

≫ Next: Kardemummainen munakoisovuoka

≪ Previous: Tunnelmallinen Tarvaspää ja Tatuoidut taideteokset

Olisin halunnut kirjoittaa otsikkoon vakuuttava, jolla olisin tarkoittanut sitä tinkimättömyyttä millä ravintola Chapter on aloittanut. Se ei kuitenkaan olisi kuvannut mielestäni paikan tunnelmaa. Siksi kirjoitin hurmaava, vaikka tiedän viljeleväni sitä sanaa melkein yhtä paljon kuin ihanaa kun joku todella kolahtaa minuun positiivisella tavalla.

Chapter on asteittain avautunut ravintola, joka ei vieläkään ole ihan valmis. Hiukan salaperäinen baarin takainen huone on meinaten vielä pois käytöstä. Sen sijaan lounasta ja baari-annoksia tarjoillaan ensin avautuneella baarin puolella ihanien cocktailien kera ja isommassa salissa nautiskellaan illallista 7-10 ruokalajin menun voimin. Olen illallistanut ravintolan alkuviikkoina kesällä baarin puolella ja lounastanut terassilla kesäauringossa roseen välkkyessä lasissa. Molemmilla kerroilla olen ollut täysin hurmaantunut mauista ja fiiliksestä.

Chapteria luotsaavat Juho ja Romany Ekegren sekä Jaron Duivestein. Ravintola on turistisesti katsottuna Helsingin paraatipaikalla Torikortteleissa, vastapäätä Tuomiokirkkoa. Aika tuoreen Ekegren-avioparin luoma ja tuoma tunnelma on käsinkosketeltavan lämmin ja mukava. Ravintolaan astuessa ja sieltä poistuessa on rentoutuneen iloinen olo. Hiottu kokonaisuus tuodaan asiakkaalle rennosti ja tärkeilemättä. Siksi olin hurjan iloinen, että Jukka oli lukenut ajatukseni (tai kuunnellut puheitani) ja varannut meille kahdelle illallisen Chapteristä syntymäpäivänäni.

Ihanat cocktailit! Omassani oli mm. punajuurta.

Viime syntymäpäivänäni Jukka vei meidät nautiskelemaan Aan Tafel & Maannoksen pop up- ravintolaan Kalasatamaan. Chapterin Juho ja Romany olivat juuri tuo Aan Tafel-osuus. Jäimme silloin kaipaamaan jatkoa pop up:lle ja sitä onneksi tuli!

"We are so excited to have you here with us". Täällä lause ei jäänyt kaikumaan tyhjyyttä, vaan jokainen meidät kohdannut tiimin jäsen lunasti sanat ystävällisyydellään ja aidolla mielenkiinnolla. Myös tarjoilevilla kokeilla oli aina aikaa jutustella ruuista ja kertoa niistä kysyttäessä enemmänkin.

Menu tarjoili muistoja lapsuudestakin asti viidessä eri jaksossa, johon kuhunkin kuului useita annoksia. Chapterin filosofia on hyödyntää pääosin suomalaisia sesongin raaka-aineita käyttäen kuitenkin höysteenä maailman makuja. Tällä haetaan tasapainoa parhaiden makujen ja mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen välillä. Ensi kesänä Chapterilla tulee olemaan kaupunkipuutarhakin!

sienilientä (mm. herkkusieniä ja suppilovahveroa)

sekä ravintolan omaa leipää, itsetehtyä voita ja selleripyrettä

Söimme kymmenen ruokalajin menun, joka (kuvista laskettuna) meinasi lopulta kuuttatoista eri lautasellista alkutervehdyksineen ja esijälkiruokineen. Minä olin kokonaisuuden jälkeen aivan pinkarallaan, Jukka sopivan täynnä. Mies kuskina otti juomansa mehuina. Mehumenun olemassaolo oli todella kiva. Minä päivänsankarina siemailin etukäteen suunnitellun juomapaketin joka sisälsi alkuviinejä ja yhden oluen. Juomien osalta siankielen kanssa tarjoiltu viini osui makuuni aivan nappiin, muiden jäädessä ihan hyviksi.

kuhaa, raparperia ja laavasuolaa

Maut ruuissa olivat hienoja, kekseliäitä ja välillä haastaviakin. Pidän tällaisesta meiningistä kovasti! Koimme monia uusia makupareja kuten vaikkapa raa'an kuhan ja raparperin sekä maa-artisokan ja mantelin. Viimeksimainittu hurmasi varsinkin Jukan. Savustettua lakkaa en ollut maistanut koskaan ennen. Tekstuurit olivat joka annoksessa kohdillaan tarjoten sekä pehmeyttä että pureskeltavaa.

ihanissa tartaleteissa oli mm. poron sydäntä

punaviiniä ja luumua

Melu salissa äityi välillä turhan lujaksi, mikä häiritsi ihan keskusteluakin omassa pöydässä. Syynä tosin saattoi olla se että loppusalin täytti ilmeisesti työporukka. Heidän lähdettyään ja hiljaisuuden laskeutuessa ravintolaan tunnelma vaihtui ihan toisenmoiseksi, hiukan lumoavaksikin.

Fat Ramenin Suomessa tehtyjä ruisnuudeleita savuisessa tomaattiliemessä

juuriselleriä monessa muodossa ja kaikki käytettynä sekä auringonkukan siemeniä

Astia-innostunutta minua ihastuttivat henkilökunnan itsetekemät astiat ja Sarah Jerathin keramiikkatyöt. Instatilillään sarahjerath Juhon ihastuskuolaamaan saanut brittiläinen keramiikkataiteilija kerää savetkin itse ja koristelee työnsä luonnon materiaaleja hyväksikäyttäen.

maa-artisokkaa monessa muodossa, myös raakana ja sipsinä, mantelia ja keltuaiskastiketta

sekä melkein kakkumaisen makeaa, tahmapintaista leipää

porkkanaa, savustettua lakkaa, piimää ja kehäkukkaa

Perunapyre, muikunmätiä ja lehtikaalisipsi sekä perunakräkkeri.

Kokonaisuus toi mieleen Hvnninen pop up:n.

sipulissa piilotettuna kanaa, kanansydämiä ja ympärillä kastiketta

joka on tehty karamellisoiduista sipuleista ja kanaliemestä

emmer"puuro" tehtynä emmer IPA:an, puffautetut ryynit tuomassa rakennetta

rapsakkapintaista, pehmeää siankieltä, sienimousse ja punaherukkaa kallioimarrekastikkeen kanssa

punajuurinen jälkiruoka oli allergiselle muokattu raparperiseksi

marenkia ja erilaisia geelejä

palsternakkaa ja suklaata

heinäjäätelöä maanläheisen elegantisti jäiseltä heinäpediltä tarjoiltuna

Iltamme maksoi meiltä 284 euroa ollen joka centin arvoinen.

Todella lämmin suositus!

↧

Kardemummainen munakoisovuoka

November 7, 2017, 7:38 am

≫ Next: Ravintola NOOT, Pärnu

≪ Previous: Hurmaava ravintola Chapter

Tämä mahtavasti tuoksuva munakoisovuoka on rakennettu kuin lasagne, mutta pastalevyjen tilalla on munakoisoa. Mukaan on lisätty palsternakkaraastetta ja valkokastikkeeseen kardemummaa. Syömme tätä nyt kolmatta päivää eikä kyllästymistä näy.

Idea valkokastikkeen ja kardemumman yhdistämiseen lähti madridilaisesta Street XO ravintolasta, jossa olimme syömässä ystävien kesken. Toteutus meidän ruuassamme on kuitenkin ihan toisenmoinen.

Munakoisovuoka tuntuu hiukan työläältä tehdä, joten samalla kannattaa tehdä isompi satsi. Olemme kokeilleet tehdä ruokaa paitsi lihaliemisenä myös suppilovahveroliemisenä versiona. Molemmat toimivat hienosti! Uskon että vuoka menisi mainiosti myös kasvisversiona, ilman jauhelihaa siis. Eikä se varmaan hätkähtäisi sienienkään seuraa enemmältikin kuin vain liemessä.

MUNAKOISOVUOKA KARDEMUMMALLA MAUSTETTUNA
kahdeksalle

2 munakoisoa
suolaa itkettämiseen

täyte:

200 g palsternakkaa raastettuna

4 sipulia

4 valkosipulinkynttä
2 rkl + 2 rkl öljyä paistamiseen

400 g luomunaudan jauhelihaa

2 dl vahvaa lihalientä TAI sienilientä

valkokastike:

50 g voita

4 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa

300 g juustoraasteita (mozzarella, parmesaani, kermajuusto)

suolaa
1½ tl murskattua kardemummaa

voita uunivuuan voiteluun

Siivuta munakoisot noin ½ cm ohuiksi. Asettele leivinpaperoidun uunipellin päälle ja ripsi ylle suolaa. Jätä munakoisosiivut itkettymään noin puoleksi tuntia. Kuivaa munakoisosiivut. Laita uunipelti uuniin grillivastuksen alle noin 7-10 minuutiksi, kunnes siivut ovat saaneet hiukan väriä.

Raasta hyvin pesty tai kuorittu palsternakka. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pannulla miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää valkosipulit ja palsternakkaraaste. Paista vielä muutama minuutti. Siirrä kasvikset lautaselle. Lisää samalle pannulle 2 rkl öljyä sekä jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi. Lisää takaisin kasvikset ja lihaliemi. Sekoita. Jätä poreilemaan hetkeksi jotta maut tiivistyvät.

Tee valkokastike. Kuumenna voi kattilassa ja heitä jauhot sekaan. Sekoita ja anna seoksen paistua hetki, mutta varo ettei jauhot ala ruskistua. Anna lieden olla miedolla lämmöllä. Lisää pari desilitraa maitoa ja sekoita seos tasaiseksi. Lisää maitoa vähissä erissä edelleen ja sekoita kastike aina tasaiseksi. Kun seos on tasaista ja kaiki maito on sekoitettu, anna kastikkeen kiehua hiljalleen muutama minuutti. Varo ettei maito kiehahda yli, eikä kastike pala pohjaan. Siirrä sitten kastike syrjään odottelemaan munakoisovuuan kokoamista.
Voitele uunivuoka. Ala kerrostaa valmiita aineksia: ensin lihatäyte,sitten munakoisosiivuja. Päälle lihatäyte, sitten valkokastike, taas lihatäyte, munakoisopaloja ja lopuksi valkokastiketta niin että pinta peittyy.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia niin että pinta ruskistuu kauniisti.
Anna vetäytyä ennen tarjoamista.

↧

Ravintola NOOT, Pärnu

November 10, 2017, 5:41 am

≫ Next: Ilmailua ja ruokaa isän kunniaksi

≪ Previous: Kardemummainen munakoisovuoka

ensimmäisen illallisen tarjosi ravintola NOOT

Syyslomalla vietimme neljä yötä Pärnussa ihanassa kylpylähotellissa nimeltä ESTONIA Resort Hotel & Spa. Poikkeuksena muihin lomiimme illallistimme peräti kaksi kertaa hotellin ravintolassa, mitä muuten emme tee juuri koskaan. Ensimmäinen illallinen meni yhteistyön merkeissä ravintolan tarjotessa illallisen, toisen kerran maksoimme ihan itse.

Ravintola NOOT palvelee aamuisin aamiaisen merkeissä, muuten pöytään katetaan juhlallisemmin kankaiset lautasliinat.

Jukka innostui tiirillessaan ravintolan juomavalikoimaa ja löytäessään listalta meille uuden ginin The Bitter Truth Gin. Otimme siitä tietysti GT:t. Kukkaiseksi kuvailtu gini ei ollut mikään makea pläjäys, vaan mukavan raikas ja kevyt. Tuumasimme yhteen ääneen että tämähän olisi kiva kesägini.

Lapset halusivat molempina iltoina valita annoksensa lasten listalta.

Annokset olivat pieniä, mikä on hyvä hävikin estämisen suhteen. Hinta oli niin halpa, kolmesta neljään euroon, että nälkäänsä voi tilata vaikka toisen annoksenkin.

Ensimmäisenä iltana söimme Jukan kanssa kolmen ruokalajin illallisen. Se alkoi oivallisesti possuisella tervehdyksellä, joka vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta oli todella hyvää!

Leipien ja voin esillepano ja maut olivat kivat, mutta voit olivat pöytään tuotaessa turhan kovia.

Jukan alkupala, hienostunut lohi, sisälsi marinoitua lohta, juuriselleripyrettä ja tuoresalaattia. Maut olivat kivat mutta koko turhan suuri.

Minun alkupalani, ankkacarpaccio, se vasta valtava olikin! Tästä olisi joutanut alkupalat kolmelle. Keralla tarjottiin tuoretta hernekreemiä, viinirypälesorbettia ja tomaattivinegretteä. Annoksen ankkapalat olivat jäässä, mistä huomautimmekin tarjoilijalle. Hän tuumasi että näin kuuluu ollakin, tämä on NOOT:n tapa tehdä ankkacarpaccio. Jäimme miettimään että todellako. Ankkojen maku jäi nyt kylmyyden takia turhan pliisuksi, mutta muuten pidin annoksesta kovastikin.

Jukka valitsi nauta-annoksen kantarellikastikkeen vuoksi. Lihan lisäksi lautaselta löytyi minikasviksia ja uusia perunoita. Mies kommentoi annosta perushyväksi kokonaisuudeksi.

Porsaan vatsa tarjottiin suurimohelmien, perunapyreen ja pähkinäkastikkeen kanssa. Liha ja kastike olivat todella maukkaita!

Jälkiruuista otimme tarkoituksella eri kokoonpanot, jotta pääsisimme maistamaan useampia vaihtoehtoja. Tyrniä, tuoreita marjoja, raparperitäytteisiä macaronleivoksia ja siitepölyä sisältönyt annos oli kiva makean ja kirpsakan leikittely.

NOOT-nostalgiaa annos vei kuitenkin maussa, tekstuurissa ja tarinassaan selkeästi pidemmän korren. Annos sisälsi vispipuurojäätelöä, Arturi-kissan kakkua, tuoreita marjoja ja hapankermalunta. Tarjoilija pysähtyi tarinoimaan pitkäänkin tästä jälkiruuasta. Arturi-kissa, eestiksi kass Arturi, on kuulemma Neuvostoliiton aikana telkkarissa seikkaillut kissa, joka valmisti makeista maissinaksutyyppisistä herkuista tätä jälkiruokaa. Muina ainesosina ovat vain toffee ja voi. Jälkiruoka on kuulemma kovasti lasten suosiossa. Monet ravintolat ovat tarjoilijan mukaan ottaneet Kass Arturi kookin nyt listoilleen ja tehneet siitä omia versioitaan. Me tykkäsimme Arturin kakusta.

Toisena iltana NOOT:ssa söimme "vain" hampurilaiset, sillä arvelimme niiden riittävän itsekseenkin. Näin kävikin.

Keittiöntervehdyksenä minä sain punajuurta ja kauniin helmimäistä hunajakaviaaria. Punajuuriallergiselle Jukalle nostettiin eteen sieniä. Molemmat annokset olivat hurjan hyviä!

Etukäteen kuolattu pääkokin hampurilainen oli koostettu mustasta, banbutuhkalla värjätystä sämpylästä, grillatusta naudan jauhelihapihvistä, marinoiduista sipuleista, pekonista, paistetusta sipulista, majoneesista, BBQ-kastikkeesta ja tomaateista. Keralla tarjottiin kasvislastuja ja dippikastiketta. Annos oli todella maukas ja hampurilainen mehevä!

Jälkimmäisen iltamme tarjoilijalle Andralle pitää antaa erityiskiitos hymyilevästä, asiakasta kuuntelevasta ja iloisesta palvelusta.

NOOT oli meille hyvä ravintola. Paikassa oli yllättävän ronski meininki, olimme odottaneet enemmän piperrykseen päin kallellaan olevaa ruokaa. Pääkokkina toimiva Rudolf Visnapuu luottanee kylpylän nälkiyttävään voimaan. Hinta-laatusuhde oli mielestämme hyvä ja varsinkin hampurilaisannos oli todella herkullinen!

NOOT:n vahvuuksiin pitää laskea myös se, että ravintola on auki myös sunnuntaina. Edes kaikkien hotellien ravintolat eivät meinaten olisi tarjonneet ruokaa sunnuntaina syksyisessä Pärnussa.

↧

Ilmailua ja ruokaa isän kunniaksi

November 13, 2017, 10:23 am

≫ Next: Restaurant 44, Berliini

≪ Previous: Ravintola NOOT, Pärnu

Koko perheemme rakastaa yllätyksiä ja touhukkaita juhlapäiviä. Sellaisen aika oli taas eilen kun juhlittiin Jukkaa isänpäivänä. Suunnittelimme päivästä lasten kanssa ilmailu- ja ruokapitoisen, sillä nämä asiat ovat kovasti innostavia isälleen.

Päivä alkoi sänkyyn tarjotulla brunssilla. Sängylle nostettiin leikkeleitä, katkarapuleipiä (savustetuilla katkaravuilla jotka tuoksuivat luotaantyöntäviltä), pekonia, juustoja, kinkkuleipiä, persimonia, salmiakkia ja Geishaa. Juomina itseoikeutetusti kahvia, kuplivaa ja tuoremehua. Hauskaa on, että nykyään lapsetkin onnistuvat merkittävällä panoksella suunnitteluun ja toteutukseen.

Brunssin jälkiruuaksi olimme leiponeet ajoissa pakkaseen hiukan isomman sorttisen puffet-kakun, sillä kyseinen jäätelö on isän herkkua. Ohjetta tulee myöhemmin, sillä varsinkin perheemme miesväestö ihastui kakkuun kovasti.

Aamupäivästä suuntasimme Vantaalle lentokentän kupeeseen Ilmailumuseoon. Viimekäynnistä olikin vierähtänyt aikaa yllättävän monta vuotta. Jukka kierteli museota kuvaillen ja ihmetellen. Mieluisin nähtävyys miehelle oli Finnairin DC-6 Convair, jossa voi kuulemma aistia menneiden päivien tuulia.

Meidän piti mennä lakritsi- ja salmiakkimessuille Katajanokalle, mutta tungoksen ja jonotuksen pelottamina kävimmekin kahvilla ihanassa italiahenkisessä Signora Deliziassa.

Ja koska isän proseccohammasta kolotti, kävimme Kanavarannassa Skönessä lasillisilla pelaten myös Kimbleä.

Sieltä siirryimme pelaamaan Exite pakohuoneeseen. Olin etukäteen valinnut ja varannut huoneen, jossa meidän tulisi pelastaa kaapattu lentokone. Tytärtämme lukuunottamatta olimme pakohuoneessa ensimmäistä kertaa ikinä. Huoneeseen astumista ennen saimme muutaman vinkin ja ohjeita, mutta emme oikein osanneet ajatella mitä tuleman piti. Pelaaminen oli älyttömän hauskaa ja mukaansatempaavaa. Oli mielenkiintoista ratkaista eteen nousevia pulmia ja tehtäviä yhdessä. Hurraaminen oli kovaäänistä kun yksi ongelma oli taas selvitetty. Lentokoneemme valitettavasti räjähti, mutta kysyessämme huoneen ohjaajalta tämä kertoi meidän olleen parin askeleen päässä pelastumisesta. Tästä jäi todellakin kipinä kokeilla jotain toistakin pakohuonetta!

Illalliselle autoilimme Töölöön ravintola Kuuhun. Vaihtoehtoja isänpäiväruokailuun ei jäänyt kovinkaan monta, sillä halusin nimenomaan illalliselle (en brunssille) sunnuntaina ja ilman valmiiksi mietittyä isänpäivämenuta.

Kuu oli meille loistava vaihtoehto! Tunnelma oli rento ja asiansa osaava. Maut ja makuyhdistelmät olivat ihania. Lapsetkin löysivät listalta helposti itselleen mieluista syötävää.

Alkupaloina tarjottu hanhi ja kananmaksa nauttivat todella vadelmabalsamicon seurasta. Oma kotijuustoinen annokseni täydentyi sekä paahdetulla punajuurella että saman juureksen sorbetilla.

Poro tarjottiin oivallisesti tattikastikkeen kanssa. Poitsumme possu maistui sisäfileenä ja ylikypsänä niskana loistavasti.

Tyttäremme tilaamassa lohikeitossa oli vallan ihana liemi. Jukka on suuri maksafani ja naulitsikin silmänsä heti ruispaneroituun maksaan pekonikastikkeella. Mies ihan huokaili syödessään maksaa voisen muussin ja puolukoiden kanssa.

Jälkiruualle kurvasimme kotiin jatkaen puffet-kakun syömistä.

Oli ihana juhlia ja nautiskella yhdessä koko päivä. Tärkeä ja rakas isä on sen toki ansainnut!

Mites teillä vietettiin isänpäivää?

↧

Restaurant 44, Berliini

November 19, 2017, 7:33 am

≫ Next: Puffet-jäätelö valtavana

≪ Previous: Ilmailua ja ruokaa isän kunniaksi

Olen käynyt Berliinissä useaan kertaan ja aina hiukan eri puolilla kaupunkia. Tällä kertaa yhden illan matka osui Tiergartenista lounaaseen. Alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä lienee Berliinin eläintarha ja aloituskuvassa näkyvä Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirche). Tämä alue osoittautui aika hyväksi ravintoloiden suhteen, sillä Michelin Guide esittelee yli kymmenen ravintolaa lähistöltä.

Valitsin illallispaikaksi Swissotelin yhteydessä olevan, 44 nimisen ravintolan. Restaurant 44 on saanut Michelin Guidelta Bib Gourmand arvon vuonna 2017. Ravintolasalista oli näkymä koko keittiöön. Kyseisenä iltana asiakkaita oli vain kourallinen.

Alkuun tuotiin lämpimiä leipiä: bretzelin makuista, aprikoosimaustettua, sekä sipuli-pähkinäleipää. Levite oli maustettu tomaatilla.

Keittiöntervehdys lupaili hyvää: rapeaa röstiä, naudan paahtopaistia, valkosipulista moussea ja yrttiöljyä. Todella herkullista ja suutuntumat olivat kohdillaan.

Alkupalaksi valitsin kauden listalta kurpitsakeiton. Lautasella oli päärynäsosetta, raclette juustoa, kuivattua savulihaa ja pähkinää, sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Keitto kaadettiin päälle.

Varsin maukas ja tuhti keitto. Ruokajuomana 2015 Schloss Johannisberger Riesling. Alko määrittelee viinin seuraavasti: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hedelmäinen, aromikas. Sopi hyvin kurpitsakeitollekin.

Tartarin ystävänä otin seuraavaksi kokeiluun 44:n menun sveitsi erikoisuuksista tartaria. Annoksen päälle tuli "Swiss truffle", sveitisläistä tryffeliä, eli vahvaa ja kovaa juustoa lastuina. Kiva ja erilainen lisä tartariin. Annoksessa oli lisäksi viiriäisenmunankeltuainen. Tartar ei sykähdyttänyt erinomaisuudellaan. Perussuoritus. Viininä Saleggi Merlot di Losone DOC.

Pääruuaksi Sveitsi listalta cordon bleu, eli vasikanleikettä jonka sisällä oli juustoa. Ohessa kasviksia ja ranskalaisia. Maukasta ja laadukkaista aineksista koottu, sekä sopivilla kypsyyksillä varustettu annos. Annos näytti pieneltä, mutta alkupalojen kanssa olin jo aivan piukassa. Jatkoin samalla Saleggi Merlot di Losone DOC viinillä.

En jaksanut jälkiruokaa ja jätin syömiset pääruuan jälkeen. Illallinen maksoi kaikkiaan 91 euroa. Kokonaisuutena ihan ok paikka. Ehkä maistelumenut loisivat kattavamman kuvan keittiön osaamisesta. Paikka oli kuitenkin helposti lähestyttävä ja saavutettavissa ilman pöytävarausta, joten mieti tätä vaihtoehtoa kun olet huudeilla.

Restaurant 44
Im Swissôtel Berlin
Augsburger Straße 44
10789 Berlin

↧

Puffet-jäätelö valtavana

November 20, 2017, 8:53 am

≫ Next: Tekemistä ja nähtävää Seattlessa - ilmailua, giniä ja musiikkia

≪ Previous: Restaurant 44, Berliini

Puffet-fani sai isänpäivänään arvoisensa kakun! Puolen uunipellin kokoisten keksien väliin mahtui litra jäätelöä. Nautimme tätä jäätelökakkua ensi kertaa isänpäiväbrunssilla ja muutaman kerran sen jälkeenkin.

Isänpäiväksi leivottu "kakku" oli kuulemma melko saman makuinen jätskialtaasta nostettujen vastaavien kanssa, ollen kuitenkin hiukan kaakaoisempi. Sankari-isä piti ideasta ja toteutuksesta kovasti! Pyysipä heti kakun loputtua että tätä voitaisiin tehdä toistamiseenkin.

Tämä valtavan kokoinen puffet-jäätelö syntyi helposti lasten kanssa yhteistyössä. Tytsy leipoi kaverinsa kanssa keksiosuuden ja poitsu muotoili keksit sekä täytti ne. Tärkeää jätkänpätkälle oli se, että jäätelö jäi hiukan vajaaksi keksiin nähden ja että kulmat olivat oikeanmoisen kurvikkaat.

Alkuperäinen Riikka Kailan ohje on Maku-lehden nettisivulta. Siellä taikinasta tehtiin puffetjäätelöitä normaalikokoisena, mutta me läväytimme taikinan kerrallaan pellille. Puolitettuna suuresta, uunipellin kokoisesta keksistä tuli yhdessä jäätelötäytteen kanssa todella näyttävä "kakku". Tässä leivonnassa oli sekin etu, että saimme tehtyä homman pari päivää aiemmin isän ollessa työmatkalla. Pakastimeen valmiina nostettu kakku säilyi salaisuutena, kun teippasimme lokeron eteen maalarinteipin joka kielsi isää kurkkaamasta sinne.

PUFFET JÄÄTELÖ
12 annosta

keksit
125 g voita
2 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

lisäksi
1 l vaniljajäätelöä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten.

Yhdistä kuivat aineet, kaakaojauhe siivilän läpi.

Sekoita kuivat aineet vaahdon joukkoon.

Peitä taikina kelmulla.Laita jääkaappiin jähmettymään puoleksi tunniksi.

Laita uunipellille leivinpapaperi. Levitä taikina tähän päälle. Helpoiten se käy laittamalla toinen leivinpaperi taikinan päälle ja kaulitsemalla paperin päältä. Ennen uuniinlaittoa toinen päällipaperi täytyy luonnollisesti poistaa. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Jäähdytä.

Puolita keksipellillinen. Muotoile kulmat pyöreiksi. Paina taikinaan reikiä, jotta se näyttää puffetilta.

Leikkaa jäätelöstä sopivia paloja alimman keksin päälle ja nosta toinen tähän päälle.

Laita puffet-jäätelökakku pakastimeen odottamaan tarjoiluhetkeä.

↧

Tekemistä ja nähtävää Seattlessa - ilmailua, giniä ja musiikkia

November 22, 2017, 7:07 am

≫ Next: Persimonhillo tähtianiksella

≪ Previous: Puffet-jäätelö valtavana

Minulle Seattlesta tulee ensimmäisenä mieleen grunge musiikki ja Boeing. Grunge genren ehkä tunnetuin edustaja Nirvana vaikutti Seattlessa käsin koko maailman musiikkiteollisuuteen. Nirvanan nokkamies Kurt Cobain menehtyi Seattlen kodissaan. Lentokonevalmistaja Boeing ei varmastikaan suurelle osalle ihmisistä tule mieleen Seattlesta, mutta minulle ilmailusta kiinnostuneelle tulee. Näistä lähtökohdista aloin suunnitella taannoista Seattlen matkaani. Tässä muutamia vinkkejä Seattlen matkaajalle.

1. Boeing Everett tehdas ja Future of Flight Aviation Center

Boeing lentokonevalmistajalla on suuri kokoonpanoyksikkö Seattlen pohjoispuolella Everettissä. Boeingin suurimmat lentokonemallit 747, 767, 777 ja 787 Dreamliner valmistuvat Everettin tehtaassa.

Boeing järjestämät tehdaskierrokset ovat avoinna yleisölle ja ne voi varata Future of Flight sivuston kautta. Olin työmatkalla ja ohjelmaan kuului käynti tehtaalla, mutta kierros ei ollut täysin sama kuin yleisölle. Opas oli kuitenkin yksi yleisöoppaista. Voin sanoa, että erittäin vakuuttava ja mielenkiintoinen kierros. Vaikka tiesin kyllä mitä odottaa, kun olen käynyt Euroopassa Airbusin tehtailla vastaavilla kierroksilla. Valitettavasti kokoonpanohallissa oli valokuvaaminen kielletty.

Boeingin tehdasrakennus on tilavuudeltaan maailman suurin rakennus ja jo senkin puolesta käynti oli vakuuttava. Yleisölle avoimet kierrokset alkavat Future of Flight museosta ja museon katseluterassilta on hienot näkymät tehtaalle ja sen kiitoradalle. Tehdaskäynti on ehdoton suosikkikohteeni. Lukuisat matkanjärjestäjät tekevät Seattlen keskustan hotelleilta matkoja Everettin tehtaalle. Googlaamalla löytää helposti palveluntarjoajia.

Future of Flight, Everett Boeing factory
8415 Paine Field Blvd., Mukilteo, WA 98275 (kartta)
Saapumisohjeet Future of Flight sivustolta.
P.s. viereisellä tontilla on Hilton Garden Inn hotelli.

2. The Museum of Flight

Kakkoskohteena myös ilmailua, tällä kertaa Seattlen keskustan tuntumassa, paikallisbussimatkan päässä. The Museum of Flight on maailman suurin yksityinen ja voittoa tuottamaton ilmailu- ja avaruusmuseo. Esillä on miltei 200 lentokonetta sisältäen harvinaisuuksiakin. Kuvassa yksi harvinaisuuksista, Boeing VC-137B "Air Force One", jota ovat käyttäneet presidentit Eisenhower, Kennedy, Johnson ja Nixon. Koneen sisälle pääsee myös tutustumaan.

Hallista löytyy myös muita harvinaisuuksia, kuten ensimmäinen jumbojet, eli Boeing 747, ensimmäinen 727, ensimmäinen 737, sekä lukuisia mielenkiintoisia sota- ja siviilikoneita.

Museon tuorein lentokone on Boeing 787 Dreamliner, jonka kolmas koskaan valmistunut yksilö lahjoitettiin museolle marraskuussa 2014. Tästä linkistä löytyy lyhyt video kävelystä koneen ulkopuolella. Dreamlineriin pääsee tutustumaan myös sisälle.

Museon sisällä on lukuisia pienempiä lentokoneita, mutta myös varsin näyttävä Lockheed M-21 Blackbird, jolla on miehittämätön D-21 drone kyydissään rungon takaosassa.

Museon kahvilan edustalla on terassi ja nurmikkoalue, sekä parkkipaikka, josta on hyvät näkymät King County International Airport/Boeing Field lentoasemalle ja kiitoradan takana olevalle junanradalle. Sattumalta käydessäni kuljetettiin junalla Boeing 737 runkoja läheiselle Rentonin kokoonpanotehtaalle. Boeing tekee tällä Boeing Field alueella 737 koneiden viimeistelyjä, maalauksia sekä testilentoja ennen toimitusta asiakkaalle. Museossa saa helposti kulumaan useita tunteja. The Museum of Flightiin on varsin helppo saapua paikallisbussilla numero 124 suoraan keskustasta. Pysäkit sijaitsevat suoraan museon pääoven läheisyydessä.

The Museum of Flight

9404 East Marginal Way S.

Seattle, WA 98108 (kartta)

3. Pike Place Market

Pike Place Market on yksi tunnetuimmista Seattlen turistikohteista ja kivahan siellä oli käydä.

Pike Place Market levittäytyy kuuteen kerrokseen ja hallitsevassa osassa ovat ravintolat. Kauppahallissa on kuhinaa, kun paikalliset ja turistit ihmettelevät monipuolista valikoimaan sulassa sovussa. Rakennus on jyrkässä rinteessä, siten että kuutoskerroksen kauppahalli on katutasossa, kuten myös ykköskerroksen Western Avenuen kaupat.

Possupatsaan päällä kuuluu ottaa valokuva. Odotin hetken, ettei kukaan ollut possun selässä.

Ruokatarjontaa oli laidasta laitaan, BBQ:sta kala- ja äyriäisruokiin.

Päädyin syömään Lowell's Restaurant & Bariin, kun se sattui olemaan ainoa paikka mihin mahtui heti syömään. Hyvää perus fish and chipsiä.

Näkymät Lowellsilta oli huikeat. Pike Place Market on aavistuksen liian turistikohde, mutta tykkään käydä kauppahalleissa ja siten tämäkin oli katsastettava.

Pike Place Market

Pike Pl, Seattle, WA 98101, Yhdysvallat (kartta)

Verkkosivusto: Pike Place Market

4. Gini- ja viskitislaamo Copperworks

Muutama sata metriä Pike Place Marketilta on Copperworks tislaamo.

Tislaamoon saa varattua etukäteen tutustumiskierroksia.

Ja tietenkin maistelu kuuluu asiaan. Kaikkia tuotteita saa ostaa baarista maisteltavaksi sekä kotiin viemisiksi. Ostin ginikisoissa tuplakultaa voitanutta Copperworks New Oak Cask Finished Giniä, joka sai kotona varsin kiittävän vastaanoton.

Copperworks Distilling Company
1250 Alaskan Way, Seattle
WA 98101, Yhdysvallat (kartta)

5. Seattle Water Front alue

Rantakadulla on Seattle Water Front alue, josta löytyy ravintoloita sekä maailmanpyörä. Rantakadulla, laitureilla ja Waterfront Parkissa on mukava kävellä kuluttamassa aikaa.

Seattlen Aquarium sijaitsee myös täällä. Kaloista ja muista merenelävistä kiinnostuneille varmasti riittää nähtävää.

Seattle Great Wheel
1301 Alaskan Way, Seattle, WA 98101, Yhdysvallat (kartta)

Seattle Aquarium
1483 Alaskan Way, Seattle, WA 98101, Yhdysvallat (kartta)

6. Syö Din Tai Fungissa

Kävimme Taiwanissa Din Tai Fungin alkuperäisessä ravintolassa, josta oli juttua aiemmin. Nämä herkut ovat aivan omaa luokkaansa genressään. Nopeaa, laadukasta ja maukasta. Hong Kongin Din Tai Fungilla on jopa Michelin tähti. Din Tai Fung on laajentunut kansainvälisesti ja USA:ssa näitä löytyy toistaiseksi neljältä paikkakunnalta, joista Seattle on yksi. Seattlessa on peräti neljä Din Tai Fungia. Hotellini oli Bellevuen alueella ja vastapäisessä ostarissa sijaitsi yksi DTF.

Ovien ulkopuolella oli arviolta kolmisenkymmentä ihmistä odottamassa pöydän vapautumista. Ovimikko kertoi että ollessani yksin liikkeellä, voin mennä heti jonon ohi baaritiskille syömään. Kätevää.

Lista on pitkä ja valinta on vaikeaa.

Fried Pork Chop eli possunkyljystä sekä 10 pkl PorkXiaoLongBao, eli höyrytettyä dumplingeja. Voi kun tämä taas maistuikin.

Shrimp and Pork Pot Stickers. Pitkulaisia nyyttejä jotka olivat levyllä toisiinsa kiinni fritattuna.

Jälkkäriksi GT. Muutamia ginejä oli vaihtoehtoina.

Din Tai Fung - Bellevue

700 Bellevue Way NE #280,

Bellevue, WA 98004 (kartta)

Lopuksi

Välillä on hetki hengähtää ja syödä muna-pekoni-juusto-sämpylä kahvin kera sekä lueskella hotellin turistiopasta. Seattle on iso ja monipuolinen kaupunki. Ilmailukohteet todellakin ponnahtaVAT ykkössuosikeikseni. En käynyt esimerkiksi Space Needle näköalatornissa, tai Microsoftin toisen perustajan, Paul Allenin perustamassa Museum of Pop Culturessa. Niin, Microsoft on muuten perustettu Seattlessa ja sen pääkonttori on Redmondissa, Seattlen metropolialueella. Tiesitkö muuten että Starbucks kahvilaketju on myös lähtöisin Seattlesta? Jos Nirvanan nokkamiehen Kurt Cobainin kotitalo kiinnostaa, niin se löytyy osoitteessa: 171 Lake Washington Blvd East Seattle, Washington (kartta). Google streetviewin mukaan talo näkyy tielle. Kaikenlainen musiikki on vahvasti läsnä kaupungissa ja kävin El Corazon nimisessä paikassa katsomassa Beatallican ja Okilly Dokillyn konsertit. Kiva keikkapaikka. Samaisessa paikassa on esiintynyt suomalaisista bändeistä ainakin Children of Bodom, Amorphis sekä Battle Beast. Paljon näin ja paljon jäi näkemättä. Seattle ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, jos pohtii mihin USA:n kaupunkiin voisi lähteä. Seattle on minusta yksi miellyttävimmistä USA:n kaupungeista.

↧

Persimonhillo tähtianiksella

November 26, 2017, 8:50 am

≫ Next: Jouluinen jälkiruoka -piparirahkaa ja persimonhilloa

≪ Previous: Tekemistä ja nähtävää Seattlessa - ilmailua, giniä ja musiikkia

Tässäpä hillo joka on helppo ja nopea tehdä. Lopputulos on todella makea. Vinkeyttä hedelmäiseen makuun tuo tähtianis.

Suuntaviivoja hilloon haettiin Peggyn keittiöstä, mutta maustamisen suhteen päädyimme eri ratkaisuun. Peggyn käyttämä kardemumma vaihtui meillä tähtianikseen.

Persimonhillo käy hienosti lahjaksi, varsinkin kauniisti pakattuna. Hilloa voi nauttia juustojen kanssa ja marmeladin tapaan paahtoleivillä. Hilloa voi lusikoida letuille, puuroon ja vaikkapa jäätelöannokseen. Meillä hillo päätyi jouluisaan, todella helppoon jälkiruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

PERSIMONHILLO TÄHTIANIKSELLA

1 kg persimoneja
½ sitruunan mehu
½ dl vettä
1 tähtianis
300 g hillosokeria

Kuori persimon. Poista kanta. Pilko pieniksi paloiksi.
Laita kaikki ainekset kattilaan.
Keitä välillä sekoittaen 15 minuuttia.
Kuori vaahto.
Halutessasi surrauta vielä sauvasekoittimella soseemmaksi.
Lusikoi hillo lasipurkkeihin.
Nauti jäähtyneenä.

↧

Jouluinen jälkiruoka -piparirahkaa ja persimonhilloa

November 28, 2017, 7:25 am

≫ Next: Ravintola Ernst, Berliini - Uskomaton kokemus

≪ Previous: Persimonhillo tähtianiksella

kaupallinen yhteistyö ARLA

Tässäpä todella helppo ja nopea jälkiruoka, joka hurmaa maullaan täysillä. Jääkaapista tulee löytyä valmiiksikeiteltynä tähtianiksella maustettua persimonhilloa, jonka ohjeen laitoin jo viime juttuun täällä. Sen lisäksi riittää kun osaat lusikoida kauniin lasin pohjalle Arlan piparkakun makuista rahkaa, päälle hilloa ja tähän ylle vielä murtaa piparkakuista kivat palat. Vaivattomuudessaan kokonaisuus on ihan älyttömän hyvää!

Arla Keittiö Rahka kausimaku piparkakku on paitsi hyvän makuista, myös laktoositonta. Yhdestä purkista riittää hyvinkin kahdelle jälkiruuaksi, varsinkin kun sen yhdistää makeaan persimonhilloon. Piparkakkupalat tuovat kivaa suutuntumaa muuten pehmeään kokonaisuuteen. Kukan muotoisesta piparkakusta tulee kivoja sydämiä varovasti palastelemalla.

Tämä on jälkiruoka, jonka ottaisin ilomielin vaikka päättämään jouluruokailumme. Outoa hommassa on että minä en edes pidä rahkasta, mutta tässä kokonaisuudessa maut olivat kohdallaan.

PERSIMON-PIPARKAKKURAHKA

kahdelle

1 prk Arla Keittiö Rahka piparkakku
4 rkl persimonhilloa
1 kpl piparkakku

Lusikoi jälkiruokamaljaan tai lasiin puolet rahkapurkin sisällöstä. Laita loppu rahka toiseen astiaan.

Lisää molempien päälle 2 ruokalusikallista hilloa.

Murra piparkakusta paloja ja asettele ne hillon päälle tai murustele piparkakku hillon ylle.

↧

Ravintola Ernst, Berliini - Uskomaton kokemus

November 30, 2017, 6:40 am

≫ Next: Lakritsipiparit

≪ Previous: Jouluinen jälkiruoka -piparirahkaa ja persimonhilloa

Kävin tänä syksynä toistamiseen Berliinissä. Tällä kertaa tiesin matkani ajankohdan jo hyvissä ajoin ja näin ollen oli aikaa selvitellä yhdeksi illaksi illallispaikkaa. Törmäsin verkossa ravintolaan nimeltä Ernst. Kanadan Vancouverista lähtöisin oleva, vasta 24-vuotias Dylan Watson-Brawn avasi Ernst ravintolan kavereidensa kanssa tämän vuoden elokuussa. Nuoresta iästään huolimatta Dylan on kerännyt kokemusta mm. tokiolaisesta kolmen tähden Nihonryori Ryuginistä, kööpenhaminalaisessa Nomasta sekä new yorkilaisessa Eleven Madison Parkista. Viime vuoden Dylan pyöritti Berliinissä kotonaan kuusipaikkaista ravintolaa. Ernst jatkaa kotonaan hyväksi havaittua puhtaiden makujen sinfoniaa, mutta nyt asiakaspaikkoja on 12. Väistämättä tulee mieleen kotoinen Mikko Utter Lohjalla. Mikko tosin pyörittää ravintolaa yksin, kun taas Ernstissä Dylanin kanssa häärää neljä kaveria. Kuultuani Ernst ravintolasta, varasin heti kauden maistelumenuun. Ruokailu piti maksaa heti varatatessa, mutta juomat voi maksaa paikan päällä. Odotettavissa oli reilu kolmen tunnin ja noin kolmenkymmenen ruokalajin illallinen! Olin syystäkin innoissani tuona iltana.

Perillä Weddingin kaupunginosassa odotti aika ankeat lähiökorttelimaisemat ja Ernst oli ulkoapäin kuin jonkun perheen olohuone kerrostalon alakerrassa. Ulkona oli pieni ovikello jota soitettuani sommelier Christoph Geyler avasi raskaan teräsoven ja toivotti tervetulleeksi. Christoph jopa tervehti suomeksi muutaman sanan, kun kuuli minun olevan Suomesta. Sisällä oli L-muotoinen pöytä kahdelletoista ruokailijalle ja keittiö kaiken keskipisteenä. Päätin ehdottomasti ottaa viinipaketin illallisella. Liikkeelle lähdettiin pienen luomutilan Charles Dufourin Bulles de Comptoir shampanjalla, jonka vuosituotanto on vain noin 15 000 pulloa.

Kokit tekivät valmisteluita ja minä maistelin shampanjaa. Tästä on tulossa hyvä ilta.

Ensimmäinen annos oli itsetehtyä jukurttia ja kuivattua vadelmaa. Annos sai hieman epäilyksen ja epäuskon heräämään illan kulusta. Maut olivat puhtaita, mutta kuitenkin vain jukurttia. Onneksi toisena tarjoiltu kurpitsa ja seljankukka hedelmäisen jälkimaun kanssa vei kielen mennessään. Tällaista odotinkin Ernstiltä.

Annoksissa oli varsin paljon käsityötä.

Näin simppeliä oli ihanan rapsakka kyssäkaali ja puolukat.

Tästä talvipinaattiannoksesta tuli mieleen helsinkiläisen ravintolan Lyonin annos.

Muutama tunti siten tehdyn juuston ja kauden viimeisten yrttien ja salaattien jälkeen tuli piskuisia perunalastuja. Tiimi rakastaa sipsejä, joten ne on haluttu myös listalle. Ja voi että millaisia sipsejä nämä olivatkaan! Niin hentoja, mutta rapeita ja maukkaita. Puolen kilon säkki näitä kiitos. Tässä vaiheessa juomaksi vaihtui 2016 Rita & Rudolf Trossen Riesling Lay Purus.

Seuraavana tuotiin kolme vuotta vanhaa serrano tyylillä ilmakuivattua mangalitsa possua. Kirjasin muistiinpanoihini "Kiesus!".

Taas keittiö hääräsi jotain porukalla.

Se jotain oli maa-artisokkaa, joka oli keitetty, koverrettu sisältä, jonka jälkeen kuori oli fritattu.

Maa-artisokan kuoren sisäpinnalle oli levitetty 70%:sta kermaa sekä hiukan pippuroitua suolaa. Nyt kirjasin muistiinpanoihini "Huoh!". Ihan tajutonta.

Tykitys jatkui Sisilialaiseen tyyliin valmistetun ricotta juuston kanssa, kera kukkien ja hedelmien. Mahtavasti happamuus ja makeus olivat tasapainossa.

Tällä kohtaa sommelier Christoph tuli juttelemaan ja kertoi miksi osasi tervehtiä suomeksi. Hän oli aiemmin sommelierinä Sauli Kemppaisen isännöimässä ravintolassa Berliinissä ja Sauli oli vaatinut sommelieriäkin opettelemaan menun suomeksi sekä muutamat tehvehdyssanat. Kuulemma tuolloin kävi paljon suomalaisia syömässä.

Seuraavana kolme kuukauta kasvanut porkkana, joka oli grillattu ja sitten pannulla paistettu. Pinnalla voita. Simppeliä ja intensiivisiä makuja.

Nyt viini vaihtui ranskalaiseen Domaine de Saint Pierre Arbois Les Brulees Chardonnay 2015. Kuka uskaltaa tarjota pelkkiä perunoita? No Ernst uskaltaa. Miten voi höyrytetty peruna maistua näin hyvältä? Savustettu voi ja valkoviiniin tehty kastike kyllä täydensivät napakoita höyryperunoita. Hyvä mätsäys viinin kanssa.

Kaalia kolmella tapaa.

Jos oikein ymmärsin, niin Dylan oli itse pyytänyt tämän kuhan. Voikastiketta ja lautasen reunalla aivan mahtavaa suolaa. Viininä Alppien tuntumasta Domaine Belluard Les Perles du Mont Blanc. Tämä viini oli vain kuhalle. Maistuva pari.

Kuudentenatoista annoksena tuli kurpitsaa, nyt keitetty, savustettu ja lopulta tempura tyyliin uppopaistettu. Viininä Weingut Maria & Sepp Muster Graf Sauvignon 2012.

Annos 17 oli illan paras: juuriselleriä grillattuna, pinnalla hunajaa, timjamia sekä korianterinsiemeniä. Mieto piparjuurikerma komppasi juuriselleriä. Tämä oli ihan mieletöntä. Korianterinsiemen ja kirpsakka piparjuuri tekivät upean makuparin juurisellerille.

Pääruokana savustettua nautaa.

Nauta oli raakakypsynyt kahdeksan viikkoa. Jälleen lisänä vain voi ja suola. Nam.

Sieniliemessä kypsennettyä ohraa.

Suunraikastajan jälkeen tuli ensimmäinen jälkiruoka, annoksena nro 21. Kakussa oli samaa ricotta juustoa kuin aiemmin, mutta nyt reilu tunti myöhemmin se oli tiivistynyt entisestään menetettyään nestettä. Mukana sokeroituja marjoja. Simppeliä ja ihan ok.

Ilman uunia kakku oli höyrytetty. Tässä näkyi ilmeisesti Dylanin Tokio-kausi.

Aprikoosia ja 70% kermaa. Kirjoitin muistiinpanoihini: "sydäntautiliitto suosittelee". Olipahan tuhti kerma ja makea hedelmä hienosti taittoi sekä kevitti.

Tämän nimi oli 10000 kerrosta, jossa oli ohutta taikinaa, omenaa sekä 40% kermaa. Rapeaa ja herkkää.

Iltatee laitettiin tekeytymään. Vadelmanlehtiä ja jotain muuta marjapensasta.

Ihanaa hasselpähkinä jäätelöä ja valkuaisvaahtoa.

Tee kyllä yllätti. Yleensä laitan sokeria tai hunajaa teehen. Tämä oli jo pelkältiin makeahkoa ja todella upean makuista, en kaivannut makeutusta.

Viimeisenä, annos numero 27 oli mangalitsafudge ja hedelmää. Miten voi possunrasvasta saada näin hyvää fudgea? Rakastan rasvaa ja läskiä entistä enemmän.

Ruokalista oli siis 27 annosta, joista esittelin tässä teille vain osan. Otin vielä ruokia muistellessa palanpainikkeeksi Kööpenhaminalaisen Empirical Spirits tislaamon Easy Tiger viinaa. Hyvin ginimäinen tisle.

Kokonaisuus oli enemmän kuin osasin odottaa. Raaka-aineet olivat todella puhtaita ja laadukkaita. Usein oli yhdistetty monia valmistusmenetelmiä, jolla oli kaivettu raaka-aineista esille uusia ulottuvuuksia. Tunnelma Ernstissä oli lämmin ja koko henkilökunnalla oli aikaa jutella ja esitellä annoksia sekä niihin liittyviä tarinoita. En ollut mitenkään ähky, vaikka takana oli 27 annosta. Viiniä kaadettiin aina tarvittaessa lisää, joten kaadot olivat aika avokätisiä. Ruokailun 135 euroa olin maksanut jo varatessa ja viinipaketti kustansi 85 euroa. Easy Tiger vielä 12 euroa päälle. Täten koko nautintoretki maksoi 232 euroa. Täytyy kyllä todeta kuten otsikossa: Uskomaton kokemus! Illallinen kesti 3,5 h kokonaisuudessaan. Ruuat nousivat keittiöstä todella tiheään tahtiin, eikä aika käynyt pitkäksi missään vaiheessa, vaikka minulla ei ollut juttuseuraa.

Christoph (vas.) ja Dylan (oik.) tulivat vielä lähtiessä hyvästelemään. Kiitollisena poistuin Berliinin yöhön. Tälle, jos mille voi antaa erittäin vahvan suosituksen. Ole vaan ajoissa liikkeellä varauksesi kanssa.

Ernst Berlin
Gerichtstraße 54
13347 Berlin, Saksa (Kartta)
www: https://www.ernstberlin.de/

↧

Lakritsipiparit

December 7, 2017, 5:41 am

≫ Next: Marinoidut katkaravut ja joulumenu 2017

≪ Previous: Ravintola Ernst, Berliini - Uskomaton kokemus

Ohje alkoi houkuttelemaan heti. Joulupiparkakut lakritsinmakuisina maistuisivat varmaan koko perheelle, joskaan ei niistä perinteisen makuisistakaan paljon syötävää ole jouluksi ikinä jäänyt. Minusta on kiva kokeilla uusia juttuja myös ihan perinteisinäkin juhlapäivinä, joten mikä jottei lakritsisia pipareitakin. Sen verran hyviä lakritsipiparit ovat olleet että ainuttakaan ei ole enää jäljellä ja aattoon on nyt 17 vuorokautta. Taikina on voimakkaan lakritsinen ja ihan hullun makea, mutta paistettuna maut tasapainottuvat hienosti.

Ohje on bloggaajanakin tunnetun kokki Mika Rampan kirjasta Perinneruokaa prkl. Tykkään hurjasti arvostelukappaleena saadun kirjan tyylikkäästä ulkoasusta. Kuvat ovat herkullisia ollen kuitenkin sen näköisiä että niissä voisi onnistua itsekin. Mika Rampa on ottanut perinneruokiin reippaan kokellisen otteen mikä on synnyttänyt esimerkiksi perunasushin ja kinuskiset karjalanpiirakat. Suurin anti minulle on kirjassa ollut kuitenkin vinkeä kulma arkiruokiin. Meillä on tehty esimerkiksi pyttipannua siskonmakkaroista, mikä ei ole ennen tullut pieneen mieleenikään. Hiirenkorville on taitettu myös sivut jauhemaksalettujen, ginimummonkurkkujen ja sienitäytteisten perunakakkujen kohdalta unohtamatta rengasvuokaan koottua voileipäkakkua.

Lakritsipiparien ohjetta seurasin muuten orjallisesti, mutta gluteenittoman jauhoseoksen korvasin samalla määrällä vehnäjauhoja. Taikina oli aluksi tiukan tuntuinen, mutta noin tunti huoneenlämpöä ja alkumöyhennys sai taikinaan taipumaan leivottavaksi. Sen jälkeen kymmenen ja kolmetoistavuotiaat hoitivat koko leipomisen itse. Valmiit piparit muksut koristelivat kavereidensa kanssa. Koristeluun käytettiin sekä luonnollisesti että elintarvikevärein värjättyä pikeeriä.

LAKRITSIPIPARIT

noin 50-70 kpl riippuen muottien koosta

200 g voita

1 dl muscovadosiirappia

2 dl muscovadosokeria

2 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl pomeranssinkuorta

5 tl lakritsinjuurijauhetta

1 tl suolaa

½ dl haaleaa vettä

2 tl ruokasoodaa

1 kananmuna

500 g vehnäjauhoja TAI gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

Laita tilavaan kattilaan voi, siirappi, sokeri ja mausteet. Keitä muutama minuutti niin että sokeri sulaa.

Sekoita sooda haaleaan veteen. Tilavaa kattilaa tarvitaan nyt, sillä sooda saa taikinan kohoamaan runsaasti. Siirrä kattila pois levyltä. Lisää vesi-soodaseos ja sekoita hyvin.

Anna seoksen jäähtyä. Lisää kananmuna, kun seos on kädenlämpöistä. Sekoita hyvin.

Yhdistä leivinjauhe ja jauhot. Lisää kattilaan. Vaivaa voimakkasti kunnes taikina on tasaista.

Laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Ota taikina jääkaapista noin tunti ennen leipomista ja mötki sitä hiukan notkeammaksi. Leivo taikinasta kaulimien ja muottien avulla pipareita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia.

***
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

↧

Marinoidut katkaravut ja joulumenu 2017

December 11, 2017, 6:22 am

≫ Next: Eero Vottosen menu Finnairin Business luokassa

≪ Previous: Lakritsipiparit

Me otimme varaslähdön jouluruokiin itsenäisyyspäivänä. Katoimme alkupalapöytään useammansorttista kalaa, yhdensorttista salaattia ja ilmakuivattua poroa. Pääruuaksi haarukoimme simppelisti niiden toisten äitien tekemiä laatikoita ja kinkkua. Jukan mielestä ehdoton laatikkoruoka joulupöydässä on imelletty perunalaatikko, minä taas rakastan lanttulaatikkoa. Muksut eivät perusta kummastakaan, joten he toivoivat kattaukseen maksalaatikkoa. Valmiiksi viipaloitu kinkku kuorittiin muovikääreistään - en nähnyt tämän päivän tulevan. Perustelumme moiselle kinkkuvalinnalle oli lasten toiveliha ja sopivan pieni koko kahdelle aterialle.

Alkupalapöytään viitsimme sentään tehdä jotain itsekin, tosin lopulta hyvin vähäponnisteisesti. Olimme lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä! Kokonaisuudesta löytyi uutta, perinteistä, raikasta ja tuhtia.

Limemarinoidut katkaravut yllättivät iloisesti raikkaudellaan. Näitä katkarapuja kelpaisi kyllä tarjota muulloinkin, vaikka uuden vuoden vastaanottajaisissa. Ohje löytyi Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjasta "Hyvää joulua" ja nyt myös tämän postauksen lopusta.

Tältä näytti etukäteen natusteltu joulumenu 2017:

alkuun

raikkaasti marinoidut katkaravut

lohipastrami

kylmäsavulohi

lämminsavulohi

kampasimpukat

omena-sellerisalaatti

ilmakuivattu poro

pääruuaksi

kinkkua

imelletty perunalaatikko

lanttulaatikko

maksalaatikko

jälkiruuaksi
suklaakonvehteja
juustoja
persimonhilloa
omena-varsisellerihilloa

MARINOIDUT KATKARAVUT

kahdelle alkupalana muiden herkkujen kanssa

1,5-2 dl katkarapuja
½ limetin mehu ja -kuoriraaste
½ rkl oliiviöljyä
½ tl hunajaa
hippunen chilirouhetta
1,5 cm pala tuoretta inkivääriä viipaleina
1 rkl hienonnettua korianteria (tai minttua)
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
tarjoiluun leipää

Valuta katkaravut lävikössä.
Sekoita kulhossa kaikki ainekset.
Anna maustua noin tunti.
Tarjoa hyvän leivän kanssa.

***

Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa:

2016 alkupaloissa komeili confit-keltuainen ja pääruuaksi oli possu confit

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-artisokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

↧

Eero Vottosen menu Finnairin Business luokassa

December 14, 2017, 9:22 pm

≫ Next: Omena-sellerisalaatti

≪ Previous: Marinoidut katkaravut ja joulumenu 2017

Matkustin Finnairin Business luokassa Helsingistä Tokioon uudenkarhealla Airbus A350 koneella. Lukuisissa huippuravintoloissa ja Bocuse d'Or maailmanmestaruuskisoissa mainetta niittänyt Eero Vottonen on suunnitellut Finnairille tänä vuonna business luokan menuita.

Tällä kertaa Vottosen käsialaa oli Suomi 100 -menu, joka osoittautui maistuvimmaksi lentokoneessa tarjotuksi ateriakokonaisuudeksi, mitä olen koskaan saanut nauttia.

Illallinen alkoi amuse bouchella: savustettuja muikkuja, kermaviiliä ja Åby-näkkileipää. Viiniksi valitsin Le G De Chateau Guiraud, 2016. Muikut olivat hienonsavuisia, todella maistuvia. Kotimaisuus huokui heti startissa.

Alkuruokavaihtoehtoja oli kaksi:

Sinappisilliä, marinoitua silakkaa, kylmäsavustettua lohta ja muikunmätikreemiä

tai

Tattikeittoa, savustettua hirveä, katajanmarjaöljyä ja vuolukermaa.

Valitsin tattikeiton ja tämä annos räjäytti potin. Paras koskaan syömäni yksittäinen lentokoneessa syöty annos, ylivoimaisesti. Keitto oli niin suussasulavan pehmeää ja kermaista, että oksat pois. Tämä keitto oli parempaa kuin usein ravintoloissakaan saa. Savustettu hirvi ja vuolukerma toivat hyvää suolaisuutta ja syvyyttä. Annoksen vihersalaatti oli tosin hiukan turha lisäke. Hauska että leipävaihtoehdoissa oli karjalanpiirakkaa ja ruisleipää.

Valkoiset pöytäliinat ja tilava istuin.

Ennen pääruokaa maistoin juomalistalta Finnairin Signature Drinkin nimeltä Blue Sky. Blue Sky on saanut inspiraationsa pohjolan luonnosta ja luotu A350 koneiden kunniaksi. Drinkki sisältää 1 cl Lapponia Blueberry Likööriä sekä 8 cl Joseph Perrier Cuvee Royale Brut. Drinkki tarjotaan Ultima Thule -lasista, jonka Tapio Wirkkala suunnitteli Finnairin ensimmäiselle New Yorkin lennolle vuonna 1969.

Pääruokavaihtoehtoja oli peräti kolme:

halstrattuja silakoita, pikkelöityjä vihanneksia, tillivoita ja sitruunalla maustettua perunamuusia

tai

suomalaista karjalanpaistia ja perunalunta

tai

grillattua meriahventa soija- mirinikastikkeessa ja japanilaista riisiä

Näistä viimeinen kuullosti oudolta Suomi-menuun, varmaankin aasialaisia matkustajia varten luodulta annokselta. Pohdin kahden ensimmäisen annoksen väliltä päätyen antamaan karjalanpaistille mahdollisuuden. En todellakaan ole mikään karjalanpaistin ystävä, mutta Vottosen luoma versio palautti uskoa tätä perinneruokaa kohtaan. Maistuvia, mureita lihoja ja vaitelevia suutuntumia. Karjalanpaisti ei ollut vetinen kuten usein pitopöydissä on tapana. Juomaksi valitsin Message in the Bottle, 2015 viinin Toscanasta.

Jälkiruokalistalla oli juustoja suomalaisilta pientuottajilta: Peltolan Blue ja Juustoportin Brändy Pähkinä, sekä raparperihilloketta. Lisäksi otin Wilhelmiina- ja Geisha pikkuleipiä. Juomaksi valitsin Petit Guiraud 2015 jälkiruokaviiniä sekä Napueen tehdyn GT:n. Loistava päätös maukkaalle illalliselle.

Kyllä kelpasi levittää istuin makuuasentoon ja käydä nukkumaan.

Aamu valkeni Japanissa ja Finnair vei matkaajat hiukan etuajassa Tokioon. Lentokoneessa tarjottava ruoka valmistellaan etukäteen. On varmasti haasteellista suunnitella annoksia, jotka toimivat koneessa lämmitettyinä. Todella hieno suoritus Eero Vottoselta ja Finnairilta.

↧

Omena-sellerisalaatti

December 17, 2017, 9:54 am

≫ Next: Ravintola Umami, Tallinna

≪ Previous: Eero Vottosen menu Finnairin Business luokassa

Tässäpä kiva salaatti, joka passaa hyvin joulupöytään. Hapokas omena tuo kivaa raikkautta, mukulaselleri juurevaa makua ja majoneesipohjainen kastike tuhtiutta. Me natustimme salaattia menemään osana joulun alkupalapöytää ilmakuivatun poron kera. Tuumasimme että poron olisi voinut pilkkoa myös salaattiin mukaan, joskin pidimme esillepanosta enemmän näin.

Selleristä puheenollen blogista löytyy myös todella suositeltava ohje Juuri nyt-kirjasta, jossa yhdistetään marinoitua mukulaselleriä ja sellerikreemiä.

Samaten suositeltavaksi voisi mainita Tommy Myllymäen ohjeistamat uunitetut mukulasellerit parmesaanilla ja hasselpähkinöillä.

Ohje omena-sellerisalaattiin on löytynyt Katja Bäcksbackan ja Helsingin Sanomien Ruokatorstain joulu-kirjasta.

OMENA-SELLERISALAATTI

150 g juuriselleriä

1 hapokas omena

1 tl sitruunamehua

1 dl majoneesia

1 tl Dijon-sinappia

ripaus sokeria

ripaus suolaa

Kuori selleri ja omena.

Leikkaa ne tulitikun kokoisiksi suikaleiksi. Laita eri kulhoihin.

Valuta omenasuikaleiden päälle sitruunamehua.

Kiehauta kattilassa vettä. Laita selleritikut kattilaan minuutiksi. Kaada tai reikäkauho sellerit keittämisen jälkeen kylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy. Valuta sellerit huolellisesti.

Sekoita sinappi, suola ja sokeri majoneesiin. Lisää sellerit ja omenat. Sekoita.

↧

Ravintola Umami, Tallinna

December 19, 2017, 9:30 pm

≫ Next: Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

≪ Previous: Omena-sellerisalaatti

Ravintola Umamin pihaan astuessa tuntuu kuin olisi menossa tutulle kylään. Omenapuut reunustavat suuren puutalon pihaa, joka ei ulospäin näytä lainkaan ravintolalta. Sisällä meidät vastaanottaa vilkas puheensorina lounaskattauksen ollessa juuri lopuillaan. Sisustus on tyylikäs, kodikas ja valoisa.

Ravintola Umami sijaitsee Mustamäellä noin 7 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Umami on maineikkaan Leib-ravintolan pikkuveli eli puikoissa ovat samat miehet Janno Lepik ja Kritjan Peäske. Nettisivut kertovat miesten luottavan paikallisiin, laadukkaisiin raaka-aineisiin. Pikkuvelimäinen leikittely onkin nähtävillä rennossa ja raikkaassa tavassa yhdistellä makuja ja raaka-aineita.

Menu on täynnä houkuttelevia annoksia, joista halusimme maistaa useampia alkuun.

Viinivalinnat upposivat meihin täysillä. Mehun sai myös tuorepuristettuna ja kuskille oli vaihtoehtona alkoholiton olut, mikä on aina hyvä juttu.

Alkuun maistelemme härän kiveksiä paneroituna. Ne tarjottiin mustapippurimajoneesin kanssa. Rakenne oli aivan erilainen kuin kesällä Takashissa maistelemissamme. Silloinen ryynimäisyys oli nyt sileää ja lihamaista. Kivespallurat olivat maukkaita ja oivan rapsakasti paneroitu!

Umamin tartar oli hyvä, muttei mieleenpainuvan erinomainen.

Ankka tataki wasabi-soijakastikkeessa, wakamame-varsisellerisalaatti ja marinoitua inkivääriä oli taivaallisen hyvää! Harkitsin toisen alkupalalautasen tilaamista.

Tyttäremme söi lisukkeeksi merkityt perunat juoden samalla kaakaota. Ihmettelin yhdistelmää mutta se kuulemma toimi hänelle.

Silkoisen sileä kananmaksatahna tarjottiin mielenkiintoisesti ananas-pihlajanmarjahillokkeen kanssa. Yhdistelmä oli todella raikas ja kiva, tykkäsimme hurjasti.

Pääruuat olivat molemmat ronskin kauniita ja maistuvia. Itse otin viiriäistä Järveotsan tilalta, lämmintä purjo-laardisalaattia, pinaattia ja Romanescokastiketta.

Jukka haarukoi turskaa, tomaattia Intsun tilalta, fenkolisalaattia, rapsakkaa sipulia ja pehmoista misokastiketta.

Jälkiruoka ei jättänyt oikein mitään muistikuvia, joten se ei liene kummoinenkaan omaan makuun ollut.

Kokonaisuutena ravintola Umami oli valloittavan ihana. Tarjoilu pelasi mukavasti ja uusia makuyhdistelmiäkin tuli koettua. Paikka oli laatuun nähden todella edullinen, kun alkupalat olivat viitisen euroa ja pääruuat kahdestatoista eurosta kahteenkymppiin. Suosittelemme Umamia lämpimästi ja aiomme palata sinne nautiskelemaan terassilämpimillä keleillä omenapuiden katveeseen.

↧

Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

December 26, 2017, 4:01 am

≫ Next: Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

≪ Previous: Ravintola Umami, Tallinna

kaupallinen yhteistyö ARLA

upeat suupalat homejuustosta ja varsiselleristä

Me emme ole kotona vastaanottamassa uutta vuotta. Jos olisimme, kattaisin pöytään paljon erilaisia suupaloja, joita sopisi sitten huuhtoa alas kuohuvan ja/tai gin & tonicin kanssa. Monet sormisyötävistä suupaloista on valmisteltavissa etukäteen, jolloin juhlahetkeen jää vain kokoaminen. Jos vielä rennommin kattaa, voi tahnat laittaa kulhoon ja vierelle vaikkapa vaaleaa näkkäriä tai keksejä joille tahnaa lusikoida.

Harkitut makuyhdistelmät tuovat elegantisti tarjoiltuna juhlavaa tunnelmaa. Itse ainakin rakastan maistella erilaisia makuja ja vertailla sitten niitten passaavuutta juomaan.

Olemme tehneet Arlalle kerran kuussa jo pidemmän aikaa jutun, useimmiten jonkin reseptin. Tämän jutun kuvitetut sormisyötävät on koottu niiden joukosta. Kuvan alta löytyy linkki kuhunkin reseptiin. Näiden lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisina sormisyötävinä esimerkiksi lakritsia ja tomaattia filokupeissa, raikkaasti maustettua manchegoa ja maa-artisokkaa sekä kylmäsavulohta sipulikupeissa unohtamatta juustoisia kukkakaalipyöryköitä.

lakritsiset kylmäsavulohisuupalat

juustoiset punajuurileivokset

kantarellileipäset

kylmäsavusilakkatahna

voileipäkakkupallot

↧

Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

January 12, 2018, 5:31 am

≫ Next: Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

≪ Previous: Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

Vuoden vaihteen molemminpuolin sijoittuva matka aurinkoon ja lämpöön vei meidät tänä vuonna pääosin Kambodžaan. Nyt jo edesmennyt ystävämme suositteli maata aikoinaan meille sen perusteella että pidämme niin kovasti Vietnamista. Ennen matkaa eettiset asiat varsinkin lasten kohtelun suhteen mietityttivät kovastikin. Varsinaista kaltoinkohtelua emme reissun aikana onneksi joutuneet todistamaan, mutta pohjatonta köyhyyttä katsoimme kyllä usein silmästä silmään. Kambodžassa auttaminen on tehty helpoksi erilaisten projektien ja lahjoitusten kautta.

Tämä matka oli meille lasten kanssa ensimmäinen, jonka aikana lensimme useamman kerran reissun sisälläkin vaihtaen paikkaa. Mietimme aluksi tuleeko matkasta turhan rikkonainen tai raskas, mutta eikö mitä. Muksumme ovat jo niin iäkkäitä -10 ja 13-vuotiaita- sekä tottuneita matkaajia, että kaikki meni oikein hienosti. Siirtymiä olisi voinut tehdä myös busseilla tai vaikkapa taksillakin neljään pekkaan ihan taloudellisestikin, mutta halusimme valita vaivattomuuden. Ajassa emme lopulta voittaneet paljoakaan kun mukaan lasketaan kentälle menot ja poistumiset odotteluineen.

Teimme kaikki varaukset Suomesta käsin jo hyvissä ajoin niin lentojen kuin majoitusten osalta. Lentoja ostimme halvimmillaan kolmella eurolla per nenu, joskin ne verojen kanssa nousivat hinnaltaan noin sataseen koko perheeltä per lento. Sihanoukvillen hotellin kanssa oli hankaluuksia. Ensimmäisestä varauksesta saimme ilmoituksen että hotelli oli myyty ja toisesta tilalle tehdystä varauksesta meille ilmoitettiin ettei haluamamme huonetyyppi ollutkaan mahdollinen. Kolmantena vaihtoehtona jouduimme tyytymään hotelliin, joka paikanpäälläkin oli keskinkertaista huonompi. Ho Chi Minh Cityn hotelli perui myös huoneemme lähtöviikolla, mutta löysimme kyllä kivan korvaavan paikan.

Lensimme Kaakkois-Aasiaan Hong Kongin kautta. Otimme tarkoituksella kahdeksan tunnin vaihtoajan, jotta ehdimme käydä kaupungillakin. Honkkarissa se on tehty helpoksi ja melko edulliseksikin junan avulla, eikä viisumeitakaan tarvita. Shoppailimme erittäin onnistuneesti kamerakaupassa ja yritimme etsiä huippukokki Eric Rädyn meille vinkkaamia lounaskohteita. Joko olimme todella urpoja tai kotona puhelimeen tehdyt karttamerkinnät oli laitettu päin honk(ong)ia, sillä emme löytäneet kolmesta paikasta ainuttakaan.

Hong Kongista lensimme kuhisevan kiinnostavaan, meille monelta reissulta tutuksi tulleeseen Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin.

Susussa

Vietimme kaupungissa kolme päivää käyden syömässä muutamissa tutuissa paikoissa. Jukka kävi myös hieronnassa ja me perheen naisväki manikyyrissä ja pedikyyrissä. Taifuuni Tembinin odotettiin pyyhältäväksi kaupunkiin, mitä ei lopulta tapahtunutkaan.

Saigonista matkamme jatkui Cambodia Angkor Airin siivin Sihanoukvilleen, josta ehdimme juuri sopivasti liput ostettuamme laivaan. Katettu paatti puski meidät pienen aallokon läpi kauniille Koh Rongin saarelle. Majoituimme White Beach Bungalowsiin, joka paljastui juuri sopivaksi meille sijaintinsa ja palveluidensa puolesta. Bungalowimme oli aivan hiekkarannan vieressä. Terassilla riippumatossa loikoillessa voi kuunnella aaltojen taukoamatonta, hellää pauhua rantaan. Vietimme saarella kolme päivää löffäillen, rannoilla kävellen ja uiden. Minä pöpöteräsvatsa sain jonkun ärhäkän mahavaivan päänsärkyineen saarella, mutta se meni onneksi ohi pääosin kahdessatoista tunnissa. Tosin vatsa kiukutteli tästä lähin monta kertaa reissussa, mutta kai se täystyhjennyksen jälkeen ottaakin aikaa parantuakseen. Ensimmäinen kerta meille kun moista sattuu kenellekään reissussa.

Koh Rongilta matka keikkui takaisin mantereelle, Sihanoukvillen kaupunkiin. Kaupunkiin siirtyminen oli ensimmäisenä iltana peräti shokkimainen, mutta tasoittui kyllä päivien myötä. Silti emme osaa suositella Sihanoukvilleä oikein kenellekään. Ranta oli valtavan likainen ainakin Serenpityn eli Ou Chheuteal beachin osalta. Emme missään tapauksessa halunneet mennä siellä uimaan vaikka paikalliset niin tekivätkin. Otresin päässä ranta oli jo uimakuntoista, kaunistakin. Ranta kapeni vuoden vaihtumisen jälkeen ohueksi kaistaleeksi, sillä kaikki rantaravintolat purettiin tiili kerrallaan ja paikalle aletaan rakentamaan kiinalaisten kasinoita.

Kävimme Sihanoukvillessä kokkauskurssilla, muutamassa kivassa ravintolassa ja oleilimme vaan. Viiden päivän hillumisen täällä olisi voinut hyvin typistää muutamaan yöhön jos siihenkään ja lisätä päiviä Koh Rongille tai seuraavaan kohteeseemme Siem Reapiin.

Sihanoukvillestä otimme tunnin lennon Siem Reapiin, jossa meitä oltiin vastassa tuk tukeilla majapaikkamme Bunyong Homestayn toimesta. Oli aivan valloittavaa yöpyä kambodžalaisen perheen yläkerrassa ja osallistua yhteiselle illalliselle jutustellen myös neljän muun yöpyjän kanssa. Saimme tämän majoituksen kautta hoidettua vaivattomasti myös kuljetukset ja oppaan Angkor Watin temppeleille. Kokonaisuus osoittautui ihan loistohommaksi ja lapsemme harmittelivat miksemme voi jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Siem Reapista suhautimme pilvien läpi Kambodžan pääkaupunkiin Phnom Penhiin viettäen siellä reissun viimeiset neljä yötä. Pidimme kaupungista kaikki, vaikka tutustumisemme maantieteellisesti jäikin aika niukalle alueelle. Phnom Penh oli selkeästi siistein niistä kaupungeista joissa Kambodžassa vierailimme. Meille tuli monesti mieleen matkustusrakkautemme Ho Chi Minh City, joskin katuruokakojujen houkuttelevuus jäi uupumaan.

Hotellimme Okay Boutique oli kiva valinta sijaintinsa ja altaansa sekä aamupalansa puolesta.

Kambodžan reissu oli meille oikein antoisa ja mielenkiintoinen. Pidimme maasta, ihmisistä ja kohteista osin kovastikin. Voisimme kuvitella palaavamme joskus Phnom Penhiin ja vielä kokemattomiin paikkoihin Kambodžassa, ehkä kehuttuihin Kampotiin tai Kepiin. Suurta jälleennäkemisen paloa maa ei kuitenkaan meihin sytyttänyt.

Kirjoittelen tarkempia juttua linkittäen niitä sitten tännekin.

↧

Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

January 18, 2018, 5:20 am

≫ Next: Kaunis marjapirtelö

≪ Previous: Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

Valkoista, perunajauhomaisen narskuvaa hiekkaa, kirkasta vettä, leppoisan kuumia päiviä ja kylmiä juomia. Lasten iloa uimisesta ja simpukoiden keräämisestä. Illalla istuskelua ravintolassa, jonka pöydät kannetaan vedenrajaan. Rentoa oloa, toistemme seurasta nautiskelua.

Sellainen oli lyhykäisyydessään ja kaikessa nautinnollisuudessaan meidän visiittimme Koh Rongin saarelle Kambodzassa. Nämä päivät aloittivat neljän kohteen Kambodzan kierroksemme.

Jälkiviisaana voisi todeta, että Koh Rongilla olisi pitänyt viettää lomasta enemmän kuin kolme yötä. Etukäteen ajatellessa mietin - kehtaanko edes tunnustaa - että jos kaikenmaailman viidakon ökkömönkiäiset haluavat kanssamme bungalowiin rapistamaan, en ehkä kestä kolmea yötä enempää. Gekkoja seinillämme kiipeili, mutta heidät toivotimme tervetulleiksi syömään moskiittoja ja muita hyönteisiä. Bungalowimme ei suuremmin kiinnostanut viidakon pikkuväkeä muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta. Heidätkin ohjattiin kohteliaasti ulos.

Myös saaren ruokatarjonta mietitytti etukäteen. Me nimittäin matkustamme melkein aina ruoka edellä. Saimme Koh Touchin kylästä, omasta majapaikastamme ja viereisestä Tree House Bungalowista hyvää ruokaa, muttei mitään erityisen mainittavaa Bong'sin loistavien aamupalapekonien lisäksi. Tarjolla oli paikallista khmer- ja länkkäriruokaa sekä ainakin thaimaalaista. Erinomaisen ruuan puute ei kuitenkaan ollut merkityksellistä täällä, sillä tilalle saimme paljon kauneutta ja ihanuutta.

Kohteena Koh Rongin saari on melko uusi. Vuonna 2010 on kirjoitettu juttu kalliolaisesta Jouni Niemestä, jolla on tuolloin ollut saaren ainoa toimiva majoitusliike. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, joskaan ei meidän makuumme liikaa. Tulevaisuudesta tosin ei ole tietoa, sillä saarelle on kaavailtu lentokenttää ja suuria hotellikomplekseja. Jos ne toteutuvat, ei saari ainakaan meille ole enää houkutteleva kohde. Nyt valtaosa Koh Rongille matkaajista oli nuoria reppureissulaisia. Lapsiperheitä ei lisäksemme montaa näkynyt, vaikka kohde oli oikein passeli myös meille.

Koh Rongin saarelle pääsee kätevästi useammankin venefirman voimin Sihanoukvillen rannasta. Päätimme käyttää Speed Ferry Cambodian palveluja, mutta emme ostaneet lippuja etukäteen netistä koska emme olleet varmoja mihin lauttaan ehdimme eikä netissä ollut mahdollisuutta valita lapsialennusta. Ostimme siis tiketit firman lipputoimistosta Kultaisen leijonan liikenneympyrästä. Liput piti vaihtaa Sihanoukvillen lauttalaiturilla kaulapasseihin, joiden avulla kaikki odottavat oli helppo jakaa oikeisiin paatteihin. Menopaluulippu maksoi 22 dollaria, kymmenenvuotiaalta tästä puolet. Saarelta poislähtöpäivää edeltävänä iltana piti käydä varaamassa paikat seuraavan päivän lauttaan. Venytimme lähtöämme ihanalta saarelta mahdollisimman pitkään valiten päivän viimeisen veneen neljältä.

Majapaikkamme olisi tarjonnut venekyydityksen Koh Touchin kylän venesatamasta bungalowillemme mennen tullen, mutta Agoda jonka kautta olimme majoituksen varanneet ei ollut välittänyt viestiä meille. Epätoivo iski laukkuja hiekassa raahatessa, mutta hommasta selvittiin muutamalla dollarilla mopomiesten avustuksella. Poislähtiessä keikuimme sitten venelaiturille aaltoja pitkin.

Majapaikkamme White Beach Bungalows oli meille aivan loistovalinta. Se oli noin 10 minuutin hiekkarantakävelyn päässä Koh Touchin kylästä. Matka oli sopivan lyhyt piipahdukseen vaikkapa ravintolassa ja sopivan kaukana iltaisin meluksi yltyvästä menosta. Mölyn kaikuja toki riitti meille asti, mutta ne loppuivat jotakuinkin kymmeneltä. Oma bungalowimme numero 3 sijaitsi aivan rannassa, niin että terassilla riippukeinussa löffätessä näki ja kuuli aaltojen rytmikkään, maltillisen pauhun rantaan. Bungalowissamme ei ollut tallelokeroa, mutta passit ja halutessaan muutkin arvotavarat tai rahat voi jättää respaan säilytettäväksi.

Respan työntekijät puhuivat erinomaista englantia. Kaikki henkilökunnasta olivat ystävällisen avuliaita. Bungalowissamme oli siisti vessa, lämmintäkin vettä ruiskuttava suihku (mikä kuulemma on harvinaisuus saarella) sekä moitteettomasti toimiva wifi, jota mainostettiin meille saaren nopeimpana. Sähkö toimi ympäri vuorokauden. Sängyissä oli hyttysverkot ja mikä tärkeintä minulle, terassillamme oli riippumatto.

White Beach Bungalows ei ole auringonlaskun puolella saarta, mutta auringonnousut näkyvät sieltä loistavasti.

Kerjääjiä ja päällekäyviä kaupustelijoita saarella ei ollut. Rannoilla kyllä kulki naisia kantaen taitavasti hedelmä- ja pähkinäkoreja päänsä päällä, mutta he eivät tyrkyttäneet myytäviään. Rannalla ohikävellessä ostin maailmanmatkaajapariskunnalta erittäin kauniin, macrame-tekniikalla taiteillun korun. Iltaisin tämän italialaisen pariskunnan löysi Koh Rongin pieneltä nightmarketilta myymästä tuotteitaan muiden matkaajien tapaan.

Saarella voi pimeinä öinä nähdä kiiluvaa planktonia vedessä. Kokeilimme ohjeiden mukaan kahlata yöllä reisiä myöten veteen ja heilutella käsiämme ranta-aalloissa saadaksemme planktonit loistamaan. Yö oli kuitenkin liian kirkas siihen. Harmi!

Aktiviteetteja saarella löytyy snorklaamisesta, kalastamisesta ja viidakkokävelyistä lähtien vaikka mitä. Meille riitti ihan vain rentoilu ja kävely 4K rannalla välillä juomille pysähtyen. Tyttäremme rakasti seurata ja paijata saaren vapaana kulkevia, aina ystävällisiä eläimiä.

Minä sain Koh Rongilla ollessa jonkun tehokkaan vatsantyhjennyspöpön. Saarella on kuulemma myllertänyt pari vuotta sitkeästi elossa pysyvä tauti, mutta se talttuu vuorokaudessa. Itse kärsin onneksi vain reilun kaksitoista tuntia alkaen iltakuudelta, joskin vatsakipu uusi seuraavana iltana miedompana. Kokemuksien aarrelaatikkoon voi siis nyt lisätä myös sen, että oksentaessaan ravintolan vessaan on tullut samalla ripuloitua housuihin. Tässä vaiheessa matkaa kiittelin viisauttani sujauttaa laukkuun mukaan kosteuspyyhkeitä. Kotona tämä pieruperseen lomakuvaus jo nauratti.

Vaikka kauniista saaresta onkin kyse, puhdasta ei ole täälläkään kauttaaltaan. Koh Touchin kylän läheisyydessä ei esimerkiksi ole suositeltavaa mennä uimaan.

Koh Rong on paikka jonne matkaisimme mieluusti uudestaan jos se pysyisi tämänmoisena. Parasta saarella oli puhtaiden rantojen lisäksi leppoisan rento meininki joka puolella. Poislukien (pakko mainita) ne pariskunnat jotka aikaa uhraten ottivat kuvia kummallisissakin poseerausasennoissa kerta toisensa perään tuhahdellen ja närkästyen kun ei sadannellakaan kertaa onnistunut. Ja kun sitten onnistui, niitä kuvia käsiteltiin iltasella rantaravintolassa läppärin takana kun nautintona olisi voinut olla muutakin.

Jos menisimme Koh Rongille pidemmäksi aikaa, vaikkapa viikoksi, vaihtaisimme majapaikkaa varmaan puolessa välissä saaren toiselle puolelle ihan vain nähdäkseni senkin. Mahdollisesti kokeilisimme myös viereistä pienempää saarta, vielä kauniimmaksi ja rauhallisemmaksi kehuttua Koh Rong Samloemia

Yksi matkaunelmani täyttyi kun sain otatettua itsestäni tällaisen keinukuvan rannalla.

(Ei mennyt kauaa eikä kuvaa käsitelty rantatavintolassa).

Näiden linkkien takaa löydät muiden matkabloggajien juttuja saaresta:
Muuttolintu: Koh Rong - mene ennen kuin on liian myöhäistä
Muuttolintu: Vinkit Koh Rongille - what could Koh Rong? Tähän blogitekstiin lisäyksenä nyt että kallis rahannostopiste löytyy. Meitä hiekkakirput eivät kiusanneet lainkaan.
Finnomads: Koh Rong budjetilla
Travellover: Yksin rannalla todella kaukana kotoa
Rahvaat rattahilla: Lonely beach eco resort

↧

Kaunis marjapirtelö

January 21, 2018, 6:54 am

≫ Next: Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala Amok

≪ Previous: Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

kaupallinen yhteistyö ARLA

Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi.

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen.

Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015

Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos.

Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu!